Naapurissa kasvatetaan oikein huolella tulevaa koulukiusattua

Tynnyrissäkin kasvanut voi tulla ihan hyvin toimeen muiden kanssa. Ja sitten taas älykkäiden lasten voi myös olla vaikeaa touhuta ääliöiden kanssa. Joukkuelajeja urheilussa suosittelisin.

Vierailija kirjoitti:

Tynnyrissäkin kasvanut voi tulla ihan hyvin toimeen muiden kanssa. Ja sitten taas älykkäiden lasten voi myös olla vaikeaa touhuta ääliöiden kanssa. Joukkuelajeja urheilussa suosittelisin.

Ei kukaan ole väittänytkään ettei voisi tulla hyvin toimeen. Huonoilla sosiaalisilla taidoilla muiden kanssa toimeen tuleminen on vain yleensä hankalampaa. Meinaatko, että tynnyrissä kasvaneet ovat älykkäämpiä?

Muistan kuinka minua vitutti lapsena, kun aikuiset eivät millään ymmärtäneet, etten halua leikkia Ilpo-kaskelotti-runkkarin kanssa. Tunsin ahdistusta, koska kyseinen kaveri oli täys höyrypää. Puhui outoja, käyttäytyi oudosti ja kävi äkkiä fyysiseksi. Onneksi yläasteella ei voitu pakottaa ketään olemaan tämän kahelin kanssa ja häntä kiusattiin tosi rankasti. Jotenkin tuntuu, että moni postaaja tänne palstalle ei ole koskaan kokenut oikeaa elämän raadollisuutta ja ihmisen aitoa, pelottavaa, julmuutta. Ihmettelen vieläkin, että eivätkö nämä nykyiset "kaikkien kanssa täytyy olla kaveri ja kaikille on oltava kiva" tyypit ole oikeasti kokeneet koulumaailmaa? Vai onko se heidän kokema koulumaailma joku pullamössö steinerkoulu, jossa yläluokkalaiset käyttäytyivät sivistyneesti?

Minä ainakin tulin katuojista ja koin elämän ensimmäisen raa'an oppittunnin lapsena toisen vanhemman kuoleman yhteydessä. Onneksi se kamaluus ja absoluuttinen köyhyys on muisto vain, mutta se opetti minulle maailman harmaan sävyn. Mitään moraalisia auktoriteetteja ei ole. Pelkkää selviytymistä ja pelkkiä eläimiä kaaoksen vallitsemassa maailmassa, jonka ainoa ja oikea auktoriteetti on luonnonvoimat. Elämä ei ole mustavalkoista, eikä teidän liberaalit ideat harmonisesta yhteiselosta toimi. Varsinkaan lasten maailmassa, jossa vallitsee viidakon lait.

Tiedostan ongelman nykyajan lapsista "pumpulilapsia" Äidit valvoo vierellä jokaista liikettä ja kulkevat perässä. Mitä voi sitten myöhemmin odottaa, kun lapsi kasvaa? Meillä jo 5 vuotias ulkoilee turvallisella pihalla itsenäisesti ja kyllä voin sanoa, että on monessa asiassa ikätoveriaan fiksumpi. Ei kannata pumpulissa pitää EI pärjää elämässä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka minua vitutti lapsena, kun aikuiset eivät millään ymmärtäneet, etten halua leikkia Ilpo-kaskelotti-runkkarin kanssa. Tunsin ahdistusta, koska kyseinen kaveri oli täys höyrypää. Puhui outoja, käyttäytyi oudosti ja kävi äkkiä fyysiseksi. Onneksi yläasteella ei voitu pakottaa ketään olemaan tämän kahelin kanssa ja häntä kiusattiin tosi rankasti. Jotenkin tuntuu, että moni postaaja tänne palstalle ei ole koskaan kokenut oikeaa elämän raadollisuutta ja ihmisen aitoa, pelottavaa, julmuutta. Ihmettelen vieläkin, että eivätkö nämä nykyiset "kaikkien kanssa täytyy olla kaveri ja kaikille on oltava kiva" tyypit ole oikeasti kokeneet koulumaailmaa? Vai onko se heidän kokema koulumaailma joku pullamössö steinerkoulu, jossa yläluokkalaiset käyttäytyivät sivistyneesti?

Minä ainakin tulin katuojista ja koin elämän ensimmäisen raa'an oppittunnin lapsena toisen vanhemman kuoleman yhteydessä. Onneksi se kamaluus ja absoluuttinen köyhyys on muisto vain, mutta se opetti minulle maailman harmaan sävyn. Mitään moraalisia auktoriteetteja ei ole. Pelkkää selviytymistä ja pelkkiä eläimiä kaaoksen vallitsemassa maailmassa, jonka ainoa ja oikea auktoriteetti on luonnonvoimat. Elämä ei ole mustavalkoista, eikä teidän liberaalit ideat harmonisesta yhteiselosta toimi. Varsinkaan lasten maailmassa, jossa vallitsee viidakon lait.

Lisätäkseni vielä, etten tiedä miten naisten kiusaamisesta koulussa, enkä tunne "tyttökulttuuria", mutta ainakin siinä maailmassa missä elin kouluaikoina, oli hierarkia hyvin vankilamainen.

T: Mies 36v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on kuusivuotias ja kykkii äitinsä valvonnassa hiekkalaatikolla. Muut ikäisensä juoksevat omissa leikeissään pitkin kortteleita.

Ei ole päiväkodissa ollut. Lisäksi nimi on tyyliin Jesse-Jooseppi... siis yhdysnimi, joka saa tirkashtelun aikaan näin aikuisellakin.

Ihan on terve lapsi, ei mitään vammaa siis..

Sulla on valitettavasti lapsia. Näiden idioottien pennuista ne koulukiusaajat tulevat.

Minkäs lapsiparat voivat kun ovat saaneet kusipäät (ap:n kaltaiset) vanhemmikseen.

Tee kaikille palvelus ap ja anna lapsesi huostaan, ehkä niistäkin tulisi yhteiskntakelpoisia.

Lapseni ovat jo aikuisia, ei ole ollut lastensuojelun kanssa mitään tekemistä. 

Itse pidän ihmisiä, jotka ovat täällä anonymiteetin turvin haukkumassa muita kusipäiksi sairaina. Mutta ei siitä sen enempää. 

Ap voisi mennä jonnekin MV-lehden tai ET-lehden palstoille.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on oikeassa. Kiusaaminen on monimutkainen ilmiö ja liian hyysätyt lapset valitettavasti ei osaa toimia ikäistensä kanssa. Se syrjäyttää. Eikä ole niiden sosiaalisesti taitavampien vika, että kömpelösti käyttäytyvä ei pärjää porukoissa. Tämä tuntuu kiusaamiselta.

Näin se elämä menee. Vaikka opetan lapsille, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen ja toisten tunteita miettiä, on väistämättä lapsia, joiden kanssa kukaan ei ystävysty.

Valitettavasti näiden kohdalla katse osoittaa lapsen kasvuonosuhteisiin

Sosiaalisesti taitavat eivät kiusaa. He osaavat huomioida myös erilaisia ihmisiä. Juuri siksi koska sellainen osaaminen on taitoa. Ei se, että osataan kiusata. Se ei vaadi muuta, kun veemäisen luonteen.

Hienosti ap sysää kiusaamisen vastuun uhrille tyyliin, jos käytät minihametta, niin silloin sinua tullaan puristelemaan pyllystä. Oma vika.

Voimme kuvitella, että tekemällä kaikista samanlaisia kiusaaminen loppuu. Mihin se loppuisi? Ikinä ei tulla saavuttamaan sitä, että kaikki ovat samanlaisia. Kaikista ei tule yhtä pitkiä, yhtä hyvin näkeviä, yhtä laihoja jne. koskaan. Siitä pitävät jo väkisin syntyvät geenivirheet huolen.

Ainoa mahdollisuus saada loppumaan kiusaaminen on siis saada kiusaajat lopettamaan. Juuri ne ns. sosiaalisesti taitavat, jotka osaavat sitä omaa käytöstään muokata ja hyväksyä erilaisuutta.

Mua ei ainakaan koulukiusatun vanhempana lohduttaisi yhtään tieto, että loppujen lopuksi "vika" on aina kiusaajan. Tekisin parhaani, että ei joutuisi kiusatuksi oli kuinka viaton siihen tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on oikeassa. Kiusaaminen on monimutkainen ilmiö ja liian hyysätyt lapset valitettavasti ei osaa toimia ikäistensä kanssa. Se syrjäyttää. Eikä ole niiden sosiaalisesti taitavampien vika, että kömpelösti käyttäytyvä ei pärjää porukoissa. Tämä tuntuu kiusaamiselta.

Näin se elämä menee. Vaikka opetan lapsille, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen ja toisten tunteita miettiä, on väistämättä lapsia, joiden kanssa kukaan ei ystävysty.

Valitettavasti näiden kohdalla katse osoittaa lapsen kasvuonosuhteisiin

Sosiaalisesti taitavat eivät kiusaa. He osaavat huomioida myös erilaisia ihmisiä. Juuri siksi koska sellainen osaaminen on taitoa. Ei se, että osataan kiusata. Se ei vaadi muuta, kun veemäisen luonteen.

Hienosti ap sysää kiusaamisen vastuun uhrille tyyliin, jos käytät minihametta, niin silloin sinua tullaan puristelemaan pyllystä. Oma vika.

Voimme kuvitella, että tekemällä kaikista samanlaisia kiusaaminen loppuu. Mihin se loppuisi? Ikinä ei tulla saavuttamaan sitä, että kaikki ovat samanlaisia. Kaikista ei tule yhtä pitkiä, yhtä hyvin näkeviä, yhtä laihoja jne. koskaan. Siitä pitävät jo väkisin syntyvät geenivirheet huolen.

Ainoa mahdollisuus saada loppumaan kiusaaminen on siis saada kiusaajat lopettamaan. Juuri ne ns. sosiaalisesti taitavat, jotka osaavat sitä omaa käytöstään muokata ja hyväksyä erilaisuutta.

Sori vaan, mutta sun mutuilu ei kumoa tutkimustuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Asia on tulenarka, mutta kyllä, myös kiusattuja lapsia on tutkittu. Tutkimusten mukaan etenkin ylisuojellut lapset, jotka eivät ole saaneet kehittyä oman ikätasonsa mukaisesti, joutuvat helposti kiusatuiksi. Lisäksi tietysti kaikki fyysiset, henkiset ja sosiaaliset poikkeavuudet voivat johtaa kiusaamiseen.

Tämä ei tietenkään missään tilanteessa oikeuta kiusaamista, mutta onpahan tutkittu.

t. erityisope

Olen itse tällainen lapsena ylisuojeltu, ja jotenkin koen etten ole kasvanut mm. itsetunnoltani sellaiseksi kuin olisi pitänyt silloin lapsena ja nuorena. Taloyhtiön pihalta en saanut poistua, joten kaverit kun läksi naapuriyhtiön pihoille tai puistoon, jäin yksin. Jos menin, kamala huuto ja hätä. Tällöin ei ollut vielä kännyköitä. En muista minkä ikäisenä sain viimein luvan. Sitten pitikin tulla tietyin väliajoin näyttäytymään, ja jos unohdit...

Vaatetus oli sellainen kuin äiti halusi, siitäkin sai aina vääntää ja joko olit toisten lasten pilkan kohteena tai sitten sait marttyyriäidin suututettua tyyliin "kaikkeni mä yritän sun eteen mutta kun olet niin kamala ettei mikään koskaan kelpaa". Välillä ei lähdetty juhliinkaan jos en mukisematta pukenut jotain hänen haluamaansa vaatetta jne. Henkinen väkivalta oli tietyissä asioissa tosi vahvaa, vaikka muuten asiat oli periatteessa kunnossa. Äitini oli aina oikeassa.

Koko ikäni mua on kiusattu, koulussa ja nyt työelämässäkin. Koulukiusaaminenkin laitettiin äitini mielessä jotenkin mun syyksi. Nyt vasta kolmekymppisenä käyn näitä asioita terapiassa läpi, masentuneena. Olen menestynyt aina hyvin koulussa ja nyt työelämässäkin, mutta jotain vikaa minussa on kun aina vaan joudun silmätikuksi. Olen ehkä liian kiltti ja tunnollinen, ystävällinen olen mutta varautunut. Itsetunto huono, enkä osaa puolustaa itseäni oikein. Tuntuu, että pieleen menee vaikka yrität.

Pointtinani on, että kyllä kasvatus voi vaikuttaa todella pitkälle. Suoraan tai lieveilmiöin. Nyt sitten parantelen itsetuntoani ja mm. sosiaalisia taitoja (introverttinä ei jaksaisi aina kiinnostua muiden jutuista, small talk vaikeaa), yritän kasata itseni ja vahvistua. Ja ei, en väitä, että vika on täysin kasvatuksessani. Siinä oli paljon hyvääkin, hyvät eväät sain muilta osin elämääni.

tottakai kusipäät kasvattaa kiusaajia, mutta nythän olikin kyse siitä miksi jotkut erityisesti haluaa kasvattaa lapsistaan potentiaalisia kiusattavia?

Jännästi tässä keskustelussa sosiaalisesti taitava on se, joka osaa manipuloida itselleen kiusaajaringin. Kun minusta sosiaalisesti taitava on se, joka sietää erilaisuutta ryhmätilanteissa, kuten koulussa.

Ja edelleen ap ei tiedä mitään naapuriensa tilanteesta, mutta on jo leimannut vakaasti sekä lapsen että vanhemmat. Juuri tuollainen toisten vihaaminen tuntematta on ensi askel kiusaamiseen. Ja muuten, eiköhän siitäkin ole tutkimuksia läjäpäin, että jos kiusaamista ilmiönä jossain esiintyy, niin AINA he keksivät jonkin kohteen. Eli sori nyt vaan, mutta ongelma ei ole se kiusattava, vaan kiusaajat ja se kiusaamiskulttuuri. Jos puolestaan ap olisi huolissaan tuon naapurin lapsen sosiaalisesta tulevaisuudesta muuten, että mahtaako osata hankkia ystäviä jne, niin se on toinen asia. Mutta sehän ei ap:ta kiinnostanut. Hän nyt vain halusi haukkua naapuria ja kiillottaa omaa kuvaansa. T. Sen aiemman kusipääviestin kirjoittaja, joka opettaa lapsensa sietämään erilaisuutta ja kunnioittamaan muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo aikuisia (neljä kpl) eli tiedän mekanismin hyvin. 

Ylisuojelluista pehmopennuista tulee kiusattuja, ei se minun vikani ole. 

Tätä kuljetetaan jopa rattaissa, onko se mielestänne normaalia? Ihmettelen suuresti, että tuon ikäinen edes suostuu sellaiseen. Luulisi hävettävän. 

-ap

Oletko jutellut sen äidin kanssa. Saattaisikin lapsella olla jokin sairaus? Kaikki ei näy ulospäin.

Sinustakin ei ulospäin näy tuo ajattelusi ennakkoluuloisuus ja yksioikoisuus.

Tai skyllöhön se suomalainen filosofi. Erik Ahlman kirjoitti aikoinaan, että kasvojen piirteistä näkee onko ihminen rahvas vai älykkö. Onko sulla leveät leukaperät?

Mitä outoa on hiekkalaatikolla leikkivässä kuusivuotiaassa? 

.

Mua kiusattiin 10 vuotta koulussa ja olen ap:n kannalla. Olin hyvin arka lapsi ja olen aina tullut kiusatuksi, koska olen tunteellinen, herkkä, erilainen ja mulla on pieniä puutteita sosiaalisissa taidoissa.

Kyllä vanhemman pitää olla lapsen puolen siinäkin, että totuttaa lapsen kovaan maailmaan, ei anna lapselle typerää nimeä eikä ylisuojele lasta lapaseksi.

Äitiäni syynättiin myös kasvattajana ja syytettiin sossun taholta ylisuojelevaksi. En muista kyllä itse, että hän olisi ollut sitä. Mutta tietty kovuus ja jämäkkyys ihmissuhteissa olisi kullanarvoista oppia jo lapsena. En tarkoita kiusaamista vaan kykyä henkiseen itsepuolustukseen. Sitten kun lapsi ei opi pitämään puoliaan ja häntä kiusataan neuvotaan lasta olemaan välittämättä. Kiusaamisesta tulee kiusatun häpeä.

Noh..

a) minä kyllä leikin lapseni kanssa vielä kun hän oli 6v

b) mielestäni 6v on erittäin tyypillinen ikä aloittaa ulkoilu ilman vanhempia. Omani ei halunnut olla tuota nuorempana yksin ulkona eikä hänellä juuri ollut kavereita pihapiirissä

c) tästäkin huolimatta nyt 8-vuotiaana lapsella on hurjasti kavereita, on sosiaalisesti rohkea ja koulussa se joka puolustaa kiusattuja, on saanut hyvää palautetta empaattisuudestaan, ja nyt kesällä olisi aamusta iltaan kaverien kanssa ulkona.

Tämä mun esikoinen oli ainoa lapsi yli 5-vuotiaaksi joten mulla oli paljon aikaa olla hänen kanssaan ja pidän sitä kyllä vain ja ainoastaan hyvänä jutttuna.

Enkä edes usko että ap:n naapurin lasta kuskataan rattaissa, ap meni vaan paniikkiin kun av ei ollutkaan hänen kanssaan samaa mieltä ja keksi tämäb lisäjuonteen. Tai sitten lapsella on tosiaan jokin vamma, mikä tekee ap:sta sitäkin suuremman ääliön, excuse my language.

Vierailija kirjoitti:

Asia on tulenarka, mutta kyllä, myös kiusattuja lapsia on tutkittu. Tutkimusten mukaan etenkin ylisuojellut lapset, jotka eivät ole saaneet kehittyä oman ikätasonsa mukaisesti, joutuvat helposti kiusatuiksi. Lisäksi tietysti kaikki fyysiset, henkiset ja sosiaaliset poikkeavuudet voivat johtaa kiusaamiseen.

Tämä ei tietenkään missään tilanteessa oikeuta kiusaamista, mutta onpahan tutkittu.

t. erityisope

Tämä on totta. Lisäksi, koska opettajat eivät mitenkään voi alkaa suojelemaan ja hoivaamaan kokopäiväisesti sitä yhtä "kiusattua", tällaiselle lapselle käy yleensä köpelösti ennemmin tai myöhemmin. Olen pirun uupunut koulun syyllistämiseen kiusaamistapauksissa. Suurin osa opettajista on täyspäisiä ja mukavia, mutta ei mitään ihmeidentekijöitä kuitenkaan! Kapsi joka ei hallitse normaalia ryhmädynamiikkaa on tosi haastava luokkakaveri ja oppilas, vaikka olisi kuinka ns. kiltti.

Kasvattakaa äidit lapsistanne reippaita ja sosiaalisesti taitavia, se on paras "henkivakuutus" maailmaa vastaan. (Ja ennenkuin joku tarttuu tähän, niin kyllä, myös ujo lapsi voi olla reipas ja sosiaalisesti taitava.)

Ominaisuudet, joita kiusaaja antaa kiusatulle, eivät perustu koskaan todellisuuteen.

Kuten esimerkiksi aloittaja, joka ei saanut kannatusta muuten, tulee ketjuun lopussa erityisopettajana joka puolustaa kiusaamista ja aloittaja esiintyy myös kiusattuna, joka syyttelee vanhempiaan. Sopivasti ketjuun tulee henkilöitä, joita ap tarvitsee, jotta saisi lukijat vakuuttuneeksi että kiusaaminen on ok.

Tunnen yhden täysin kiusaamiseen addiktoituneen perheen. Lapsensa ja vanhempansa todennäköisesti leimaavat jonkun muun nössöksi, ja paapotuksi, vaikka itse notkuvat kotinsa edessä, eivätkä pystyisi itsenäisesti tehdä mitään vaan aina tarvitaan jengi.

No ap:n aloitus on toki "muiden asioihin puuttumista" ja "ei kuulu sinulle"-kategoriaan menee. Mutta eikö tämä palsta oo täynnä turhempia ja tyhmempiäkin aloituksia? 😃

Itsekin tunnen yhden samaan kategoriaan menevän perheen, lapsi vain hieman nuorempi vielä. Mutta varoitusmerkit ovat olleet ilmassa jo pitkään. En ole koulukiusatuksi osannut vielä tuomita, mutta yksinäinen hänestä tulee jos jatkavat samaan tapaan. Ylisuojelevat ja lapsi ei osaa olla muiden lasten kanssa. Määräilee aikuisia jotka tottelevat ja muihin lapsiin ei halua mitään kontaktia. Jatkuvaa itkemistä jos asiat eivät mene kuten itse haluaisi. Osaa jo käyttäytyä marttyyrimaisesti josta palkitaan ja saa haluamasa.