Miksei 70-80 luvulla syntyneet enää lisäänny??

[/quote]

 Voidaan vain todeta että lapsen saaneet ovat monipuolisempia näkökulmiltaan ja kyvykkäämpiä näkemään erilaisia vaihtoehtoja. Hehän ovat jo eläneet tämän loukkaantuneen elämänvaiheen ja siirtyneet edemmäs.[/quote]

Monipuolisempia näkökulmiltaan ja kyvykkäämpiä näkemään erilaisia vaihtoehtoja ovat toki,

kysy vaikka uupumukseen saakka ylityöllistetyiltä lastensuojelun työntekijöiltä jotka työskentelevät ns. haavoittavissa oloissa kasvaneiden henkisesti häiriintyneiksi rääkättyjen lasten parissa.

Lapsen synnyttäminen sinänsä ei todista naisesta muuta kuin että synnytti lapsen.

Eläkejärjestelmä perustuu etupäässä siihen, että töissä olevat maksavat eläkeläisille. Systeemi ajautuu umpikujaan, jos työikäisten polvi on liian pieni. Seuraavassa eläkeuudistuksessa pitää alentaa lapsettomien ja yksilapsisten eläkkeitä. Eläkejärjestelmän kestävyysvaje on heidän syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät halua enää lapsia. 

Nainen on kuitenkin todella riippuvainen lapsen isästä raskaus- ja äitiysaikana. Varsinkin rahallisesti ja myös henkisesti.

Mistä löytyy tuon ikäinen perhekeskeinen mies? Joka haluaa lapsia?

Mä luulen että tämä on lähtenyt ihan siitä yhteisöllisyyden puutteesta, eli perheet on pieniä ja eriytyneitä, suku ei ole tärkeä. Perhettä ei vaan arvosteta enää.

Miksi miehen pitäisi haluta niitä lapsia? Minulle, nelikymppiselle miehelle ("akateeminen", hyvätuloinen, suht sporttinen jne av-ylisanoja) miehelle elämäni ylivoimaisesti typerin päätös on ollut alkaa perheelliseksi. Niin paljon vienyt erityisesti aikaa ja rahaa, niin vähän saanut takaisin tuosta "sujoituksesta"

Kun pääsisi ajassa 20 vuotta takaisin, niin tietyillä hetkillä nostaisin sen aikaisen meikäläisen seinälle ja sanoisin "tajuatko kuinka idioottimaisen tempun aiot tehdä!?"

Miten voit sanoa noin lapsistasi? Ihan hirveästi sanottu.

Mutta siinä olet oikeassa, sunkaltaisen ei pitäisikään saada lapsia, tarkoitinkin niitä tavallisia miehiä.

No jos tuo on kerran totta, miksi sitä ei voisi anonyymisti todeta netissä? Luuletko tosiaan, että kaikki, jotka lapsia hankkivat, kokevat jäävänsä voiton puolelle? Et voi olla noin naiivi!

Koska ilmeisesti luonto päättänyt toisin. Vauvaa tässä yritetty tehdä, mutta ei ole näkynyt.

T. 80-luvulta oleva

Ihana miten ei yhtään oo lapsen saaneita syyllistäviä nämä "en lisäänny, koska se olisi itsekästä ja väestön liikakasvu" jne. Silti viitataan ylikansoittumiseen, joka sanana on passiivinen. Ikään kuin osalle se lisääntyminen olisikin sallittua ja just niille, jotka sen ongelman muodostaa, ei muille.

Ja oikeastaan, miksi se liikakasvu olikaan ongelma, ai siksikö kun "kaikkea kivaa ei ehkä riitäkään just mulle tulevaisuudessa"? Niin siitä itsekkyydestä...

Vierailija kirjoitti:

Olen -74 syntynyt ja olen jo lisääntynyt, mutta se tapahtui jo 20 vuotta sitten, enkä koe, että enää näin 42-vuotiaana minun olisi tarpeellista tehdä lisää lapsia. Eiköhän monella mullakin 70-luvulla syntyneellä ole sama tilanne, että ne lapset on jo tehty ja suurin osa heidän lapsista elää jo omaa elämäänsä omassa kodissa jne....

Hui kamala, tuli vanha olo vaihteeksi, kun luki 70-lukulaisella olevan aikuisen lapsen. Itselläni on suht pieniä vielä ja olen mukamas itsekin nuori, mutta niinhän se on, että on siitä 90-luvusta jo aikaa. Nyt on nuorempien vuoro synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Syynä lienee itsekkyys ja mukavuudenhalu. Tykätään reissata, olla vapaita, tehdä asioita ex tempore, juhlia ja nukkua pitkään, sisustaa koti valkoisin nahkasohvin. Varmaan voi vaikuttaa myös urakehityksen luominen. Ei näihin kuvioihin vaan lapset sovi.

Mies 35v netto 1400€ kk. Ei naista mutta onko sillä väliäkään kun en pysty elättämään kuin itseni. Koko työelämässä olo aikani on ollut yhtä epävarmuutta työn ja työttömyyden vuorotellessa. Moni nainenkin on samassa tilanteessa.

Musta taas tuntuu ihan päinvastaiselta, että useimmilla 70-luvun lapsilla on useampi lapsi. Nykynuoriso taasen vannoo lapsettomuutta jo teinistä lähtien. En tosin tunne kovin hyvin 70- ja 80-luvun ihmisiä, olen heidän sukupolvensa/vähäsen vanhemman sukupolven lapsia.

Itse hankin vain yksi tai kaksi lasta, maapallo ei kaipaa lisärasitusta mutta olis ihan kiva jatkaa ihmissukua edes pienesti.

Ei ihmiskunta silti sukupuuttoon kuole, vaikka jokainen suomalainen 80-luvulla syntynyt ei lykkisikään silmittömästi lapsia maailmaan. On ainoastaan terve ilmiö, että tiedostavat, koulutetut ihmiset vähentävät lisääntymistä tässä maailmantilassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapsen hankkiminen (oman lapsen etenkin) on itsekkäintä mitä voi tehdä. Maailmassa on liikaa ihmisiä.

Ihmisten itsekkyyttä ei tosiaankaan voi mitata sillä, haluaako hän lapsia vai ei. On tarkkailtava ihmisiä muuten. Olisi löydettävä jokin sellainen asia, josta ko. ihmisille ei olisi mitään hyötyä, he joutuisivat valitsemaan, laittaisivatko he resurssejaan tähän asiaan. Epäitsekäs on sellainen, joka tosiaan käyttää resurssejaan, vaikka tietää, ettei mitenkään hyödy siitä. Tai tietysti hänkin hyötyy hyvän mielen muodossa.

Lapsia ihmiset haluavat, koska ihmisen biologia huutaa heitä. Minulla oli kolmekymppisenä järkyttävä vauvakuume. Etsin isää, tosin säilytin harkinnan eli kai vauvakuume ei ihan hirveä tieten ollut. Ei siinä väestöpolitiikka ollut mielessä vaan ne vaaleanpunaiset unelmat omasta lapsesta. 

Eihän lapsen saaminen ole itsekästä ja vielä vähemmän itsekästä on lapsen kasvatus. Siinähän luopuu aika suuresta osasta omaa aikaa kun lapsi on jatkuvasti jaloissa ja oppii elämään vanhemman kautta. Lapsi se itsekäs vasta onkin :)

Vähän huvittavaa kun itsekin olen ollut siinä vaiheessa jossa vastustin lasten hankkimista ja näin vääristynein silmin lapsien hankinnan itsekkäänä. Nyt tiedän totuuden ja näen sen viisauden silmällä.

Minä tiedän elämän tarkoituksen. En tuputa sitä mutta kehoitan kokemaan elämän monimuotoisesti ja kokeilemaan ihan kaikkea. Myös lasten hankinnan ja kasvatuksen, jos vain se suinkin on mahdollista.

Minä olen korkeasti koulutettu nainen. Paljon matkustellut ja työskennellyt ympäri maailmaa.

Oma äitini opetti olemaan ennakkoluuloton ja maistamaan kaikkea uutta. Myös kokeilemaan mitä maailma tarjoaa. Vain siten elämään saa värejä ja sävyjä. Meillä on vain tämä yksi elämä erilaisina mahdollisuuksinaan.

Myös vanhemmuus on kokeilun arvoista. Suosittelen lämpimästi :)

Elämässä pitää olla vähän itsekäs. Muuten ei selviä ja jää muiden jalkoihin. Itsekkyydestä oppii parhaiten pieneltä lapselta. Lasta seuratessa huomaa miten tärkeää itsekkyys on selviytymisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä syntyneet sitte pukkaavat lapsia tuonkin edestä. Aloittavat tosi nuorena vielä.

Nykyään on ihan normaalia, että parikymppisenä synnytetään esikoinen. Ei olisi katsottu hyvällä minun nuoruudessani.

2000-luvun lapset aloittavat varmaan jo sitten teini-ikäisenä.

Se että sinulla on pari ysärituttua raskaana ei tarkoita, että se olisi ilmiö. Syntyvyys laskee sukupolvesta seuraavaan.

Olen syntynyt -71 ja lisäännyin kolme kertaa, viimeksi 17 vuotta sitten. Lisääntymättömyyteni johtuu iästä. Tässä iässä odotellaan jo lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -71 ja lisäännyin kolme kertaa, viimeksi 17 vuotta sitten. Lisääntymättömyyteni johtuu iästä. Tässä iässä odotellaan jo lapsenlapsia.

Ei suinkaan olen saman ikäinen ja mieheni on nyt 34v.

Nyt on talous turvattu ja odotan esikoista. Laskettu aika tasan kuukauden päästä.

Osansa tekee varmaan sekin, mikä on ollut yhteiskunnallinen tilanne näiden 70-80-luvulla syntyneiden lapsuudessa, erityisesti heidän vanhempiensa elämäntilanne. 80-luvulla elettiin nousukautta, jolloin lähes "kaikilla" oli töitä, varaa omaan taloon, matkusteluun, kesämökkiin ja muutenkin hyvään elintasoon. Tässä ympäristössä lapsuutensa eläneet voivat kokea, että tuo elintaso on jotain, mikä lapsiperheellä "kuuluu olla". Toisaalta 90-luvun laman jälkeen vanhemmat ovat voineet iskostaa lastensa päähän, että täytyy opiskella itselleen hyvä ammatti ja löytää työpaikka, joka ei mene alta. 

Nykypäivänä näiden "kriteereiden" saavuttaminen kestää kauemmin, kuin vanhempiemme nuoruudessa. Siinä missä 80-luvulla töihin vain mentiin, nykyään samantasoiseen työpaikkaan täytyy olla monen vuoden korkeakoulutus, ja siltikään takeita pysyvästä työpaikasta - tai töihin pääsemisestä ylipäätään - ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutus vie aikaa. Sitä haluaa ajatella myös taloudellista puolta asiassa. Lisäksi sopivaa kumppania ei välttämättä löydykään. Kaikki eivät halua hotelli Vantaan baaritiskillä notkuviksi yh-äideiksi.

Pöh, hidasälyiseltä se vie aikaa. Sain esikoiseni 24-vuotiaana maisterina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutus vie aikaa. Sitä haluaa ajatella myös taloudellista puolta asiassa. Lisäksi sopivaa kumppania ei välttämättä löydykään. Kaikki eivät halua hotelli Vantaan baaritiskillä notkuviksi yh-äideiksi.

Pöh, hidasälyiseltä se vie aikaa. Sain esikoiseni 24-vuotiaana maisterina.

Syö h*ntti paskaa.

Olen jo 45v ja kolme lasta riittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutus vie aikaa. Sitä haluaa ajatella myös taloudellista puolta asiassa. Lisäksi sopivaa kumppania ei välttämättä löydykään. Kaikki eivät halua hotelli Vantaan baaritiskillä notkuviksi yh-äideiksi.

Pöh, hidasälyiseltä se vie aikaa. Sain esikoiseni 24-vuotiaana maisterina.

Todella moni parikymppinen haluaa nykyään kokea vapautta ja elämää ennenkuin alkaa palvelemaan itsekästä vauvaa ja siitä kehittyvää lasta. Lapsi tosiaan vie aikaa ja jos haluaa elää ennen lasta niin sitten pitää elää ja matkustella. Kokea monitasoista seksiä ja maapallon tarjoamia nautintoja.

Kaikki kannattaa kokeilla elämässä että olisi kokenut ja viisas. Vain hölmö pelkää jumalaa ja työntää pään pensaaseen eläen kuten eliitti opettaa.

Länsimaissa on harvinainen tilanne. Kuka tahansa voi opiskella itsensä sivistyneeksi ja matkustella halvalla ympäri maailmaa kokien kaiken sen minkä vain harva eliitti aikoinaan koki. Hölmö pelkuri tosiaan työntäisi päänsä pensaaseen pienessä Suomessa ja eläisi kuten herrat opettaa kiltisti tehden kaiken sen mitä vaaditaan taivaspaikkaan.

Sanoisin että nuorena on vitsa väännettävä eli kannattaa seikkailla nuorena jotta myöhempänä voi opettaa sille lapselle mahdollisimman paljon kokemuksen syvällä rintaäänellä.