Vaimo suuttui ja on siinä luulossa etten halua vauvaa
Vaimo ilmoitti aamulla, että tänään pitää käydä siinä ja siinä kaupassa hankkimassa vauvan huoneeseen sitä tätä ja tota. Tokaisin että eikös odotetisiin että vauva vähän kasvaa ja katsotaan sitten sitä huonetta ja tavaroita. Vaimo suuttui ja alkoi raivoamaan siitä etten haluakkaan vauvaa. Raskaus on ihan alussa (viikolla 7), joten vähän aikaiselta tuntuu. Teinkö nyt jotain väärin vai käykö vaimo vaan "kierroksilla" raskauden takia?
Kommentit (53)
Ei kai kukaan rv 7 ala tarvikkeita ostella?
Ja muutenkin vauva tarvii tosi vähän.
Vaatteita oli kiva ostaa ja hypistellä. Rintspumppua tai tuttipulloja ei tarvittu. Sitteri oli hyvä. Rintareppu ei. Ostin pienen kehdonkin... Sitä ei kauaa tarvittu.
Aika vähän on ihan pakollista.
Eikä niitä tarvi kiireellä ostaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy raivoamaan takaisin samanlaisista älyttömyyksistä. Jumalauta että on tyydyttävää nähdä, kun akka kiihtyy kun peilaat toimintaansa. Mielisairas raivoaminen on katsos akkojen etuoikeus, kun ne hormonit. Miehillähän ei toki hormonitoimintaa ole, ja olisihan se liikaa vaadittu että akat käyttäytyisivät kuin ihmiset.
Tämähän se on rakentava parisuhteen kaava.
Mene nyt sopivasti mukaan tuohon vauvan odotukseen, ala keskustella vaikka nimistä (hyvä harhautus, kun tuleva äiti käyttää energiaansa pohtimalla vauvapalstalla että "mies haluaa pojasta Jorma Kyösti Pellervon") tai tosiaan käykää katsomassa vauvakamoja.
Minuun teki aikanaan vaikutuksen se, miten ammattitaitoisesti mies pohti lastenvaunujen teknisiä ominaisuuksia. Jälkikäteen se kyllä sanoi, ettei hänellä ollut mitään hajua siitä, millaiset niiden kärryjen olisi pitänyt olla, mutta ihan pelkkä vaunujen katselu saa pohtimaan sitä, millaiset ominaisuudet niissä on tärkeitä.
Tsemppiä sinne. Vie suklaata vaimolle.
Ei sellaisen parisuhteen tarvitse toimia, jossa akka mielisairaasti raivoaa.
-eri
Vaimo vaimo vaimo vaimo vaimo vaimo
Vaimo vaimo vaimo vaimo vaimo vaimo
Aina tätä samaa paskaa. Kuinka monta kertaa minun täytyy toistaa itseäni?
Mielestäni kenenkään tapa ei ole oikea eikä väärä. Jos haluaa varmistaa, että vauvan saa elossa maailmaan, kannattaa laittaa mies ostamaan kaikki tarvikkeet kun vauva on jo syntynyt.
Ei ole oikein, eikä väärin alkaa ostelemaan jo ennen ultraa. Itse ostin lapselle vaaleanpunaista ym, koska olin varma lapsen olevan tyttö. Ei kysytty. Tyttö tuli.
Ostelin myös kirppareilta muutamia vaatteita jo ennen ensimmäistä ultraa.
Ennen toka yrittämistä ostin häntä varten pupun, koska oli niin suloinen. Jos ei olisi tullut, niin sen olisi voinut antaa jonkun kaverin/sisaren vauvalle kun niitä saavat.
En ehkä rattaita, sänkyä ym isompaa itse viitsisi ostaa, mutta jossain pienessä en näe mitään haittaa. Ne voi antaa sitten vauvalahjaksi kun tarvetta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan paska äijä olet.
Me ollaan laitettu pikkuhiljaa kaikkea ihan plussauksesta alkaen.
En halua juosta minkään perässä enää ison vatsan kanssa ja stressata.
Se aika laitetaan rentoutumisharjoituksiin ja muuhun hyödylliseen.Aika vetelä saa olla, että saa rääkyvän taikinapötkön hankintoihin tuhraantumaan 6kk...
No tästä lapsesta on tulossa Vilja Eerika 2.
Nyt realiteetit kehiin. Senkin jälkeen kun se vauva on syntynyt, menee monen monituista vuotta, ennen kuin se vihdoin alkaa nukkua siellä omassa huoneessaan. Ihan rauhassa voi katsella mitä tarviketta oikeasti tarvitaan ennen kuin menee suin päin ostamaan kämpän täyteen kaikkea turhaa. Sitten ottaa vaan päähän, kun on ostettu kallis pinnasänky jossa vauva ei koskaan nuku.
Ehdota sille, että jos aloittaisitte ihan jostain pikku hankinnoista, vauvanvaatteita, tutteja, leluja, ja alkaisitte huonetta ja isompia hankintoja tehdä, kun raskaus ehtii pidemmälle. Monelle on tärkeää, että on jotain konkreettista, ihailtavaa ja hypisteltää jo alkuraskaudessa, kun ei vielä liikkeitä tai mitään tunnu, saa vauva-asian tuntumaan todellisemmalta. Mutta siinä on tosiaan se ikävä kääntöpuoli, että jos kävisikin ikävästi ja tulee keskenmeno tms. Niin ne tavarat on ikävä kyllä oikein lyömässä kasvoille siinä vaiheessa.. Ei kuitenkaan kannata alkaa pelkäämään liiaksi, miksipä ei tekisi pieniä hankintoja ja iloitsisi raskaudesta, surra ehtii sittenkin, jos tulee jotain syytä suremiseen.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kannattaa odotella,siinä saattaa sattua vielä vaikka mitä.Nyt täytyy vaan maltaa mielensä.Vauvoja on mennyt keksken juuri noilla viikoilla (varsinkin ensimmäiset menee usein kesken) ja vielä myöhemminkin.kannattaa ostaa tavarat vasta loppuraskaudesta,ja silloinkin tarvii kantokopan ja vaippoja...äitiyspakkauksessa on vaatettakin ja kaikki mitä tarttee.
Kantokopan? Minähän vuonna sä olet vauvasi saanut. Äitiyspakkauksessa on vaatteita lähinnä kokoa 70, eikä todellakaan riittävästi. Vaatetta tarvitsee paljon, varsinkin jos sattuu pulauttelija-vauva. Eikä sitä muutenkaan esim. yhdellä pyyhkeellä jne. pärjää. Eikä kannata jättää ihan viime tinkaankaan hankintoja, tosiaan osa joutuu vuodelepoon. Toki minunkin mielestä viikolla 7 ei kannata vielä aloittaa..
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa tuossa vaiheessa raskautta vielä käydä ostamassa mitään. Tuolloin keskenmenoriski on isoimmillaan. Ja jos ette ole käyneet varhaisiltrassakaan (tuskin olette kun viikkoja noin vähän) niin ette tiedä että onko siellä ketään.
Onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Mielestäni saa ostaa jotain pientä, jos se helpottaa omaa oloa ( haluaa vaikka varmuuden lapsesta, kun pelkää km). Eli itse useat raskaudet siten aluksi, että en osta mitään JOS tulee km ja niinhän se tuli kerta toisensa jälkeen. Lopuksi ostin pieniä vaatteita ja tavaroita jo heti plussattuani, sillä en halunnut, enää ajatella JOS tulee km, vaan olin päättänyt, että saan nauttia raskaudesta ja olin päättänyt, että lapsi tulee. Järjellä tiedän, että päättämisellä ei ole mitään vaikutuksia suuntaan tai toiseen, mutta sillä oli henkisesti iso asia kun ostin unipussin tai pupun tulevalle lapselle.
Me ei taidettu ostaa ennen synnytystä muuta kuin kantoliina ja vaippoja. Äitiyspakkauksessa oli aika paljon vaatetta ja sitten ajateltiin, että katsotaan ensin mitä saadaan lahjaksi ja ostetaan sitten lisää, kun nähdään mitä tarvitaan. No niinhän siinä sitten kävikin, että vauvalla oli lonkkaluksaatio ja heti sairaalassa laitettiin lonkkalasta. Ei sen kanssa mitkä tahansa potkupuvut mahtuneet, piti olla sellaisia leveitä, jotka on tehty suomalaisille pallerovauvoille. Kaikki ranskalaiset ihanuudet joutui siinä kohtaa unohtamaan.
Vaunuja ei koskaan edes tarvittu, vauva kulki liinassa ja nukkui sisällä. Pinnasänkyäkään ei ostettu, vauva nukkui ensin laatikossa ja sitten meidän kanssa. Eka sänky ostettiin joskus 4-5-vuotiaalle, mutta omaan huoneeseen ja sänkyyn lapsi muutti vakituisesti vasta 10-vuotiaana. Siihen asti viihtyi meidän nukkumakaverina. Ensimmäinen lastensänky jäi vähälle käytölle ja 10-vuotiaalle pystyi ostamaan sitten jo aikuisen sängyn. Hoitopöytä tehtiin työpöydästä ja se pelitti meillä hyvin. Taksimatkoja varten ostettiin turvakaukalo.
Kun lapsi tulee taloon, niin sitä rompetta alkaa kertyä kuin tyhjästä. Ihmiset antaa vauvallekin joulu- ja synttärilahjaksi leluja, vaikkei vauva ymmärrä vielä muuta kuin tissin päälle. Sitä tavaratulvaa vastaan saa taistella ihan aktiivisesti, jos haluaa pitää pään pinnalla.
Kyllä minunkin mieheni hairahtui yhteen hormonihuuruiseen ostokseen työmatkallaan vauvan ollessa vasta parin viikon vanha. Mies sekosi vauvasta ihan kertaheitolla ja sairaalassa sain ihmetellä, mistä tämä lepertelevä partasuu ilmestyi. Työmatkaltaan hän osti vauvalle järkyttävän pitsihörhelomekon, johon kuului röyhelöiset vaippahousut (!!!) ja vielä satiinitöppösetkin. Ei sille mekolle mitään oikeaa käyttöä ollut, mutta yksi hormoninhuuruinen hairahdus itse kullekin sallittakoon.
Vierailija kirjoitti:
Esikoislapsen tullessa voi käydä ylilyöntejä. Etenkin plusmiinus kolmikymppisillä vanhemmilla on tosi kovat paineet näyttää somessa kuinka "vauva on tulossa" ja "tällaisia ihanuuksia odottaa vauvaa" ja "ihana vauva-arki" ja "#mammanpikkusöpöliini". Aika kova mimmi täytyy olla, että voisi kysyjille todeta ettei vauvaa varten ole juurikaan valmistauduttu ja katellaan vauvakamoja kunha vauva on tullut ja vähän kasvanutkin. :)
Ehkä vaimosi kaipaa hieman keskustelua ja kuuntelua? Plussanneelle naiselle se vauva huoneineen on heti mielikuvissa, kun taas isät alkavat pyörittää näitä mietteitä vasta vauvan synnyttyä. Vaimosi on saattanut toivoa raskautta jo pitkään ja nyt kun vauva on tulossa, on "lupa" alkaa laittaa kotia vauvakuntoon. Tai voi olla että jollain työkaverilla tms. on ollut hankala raskaus ja vaimosi panikoi ja koittaa saada huonetta ja tavaroita kontrolloimalla oma tunteensa hanskaan. Vaikea kuitenkin oikeasti sanoa mitä vaimosi päässä pyörii, joten kannattaa pysähtyä ja kertoa, ettet nyt ole ihan kartalla ja toivoisit että juttelisitte ajatuksistanne.
Viestin alku taas ihmeellistä yleistämistä. Ainakaan mun tai mieheni kaveriporukassa ei ole ollut yhtään sellaista tapausta, että olisi somessa oikein pitänyt hehkuttaa jotain helvetin ostoksia tai tulevan vauva-arjen ihanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt yhtään mitään väärin, kaikki miehet olisi reagoinut noin kuin sinä. Vaimosi on jyt jotenkin herkillä ja siksi tekee hölmöjä tulkintoja sanoistasi. Mutta. Voit pelastaa päivän sillä, että googlaa vaunujen ja itkuhälyttymien teknisiä ominaisuuksia. Perehdy niihin nyt oikeasti. Sitten mene innoissasi vaimollesi kertomaan mitä otit selvää ja pidä innostunut miehisen tekninen pieni esitelmä noista ominaisuuksista. Sitten kerrot, että mallit uudistuu koko ajan, ja haluat teille ja lapselle kaikkein parhaimmilla ominaisuuksilla varustetun. Siksi haluat odottaa lähemmäksi syntymää, koska silloin saa hienommat ja paremmat kuin mitä nyt 8 kk ennen on markkinoilla :)
Mun mielestä toi on ongelman lakaisemista maton alle. Mitä esimerkiksi itkuhälyttimellä todellisuudessa tekee? Itkuhan on se hälytin. Lastenvaunut ovat kieltämättä kätevät, koska niissä lasta voi nukuttaa ulkona. Mutta 1000 euron vaunut, koska niissä on "ominaisuuksia". Vaunut on laveri neljällä pyörällä. Ei muuta. Ajat itsesi nurkkaan kuin lähdet mukaan tuohon hormonihömpötykseen.
Ohis. Itkuhälytin oli meillä käytössä joka päivä talvella - lapsi nukkui pihalla vaunuissa mut ikkunaa ei viitsinyt pitää auki (että kuulisi sen itkun) kun tuli kylmä sisällä. Meille ainakin yks tarpeellisimmista hankinnoista! Tosin karvalakkimalli ajaa saman asian kuin uusin turboahdettu vekotin.
Me hankittiin tarvikkeet sitä mukaa kun tarvittiin. Aattelin että vauva kasvaa huikeeta vauhtia niin 50 cm bodyja ei ollut ku vaan pari mitä tuli äitiyspakkauksesta. Vauva oliki himppusen verran pienempi niin niitäki sit tuli yllättäen käytettyä. Laitoin miehelle synnäriltä viestiä et hakee rintakumeja ja jonkun pumpun jne, olin synnärillä kuitenki muutaman päivän niin hyvin ehti mies hankkia mitä tarvittiin, asutaan kaupungissa ni ihan jo prismaki on aika hyvä! Kamera oli sellanen minkä tajusin hankkia (ja opetella käyttämään) jo odotusaikana ja se oli hyvä hankinta, saatiin jo synnytyssalissa ekat valokuvat vauvasta :)