Lue keskustelun säännöt.
Sisäkissat mökillä, vapaana vai ei?
17.06.2016 |
Meillä on kaksi vilkasta kissaa ja lähtevät mukaan mökille loman ajaksi. Mitä tehdä, kaikki muut sanoo että kyllä ne pärjää omin avuin, kunhan ovi on auki. Mua hirvittää, ei noi penskat ole koskaan olleet vapaana ja vaikka pärjäisivätkin, niin pelottaa kotkat sun muut. Meillä on kyllä ulkotarha siellä mökillä, mutta itikat ja mäkärät on kiusana. Mitä tekisin?
Kommentit (24)
En ikinä päästäisi kissaani ulos oman onnensa nojaan valvomattomana kulkemaan, kotona tai mökillä, koska rakastan kissaani ja olisin aivan huolesta vääränä, että missä se on ja mitä sille voi tapahtua.
Ja sitähän se on, kun kissalle avataan ovi ulos: toivotaan vaan, että nähdään vielä. Ei istu mun käsitykseen vastuullisesta lemmikinpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme kerrostalossa ja meillä on kaksi kissaa. Onneksi meillä on naapuri, joka huolehtii kissoista kun olemme mökillä. Ne jäävät siis kaupunkiin.
Ne eivät ole tottuneet liikkumaan luonnossa emmekä halua, että joku supi tai muu peto ne syö (tällaista tapahtunut kaveripiirin kissoille). Elämä sisätiloissa kaupungissa ja ulkona maalla on niin erilaista! Toki kissat lähtevät omille teilleen, saalistavat, tuovat saaliita mökin rappusille ihasteltaviksi, mutta jos elämä ulkokissana on ihanaa, niin millaista on palata kaupunkiin sisäkissaksi? Ja osaako kaupunkilaiskissa lukea luontoa?
Mitä jos kissat eivät löydykään kun olette palaamassa kaupunkiin, mitä silloin teette. Eivät ne mökin pihapiirissä pysy eikä niitä voi häkissä pitää.
Sanon vielä, että kaupunkilaiskissa mökillä on eri asia kuin kissa, jota ulkoilutetaan valjaissa kaupungissa.
On kummallinen luulo, että kissat jotenkin kiintyisivät paikkoihin enemmän kuin ihmisiin. Siis, että jos ne vaikka pääsevät toteuttamaan "villiä luontoaan" puolivapaana mökillä, niin ne sitten karkaavat ja katoavat, kun niin innostuvat.
Mulla on aina (yli 30 vuotta) ollut kissoja, perussisäkissoja. Aina ne ovat myös olleet mökillä kanssamme ja seikkailleet rajoitetusti.
Ensimmäiset ulkoilukerrat ovat olleet niille kauhunpaikkoja. Sitä uikutusta ja piiloutumista, hinkua syliin tai sisälle!
Ne on todellakin pitänyt ihan kädestä pitäen opettaa ulkoilemaan edes puoli-itsenäisesti.
Kun kissa on samastunut sinuun, emoonsa, niin se yleensä pysyttelee kuulomatkan päässä (jollei sitä joku vieras ihminen tai koira tms. pelota kauemmas. Silloin se pitää maanitellen hakea) ja tuo joka jumalan sittiäisen, hiiren tai linnunpojan lahjaksi ja näytille. Aina se normaalisti tottelee emonsa kutsua.
Jos Ap:lla on ulkotarha kissalleen, niin tietysti sitä kannattaa käyttää. Säästyy "emo" turhilta sydämentykytyksiltä! Ja ne hyttyset ja mäkärät ei mielestäni ole kissoille ongelma.
Muuten kissan pitää antaa nukkua normaalit yöunensa "emonsa" kainalossa, jotta se todellakin leimautuu ihmisvanhempaansa, (jota se tarvitsee enemmän kuin mitään muuta).
Meidän kerrostalokissat ulkoilevat mökillä vapaana. Ensin vähän hirvitti, varovasti aloiteltiin.
Nyt on lähinnä murhe siitä miten enää tyytyvät sisäkissaksi tämän jälkeen. Oikeasti nauttivat siitä niin valtavasti.
Varmasti tästä kirjoituksesta saa haukut, ettei kissa kuulu suomen luontoon jne. Niistä en välitä, koska kissani viettävät kissanpäiviä. Ovat leikattuja, madotettuja ja punkkikarkoitettuja.