Miksei 70-80 luvulla syntyneet enää lisäänny??

Hullakaan tänne kakaroita tee.

Mulla yksi lapsi, Siskolla ei yhtään eikä siskon miehen sisaruksillakaan 2 kpl yhtään eikä enää tulekaan. Siis 5 aikuista ja vain yksi lapsi.

Työttömyys? Ei ole löytynyt sopivaa kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Osansa tekee varmaan sekin, mikä on ollut yhteiskunnallinen tilanne näiden 70-80-luvulla syntyneiden lapsuudessa, erityisesti heidän vanhempiensa elämäntilanne. 80-luvulla elettiin nousukautta, jolloin lähes "kaikilla" oli töitä, varaa omaan taloon, matkusteluun, kesämökkiin ja muutenkin hyvään elintasoon. Tässä ympäristössä lapsuutensa eläneet voivat kokea, että tuo elintaso on jotain, mikä lapsiperheellä "kuuluu olla". Toisaalta 90-luvun laman jälkeen vanhemmat ovat voineet iskostaa lastensa päähän, että täytyy opiskella itselleen hyvä ammatti ja löytää työpaikka, joka ei mene alta. 

Nykypäivänä näiden "kriteereiden" saavuttaminen kestää kauemmin, kuin vanhempiemme nuoruudessa. Siinä missä 80-luvulla töihin vain mentiin, nykyään samantasoiseen työpaikkaan täytyy olla monen vuoden korkeakoulutus, ja siltikään takeita pysyvästä työpaikasta - tai töihin pääsemisestä ylipäätään - ei ole.

Totta tämä on. 70-luvulla oli lama ja korkea työttömyys. 1991 tiputtiin myös erittäin korkealta.

Joten nämä ovat kokeneet isot taloudelliset erot.

Vanhemmilla ei ollut koulutusmahdollisuuksia ja niinpä niitä haluttiin lapsille. Tästä eteenpäin ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Mutta 28 se on edelleen. Mikä on mielestäni hyvä. Aiemmin lapsia saatiin nuorena. Nyt siihen ei ole enää tarvetta

Kaikki ei pysty saamaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

 Voidaan vain todeta että lapsen saaneet ovat monipuolisempia näkökulmiltaan ja kyvykkäämpiä näkemään erilaisia vaihtoehtoja. Hehän ovat jo eläneet tämän loukkaantuneen elämänvaiheen ja siirtyneet edemmäs.

Monipuolisempia näkökulmiltaan ja kyvykkäämpiä näkemään erilaisia vaihtoehtoja ovat toki,

kysy vaikka uupumukseen saakka ylityöllistetyiltä lastensuojelun työntekijöiltä jotka työskentelevät ns. haavoittavissa oloissa kasvaneiden henkisesti häiriintyneiksi rääkättyjen lasten parissa.

Lapsen synnyttäminen sinänsä ei todista naisesta muuta kuin että synnytti lapsen.

Kuvailet tilannetta kuin jotain sotatannerta. Suurin osa ihmisistä selviytyy lastenhoidosta ja kasvatuksesta kuten edeltäjätkin ovat selvinneet ihan satojatuhansia vuosia sitten.

Ei se ole vaikeaa ottaa vastuuta pienestä ihmislapsesta. Itsetunnossa pitää olla vika jos näkee lapsen saannin (luonnollinen osa ihmiselämän vaihetta) itsetunnolle liian vaikeana ja työläänä asiana.

Tulee mieleen onko nämä " maailmassa on jo liikaa ylikansoitusta" ihmiset jääneet ikuisesti teini-ikäisiksi?

Vierailija kirjoitti:

minä olin nuorena samaa mieltä että maailma on ylikansoitettu jne. Todellisuudessa minulta puuttui itsevarmuutta nähdä itseä aikuisena ihmisenä joka kykenee ottamaan vastuuta elämästään ja pienen elämästä :)

Aikaa kului ja tapasin sopivan ihmisen jonka kanssa luonnollisesti parittelimme vuosia ja toistuvasti. Viiden vuoden aikana tapahtui raskaus ja ajatus kypsyi täysin luonnollisena siitä että meitä on pian kolme kappaletta samassa taloudessa. Lapsen saaminen on ihme ja siinä rakkaus jalostuu aivan uusille tasoille. Lasten vanhemmilla tajunta on ehkä paljon laajentuneempi ja avaruudellisempi kuin nuorilla ihmisillä jotka eivät ehkä vielä ole tarpeeksi kypsiä ottamaan vastuuta ja kokeilemaan rajojaan. Sanotaan että sinä itse asetat itsellesi rajat siinä miten paljon kykenet ja pystyt elämään.

On täysin luonnollista kokea ei mielisyyttä lasten ja kumppanin hankinnassa jos puitteet eivät tue niiden hankintaa. Lasten hankkiminen on yhtä luonnollista kuin kesän kukinta.

Mitä sä horiset? Ei suurin osa lapsettomista varmaan tässä ole maailman liikakansoittumisen asialla :D

Itse ainakin tunnen,  että olen jo oman kasvatusvastuuni täyttänyt enkä koen tarvetta saada biologisia lapsia. Minulla on paljon pikkusisaruksia, joista vanhempani ovat olleet välillä enemmän ja välillä vähemmän kiinnostuneita. Nukuin mm. teini-ikäisenä vauvasiskon kanssa samassa huoneessa, kun jonkunhan piti herätä yöllä siihen huutoon (mind you: minä samaan aikaan lukiossa). Nyt olen 29-vuotias. Ei mitään kummempia traumoja tai lapsivihaa tai suurta aatetta taustalla. En vain koe mitään tarvetta kasvattaa vielä lisää lapsia.

On kummallista, että 1/5 Suomen kansasta on ilmeisesti jäämässä lapsettomaksi ja täällä oletetaan, että miljoonalla ihmisellä on elämässä joku sama motiivi. Hyvä, että sinä tiedostit vain olleesi epäkypsä, mutta et voi tietää sen toisen ihmisen itsetuntemuksen määrää vain oman hyvin rajallisen kokemuksesi perusteella. Vinkki: harjoittele empatiakykyä

Se ei ratkaisisi maailman liikakansoitusongelmaa, vaikka Suomeen ei tästä päivästä lähtien syntyisi enää yhtään uutta lasta. Ongelma on lähinnä niissä kehitysmaissa,  joissa resurssit eivät riitä sille ihmismäärälle, mikä siellä elää ja lisääntyy lisääntymistään.

Aika jännä, et 70-80 -luvuilla syntyneet niputetaan yhteen tuosta vaan: kun 1970 syntynyt on jo 46-vuotias, on -89 syntynyt  vasta 27-vuotias, eli parhaassa lapsentekoiässä, eikä moni sen ikäinen edes vielä lapsia halua, vaan vasta päälle kolmekymppisenä.

Kyllä 70-luvulla syntyneet on suurimmaksi osaksi lapsensa jo tehneet, kun nuorimmatkin rupee olemaan jo lähemmäs neljääkymmentä. Itse oon 70-luvun lopulla syntynyt ja koen, että on jo aika antaa tilaa nuoremmille noissa vauvantekotalkoissa.

Me asutaan omakotitaloalueella, jossa suurin osa naapureista on juurikin 70-80 -luvulla syntyneitä, ja lapsia on tällä alueella pilvin pimein. Joissain naapureissa on pari lasta, joissain 3-5. Lapsettomia ei montaa tässä lähiympäristössä edes asu.

Kyllähän nykyään lapset tehdään vanhempana eli optimaalinen esikoisen saanti ikä on nykyään naisella 35-40v. Sitä nuoremmat yleensä pidättäytyy muodikkaasti juurikin tuossa maailmassa on liikaa populaatiota syyssä ja odottelee sopivaa kumppania ja taloutta.

Terve menestynyt yksilö yleensä hankkii lapsia automaattisesti koska se nyt vain on osana biologiaa. Ei ihminen pääse irti luonnostaan. Ihminen on eläin siinä missä muutkin. Yleensä laumassa hylkiöt ja sairaat eivät onnistu parittelemaan, mutta he voivat olla muuten hyödyksi yhteisölle. Siitä on hyvä pitää kiinni.

Työtilanne ja vaatimukset kumppanin suhteen on monilla kovat. Ajat ovat kovat ja ei ihme että lapsettomuutta on paljon.