Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(
En voi uskoa tätä mutta pakko kai on :( . Riideltiin ihan arkisesta asiasta, mies hermostui vähän pahemmin ja löi minua. Ei sattunut pahasti mutta kuitenkin. Pahin on se että niin ylipäätään tapahtui. On eka kerta ikinä. Olen tosi järkyttynyt ja mietin mitä tehdä. Pitääkö jättää se heti. Ollaan oltu puoli vuotta naimisissa eikä tekisi mieli lopettaa tätä parisuhdetta. Mutta joudunko pelkäämään aina että lyö uudestaan?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
taplat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä munkin mielestä tuo miehen kertomus, kuinka otti kädestä kiinni naisen lähtiessä pois tilanteesta, oli väkivaltainen..
Jos oma mies tekisi niin olisin ihan paskana, mutta juuri koska hän on ollut väkivaltainen alussa..
Mulla nyt kolme pitkää suhdetta, mukana yli kymmenen vuoden avioliitto. Lisäksi muitakin tapaillut, ei ikinä ole mistään väkivaltaisuudesta ollut edes puhetta, paitsi tuo yksi tilanne ja vain tämän yhden naisen kanssa. (Kävi muuten psykiatrilla ongelmiensa vuoksi ja oli ollut mm. se väkivaltainen edellinen suhde.) Siksi mulle tuo yksi tilanne tuntuikin niin absurdilta.
En kommentoi tähän tämän jälkeen enempää. Tiedän että tämä on mielenkiintoinen foorumi ja takuulla naisilla on välittömästi ne omat oikeat mielipiteensä. Yritin vain sanoa, että joskus joku yksittäinen juttu saa aivan käsittämättömät mittasuhteet...
On kuitenkin mielenkiintoista, että kun selvästi näet että täällä puhutaan kiistatta todellisesta väkivallasta (mm. nyrkillä lyöminen kasvoihin) tulet kertomaan tuon juttusi. Yrität siis vähätellä koko keskustelua ja selitellä väkivaltaa pois ja aiheuttaa epäilystä, oliko se edes väkivaltaa.
Ihmettelen kovasti että aloittaja laittoi niin rohkeasti nimilapun sinänsä pienelle tapaukselle. Väitän että suurin osa naisista selittelisi tapauksen vain pikku tönäisyksi ja alkaisi pian uskoa että mies horjahti ohi mennessään. Samaa selittää käsivarteen iskenyt mies. Ja hups - viikon kuluttua sitä ei ole tapahtunut. Ennen seuraavaa kertaa. Ja sitä seuraavaa.
Tuosta nimilapusta. Haluan katsoa totuutta silmiin. En voisi antaa itselleni anteeksi sitä jos vähättelisin. Helpompaa tosin olisi selitellä ja vähätellä. Ap.
Mitä on parisuhdeväkivalta?:
http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/aikuisille/henkinen-ja-fyysinen…
Vierailija kirjoitti:
taplat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä munkin mielestä tuo miehen kertomus, kuinka otti kädestä kiinni naisen lähtiessä pois tilanteesta, oli väkivaltainen..
Jos oma mies tekisi niin olisin ihan paskana, mutta juuri koska hän on ollut väkivaltainen alussa..
Mulla nyt kolme pitkää suhdetta, mukana yli kymmenen vuoden avioliitto. Lisäksi muitakin tapaillut, ei ikinä ole mistään väkivaltaisuudesta ollut edes puhetta, paitsi tuo yksi tilanne ja vain tämän yhden naisen kanssa. (Kävi muuten psykiatrilla ongelmiensa vuoksi ja oli ollut mm. se väkivaltainen edellinen suhde.) Siksi mulle tuo yksi tilanne tuntuikin niin absurdilta.
En kommentoi tähän tämän jälkeen enempää. Tiedän että tämä on mielenkiintoinen foorumi ja takuulla naisilla on välittömästi ne omat oikeat mielipiteensä. Yritin vain sanoa, että joskus joku yksittäinen juttu saa aivan käsittämättömät mittasuhteet...
On kuitenkin mielenkiintoista, että kun selvästi näet että täällä puhutaan kiistatta todellisesta väkivallasta (mm. nyrkillä lyöminen kasvoihin) tulet kertomaan tuon juttusi. Yrität siis vähätellä koko keskustelua ja selitellä väkivaltaa pois ja aiheuttaa epäilystä, oliko se edes väkivaltaa.
Ihmettelen kovasti että aloittaja laittoi niin rohkeasti nimilapun sinänsä pienelle tapaukselle. Väitän että suurin osa naisista selittelisi tapauksen vain pikku tönäisyksi ja alkaisi pian uskoa että mies horjahti ohi mennessään. Samaa selittää käsivarteen iskenyt mies. Ja hups - viikon kuluttua sitä ei ole tapahtunut. Ennen seuraavaa kertaa. Ja sitä seuraavaa.
En itse ole vain tyhmänä tajunnut tuota "todellista väkivaltaa" tässä ketjussa.Syynä ehkä se, että en ole sellaista kokenut. Oma kertomukseni "ranteesta kiinni pitämisestä" oli oikeasti vain yritys saada jutella. Ja tajusin myös täällä myöhemmin olleesta kommentista sen oman pelkoni hylätyksi tulemisesta. Opin taas itsestäni jotain uutta :-)
Kuten sanottu, jokainen lukee kirjoitetun tekstin omien kokemustensa kautta. Pyydän viimeisen kerran nyt anteeksi!
Väkivalta on subjektiivinen kokemus. Minä olen lukinnut itseni turvaan ja soittanut poliisit "vain" ranteesta tarttumisesta. Mutta se tilanne oli pelottava ja ahdistava! Vihainen humalainen mies minun kimpussani "estämässä poistumista", varmaan hänen omasta mielestään. Tarkoitukseni oli estää tilanteen eteneminen todelliseksi väkivallaksi.
Sen jälkeen se mies ei ole minuun käsiksi käynyt, vaikka yhteiseloa on jatkunut sen jälkeen jo yli vuosikymmen, vaikka ei kovin ruusuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta on subjektiivinen kokemus. Minä olen lukinnut itseni turvaan ja soittanut poliisit "vain" ranteesta tarttumisesta. Mutta se tilanne oli pelottava ja ahdistava! Vihainen humalainen mies minun kimpussani "estämässä poistumista", varmaan hänen omasta mielestään. Tarkoitukseni oli estää tilanteen eteneminen todelliseksi väkivallaksi.
Sen jälkeen se mies ei ole minuun käsiksi käynyt, vaikka yhteiseloa on jatkunut sen jälkeen jo yli vuosikymmen, vaikka ei kovin ruusuisesti.
Subjektiivistahan kaikki on.
Nyt mainittiin sanan poliisi, ja puhutaan nyt ihan täysin eri maailmoista kuin mitä minä yritin kertoa. Tuli tosi vahva tunne että olen ihan väärällä foorumilla.
Oma tarina oli siitä, miten saisi oman kumppaninsa puhumaan. Yritin tarttua ranteeseen ja hän reagoi omituisesti. Sana "riita" on myös näköjään ihan eri asia eri ihmisille. Me ei edes väitelty viikkoon, rakasteltiin tosi läheisesti. Sitten yhdellä luonnossa olleella kävelyretkellä tuli tuo tilanne, josta kerroin...
En lukenut riittävän tarkasti alkuperäistä tarinaa ja menin kommentoimaan ihan väärää juttua!
Toiselle riita on se, missä huudetaan ja yritetään loukata toista? Toiselle "riita" on se, että ollaan eri mieltä :-)
Eiköhän tämä riitä nyt tällä kertaa...
taplat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta on subjektiivinen kokemus. Minä olen lukinnut itseni turvaan ja soittanut poliisit "vain" ranteesta tarttumisesta. Mutta se tilanne oli pelottava ja ahdistava! Vihainen humalainen mies minun kimpussani "estämässä poistumista", varmaan hänen omasta mielestään. Tarkoitukseni oli estää tilanteen eteneminen todelliseksi väkivallaksi.
Sen jälkeen se mies ei ole minuun käsiksi käynyt, vaikka yhteiseloa on jatkunut sen jälkeen jo yli vuosikymmen, vaikka ei kovin ruusuisesti.
Subjektiivistahan kaikki on.
Nyt mainittiin sanan poliisi, ja puhutaan nyt ihan täysin eri maailmoista kuin mitä minä yritin kertoa. Tuli tosi vahva tunne että olen ihan väärällä foorumilla.
Oma tarina oli siitä, miten saisi oman kumppaninsa puhumaan. Yritin tarttua ranteeseen ja hän reagoi omituisesti. Sana "riita" on myös näköjään ihan eri asia eri ihmisille. Me ei edes väitelty viikkoon, rakasteltiin tosi läheisesti. Sitten yhdellä luonnossa olleella kävelyretkellä tuli tuo tilanne, josta kerroin...
En lukenut riittävän tarkasti alkuperäistä tarinaa ja menin kommentoimaan ihan väärää juttua!
Toiselle riita on se, missä huudetaan ja yritetään loukata toista? Toiselle "riita" on se, että ollaan eri mieltä :-)
Eiköhän tämä riitä nyt tällä kertaa...
Viesti lähti vähän ennen kuin tajusin, että en nyt ehkä kommentoi oikeaa "ketjua". Olin liikaa ajatuksissani omissa viesteissä ja mitä niihin oli kommentoitu....
Vierailija kirjoitti:
Tilasin itse netistä kirjan parisuhdeväkivallasta, sen oli kirjoittanut mies, joka tpimii väkivaltaisten miesten terapeuttina. Pari asiaa jäi mieleen. (Henkisesti, fyysisesti tms miten vaan) väkivaltaisesti käyttäytyvä ei kunnioita puolisoaan. Että on mahdottomuus yhtä aikaa toimia niin ja kunnioittaa. Ja kunnioituksen puute lisää väkivaltaa ajan mittaan sekä väkivalta vähentää kunnioitusta uhria kohtaan. Kierre siis. Ja että kun ihminen kohtelee toista väkivaltaisesti, hän etäännyttää itsensä emotionaalisesti hänestä ja alkaa tuntea vähemmän enpatiaa. Hän alkaa siksi ajan mittaan nähdä puolisonsa yhä enemmän omistettavan esineen kaltaisena eikä enää ihmisenä, jonka tunteet pitäisi ottaa huomioon -> syy sille, että väkivalta pahenee ajan mittaan.
Ja että väkivalta ei ole koskaan tunteesta johtuvaa paitsi joissain mielisairauksissa, se on aina järjellä tehty ratkaisu, jossa henkilö on päättänyt sallia sen itselleen. Ja että sillä on aina tavoite. Ja että siihen turvautuva mies kokee olevansa oikeutettu siihen ja hän kokee olevansa syvällisesti oikeutettu kontrolloimaan ja hallitsemaan toista ihmistä.
Mikähän tämä kirja on?
Kannattais varmaa olla ärsyttämättä.
Käännä toinen poski, niinhän Jeesus opetti.
Toisen ihmisen lyöminen on rikollista toimintaa.Sinulla on oikeus tehdä ilmoitus poliisille jos niin tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla töistä stressiä ja väsyneenä ja nälkäisenä tuli riitaa kotitöistä. Pyysin kai liian monta kertaa täyttämään tiskikoneen ja hermostui, minä hermostuin takaisin ja korotin ääntäni ja sitten kävi käsiksi, ihan yllättäen :( . Ei lyönyt kovaa, enemmän minua sattui sieluun :( . Taisi säikähtää itsekin kun häipyi kotoa vaisuna sen jälkeen. Tota juuri mietin että onko niin että jos lyö kerran niin lyö toisenkin. Ap.
Löi liian hiljaa ku mäkäjät vieläki. Mee ny kiltisti itte tyhjäämään se konees ja anna ihmisten olla rauhassa.
Hemmettiäkös jankkasit, kerta sanominen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattais varmaa olla ärsyttämättä.
Sitten kun vielä ajatuksia lukemalla tietäisi, mikä ketäkin ärsyttää. Ja mitenköhän tuo, että joitain ärsyttää suunnilleen kaikki, ihan järkevätkin asiat?
Itse jäin pohtimaan tuota dynamiikkaa ja huomauttelua kotitöistä. Muistan kuinka paljon minua kiukutti, kun äiti lapsuudenkodissa yhtäkkiä päätti, että nyt on siivouspäivä ja kaikki muut jättää omat touhunsa tällä siunaaman sekunnilla. Kun hän päättää niin. Ja sen jatkuvan kitinän leivänmuruista ja astianpesukoneen tyhjentämisestä/täyttämisestä. Jos jotain teit, niin mitään kiitosta ei tokikaan koskaan herunut.
En silti unissanikaan olisi lyönyt äitiäni. On vain asioita, joita ei tehdä, missä menee raja. Ja fyysisesti käsiksi käyminen sellainen, jota kenenkään ei missään olosuhteissa pidä ylittää.
Ap:n on kuitenkin ehkä tulevien parisuhteidensa hyvinvoinnin kannalta hyvä pohtia sitä, onko hyväksi asettua kodinhoitopäälliköksi, joka kertoo muille, mitä tehdään ja milloin. Jos itse laittaa ruokaa ja siivoaa, onko se peruste vaatia toista ryhtymään askareisiin samalla siunaaman hetkellä? Onko toinen edellyttänyt näiden tehtävien hoitamista ja sitten makaa itse sohvalla? Vai olisiko hän itse valmis lykkäämään siivousta ja tyytymään vaikka voileipiin?
En ikinä suostuisi jatkamaan suhdetta kenenkään kanssa, joka edes uneksii kajoavansa minuun fyysisesti ilman lupaa - millään tavalla. En kuitenkaan myöskään asuisi ihmisen kanssa, joka asettaisi itsensä kotona työnjohtajan asemaan minulta kysymättä. Aikuiset ihmiset neuvottelevat, etsivät molemmille sopivan ratkaisun - tarvittaessa kompromisseja tehden - ja sitoutuvat siihen. Ei niin, että yksi leikkii kotona ohjelmatoimistoa muille, jos asiasta ei ole erikseen sovittu näin.
Itsevarmuus muuttuu valitettavasti joskus toisen yli kävelemiseksi, varsinkin jos toinen ei osaa puolustaa itseään sanallisesti. Ja kun sanat loppuvat, niin usein nyrkit heiluvat. Ap:n miehen pitäisi mennä terapiaan opettelemaan tunnetaitoja, ja sillä välin tuon suhteen päättäminen lienee kaikkien osapuolten kannalta se turvallisin ratkaisu.
Pyydä anteeksi kun olit niin ärsyttävä että miehesi joutui lyömään
Siis lähtikö lätkimään tilanteesta? Tulee kukkapuskan kans kotiin ja on katuva haluaa sovinto seksiä. Äiä per.. le mene tähän lankaan sano ehdot jatkosta jos empii lähdet samantien. Kokemusta on saat pelätä liiton loppuun asti jos toimi.
Vierailija kirjoitti:
Sivu 14 sadisteja täynnä.
Tunnusti jäkättäneensä ja huutaneen aikuiselle miehelleen astianpesukoneen täytöstä, siihen riitaan suhteutettuna oikea reaktio kouluttaa riivinrautaa ojentamalla auttava käsi. Kuvittelee muuten olevansa oikeutettu nalkuttamaan jatkossakin.
Realisteja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivu 14 sadisteja täynnä.
Tunnusti jäkättäneensä ja huutaneen aikuiselle miehelleen astianpesukoneen täytöstä, siihen riitaan suhteutettuna oikea reaktio kouluttaa riivinrautaa ojentamalla auttava käsi. Kuvittelee muuten olevansa oikeutettu nalkuttamaan jatkossakin.
Sinun oppiesi mukaan ap:n mies pitäisi hak ata henkihieveriin kunnes osaa täyttää astianpesukoneen pyytämättä, kuten aikuisen miehen kuuluu.
Aloitus on vuodelta 2016, mitähän kuuluu nyt?
On kuitenkin mielenkiintoista, että kun selvästi näet että täällä puhutaan kiistatta todellisesta väkivallasta (mm. nyrkillä lyöminen kasvoihin) tulet kertomaan tuon juttusi. Yrität siis vähätellä koko keskustelua ja selitellä väkivaltaa pois ja aiheuttaa epäilystä, oliko se edes väkivaltaa.
Ihmettelen kovasti että aloittaja laittoi niin rohkeasti nimilapun sinänsä pienelle tapaukselle. Väitän että suurin osa naisista selittelisi tapauksen vain pikku tönäisyksi ja alkaisi pian uskoa että mies horjahti ohi mennessään. Samaa selittää käsivarteen iskenyt mies. Ja hups - viikon kuluttua sitä ei ole tapahtunut. Ennen seuraavaa kertaa. Ja sitä seuraavaa.