Mitä mieltä lasten hämähäkkikasvatuksesta?
Pelkään hämähäkkejä todella paljon. En viitsi pitkittää asiaan pääsemistä kuvailemalla pelkoani, mutta se on oikeasti todella paha.
No, meillä on kaksi lasta. En halua tartuttaa pelkoani heihin. Uskon että oma äitini on syy minun kammooni, hänkin pelkää niitä älyttömästi. En kuitenkaan kestä hämähäkkien läsnäoloa, joten olen ottanut vihaisen asenteen hämähäkkejä kohtaan. Esitän etten pidä niistä muuten vaan, pelon yritän pitää salaisuutena. Mies tietää pelostani.
Kun jossain on hämähäkki, minua oikeasti heikottaa ja ahdistaa, mutta näyttelen kylmää. Yleensä esitän olevani liian kiireinen tappamaan hämähäkin, joten tuhahdan sille ja pyydän lasta/miestä tappamaan sen.
Hämähäkkilelujen ostoa olen onnistunut välttelemään eikä sellaisia ole. Muutaman kerran hämähäkkilelu on kiinnostanut, mutta olen houkutellut lapsen muiden lelujen kimppuun tai suoraan sanonut että hämähäkkilelu on niin huonolaatuinen tms pelkkää rahan haaskausta, jota me emme osta.
Nyt lapset saivat sellaisia leikkitatuointeja, jotka kastellaan ihoa vasten ja lähtevät pesussa pois. Yksi kuvista oli hämähäkki. Tatuoinnit olivat yhdellä arkilla, joten en voinut huomaamattomasti heittää sitä pois. Sanoin sitten lapsille, ettei ole kiva mikään hämähäkki enkä viitsi katsella niin ikävää kuvaa heidän ihollaan. Vanhempaa lasta harmitti ja hän suuttui, mutta rauhoittui nopeasti. Toivottavasti unohti koko jutun.
Mitä mieltä olette? Olenko huono vanhempi?
Kommentit (17)
Itse asiasta: tuskin lapsi sitä tuosta tajuaa, että oikeasti pelkäät hämähäkkejä, joten tavoitehan on saavutettu.
Kukaan ei kärsi kovin vakavasti hämähäkkilelun puutteesta.
Hazaa kirjoitti:
Käyttääkö naiset tuota taktiikkaa myös miehiin?
Että jos alkaa heikottaa, jännittää, pelottaa, otatte vihaisen asenteen ja esitätte ettette pidä miehestä muuten vaan/olette liian kiireisiä tapaamaan häntä?
Joskus :D
Miksi olisit huono vanhempi tuon perusteella?
Olen kyllä luullut hämähäkkipelon yms. olevan "synnynnäistä" enemmänkin kuin opittua. Luulisi ihmisen, kuten muidenkin eläinten, pitävän tiettyjä otuksia luotaantyöntävinä ihan luonnostaan.
Luulin otsikon perusteella, että lapsesi kasvattavat hämähäkkejä esim. lasipurkissa!
Itsekin kammoan hämähäkkejä ja kauhistuin jo pelkästään tuota otsikkoa...
Hyi, mäkin meinasin että kasvattavat hämähäkkejä :X
*rolleyes* Itse "kasvatin" lapsena (ja vielä teininä) hämppyjä meidän kylpyhuoneessa (iso, jossa 2 suihkua, pukuhuoneosio, vessa ja sauna). Siis lähinnä siirtelin niitä suihkuosiosta turvaan saunan tai vessan puolelle, joskus vain isoon metalliämpäriin, josta vapautin suihkun jälkeen. Joskus myös pyydystelin ötököitä ja laitoin niitä seitteihin (seitit esim vessan lavuaarikaapin alla).
Fobia on opittu, ja siitä voi oppia pois. Lapsi ei pelkää hämähäkkiä, ellei vanhemmat näytä pelkoaan.
Hämähäkit on sitäpaitsi a) Suomessa vaarattomia (ruskohämähäkkiä löytyy luonnonhistoriallisen museon kellarista, muuten Suomessa hämähäkit on vaarattomia, pahamaineista mustalesekeäkään ei ole) ja b) hyödyllisiä syödessään hyttysiä, kärpäsiä ym ihmiselle mahdollisesti vaarallisia (taudit) hyönteisiä.
Miksi ne hämähäkit pitää tappaa? Minä vain siirrän ne ulos.
Ei sinun tarvitse niitä hämähäkkejä kohdata. Mutta miksi ne pitää tappaa? Miksei lapset/mies voi kiikuttaa niitä ulos?
Mulla on sama juttu, pelkään hämähäkkejä aivan ylimaallisen paljon, enkä pääse yli kammostani. Miehellä on sama ongelma. Poikani on vielä vauva, mutta olen pohtinut, kuinka olla siirtämättä kammoani hänelle. Varmaankin juuri siten, ettei näytä lapselle omaa pelkoaan. Varsinkin Suomessa hämähäkkikammo on täysin irrationaalinen, sillä kotimaan hämpyt ovat vaarattomia. Korvien välinen juttu.
Minun äitini on araknofoobikko ja minä taas araknofiili :D Muistan lapsena, kun äiti kauhisteli vaikka ihan tavallista huonehämähäkkiä, olleeni todella närkästynyt. "Äiti, kuinka sinä kehtaat, sehän on söpö!" Eli hämähäkkikammo ei välttämättä "tartu" vanhemmalta lapselle, vaikka vanhempi näyttäisikin pelkonsa/inhonsa avoimesti.
Araknofobia, eli hämähäkkikammo taitaa kuulua ihan peruspelkoihin, onhan sillä kreikkalainen nimikin. Vrt. klaustrofobia, xenofobia, agorafobia ... Ei siinä ole mitään noloa, kaikki me pelkäämme jotakin, esim. mulla on liki halvaannuttava korkean paikan kammo.
Jos asut kaupungissa et onneksi varmaankaan näe hämähäkkejä livenä kovinkaan usein. Se ei siis kauheasti haittaa arkeasi. Mun mielestä voit aivan hyvin sanoa lapsille, että äiti ei tykkää hämähäkeistä ja sillä selvä. Tiedät, että Suomessa hämähäkit eivät ole vaarallisia, joten sinun ei tarvitse varoittaa tai pelotella lapsia Toteat vain, että äidillä on tällainenkin ominaisuus. Mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin peittely, salailu, lasten huijaaminen.
Meidän lapset nauraa mun kammolle, mutta mä kestän sen, kunhan mun ei tarvitse kiivetä mihinkään, esim. tuolin tai keittiötikkaiden päälle. Istun ihan tyytyväisenä penkillä syömässä jäätelöä kun muu perhe on Eiffelin tornissa. :)
Minulla toinen fobia ja olen kertonut siitä lapsille. Lapset heittävät vitsiä pelostani, eivätkä ole sitä omineet itselleen.
Hannele kirjoitti:
Miksi olisit huono vanhempi tuon perusteella?
Olen kyllä luullut hämähäkkipelon yms. olevan "synnynnäistä" enemmänkin kuin opittua. Luulisi ihmisen, kuten muidenkin eläinten, pitävän tiettyjä otuksia luotaantyöntävinä ihan luonnostaan.
Ei nyt sentään huono, mutta ap kirjoittaa näin: "olen ottanut vihaisen asenteen hämähäkkejä kohtaan. Esitän etten pidä niistä muuten vaan"
Kyllä tuollakin tavalla saa lapsen pelkäämään hämähäkkejä. En näe kauhean hyvänä, että ilman selityksiä ollaan vihaisia tai sanotaan ettei muuten vaan pidä jostakin asiasta. Kyllä lapsi jossain vaiheessa alkaa kysyä lisäkysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
*rolleyes* Itse "kasvatin" lapsena (ja vielä teininä) hämppyjä meidän kylpyhuoneessa (iso, jossa 2 suihkua, pukuhuoneosio, vessa ja sauna). Siis lähinnä siirtelin niitä suihkuosiosta turvaan saunan tai vessan puolelle, joskus vain isoon metalliämpäriin, josta vapautin suihkun jälkeen. Joskus myös pyydystelin ötököitä ja laitoin niitä seitteihin (seitit esim vessan lavuaarikaapin alla).
Fobia on opittu, ja siitä voi oppia pois. Lapsi ei pelkää hämähäkkiä, ellei vanhemmat näytä pelkoaan.
Hämähäkit on sitäpaitsi a) Suomessa vaarattomia (ruskohämähäkkiä löytyy luonnonhistoriallisen museon kellarista, muuten Suomessa hämähäkit on vaarattomia, pahamaineista mustalesekeäkään ei ole) ja b) hyödyllisiä syödessään hyttysiä, kärpäsiä ym ihmiselle mahdollisesti vaarallisia (taudit) hyönteisiä.
Minä en pelkää hämähäkkejä tippaakaan, mutta jokainen neljästä lapsestani kammoaa niitä tosi paljon. Jopa17v teinipoika kirkuu kuin pikkutyttö hämähäkin nähdessään.
Olen yrittänyt selittää, että enemmän itikat, muurahaiset ja paarmat ovat ällöttäviä pistäessään ja puriessaan ja hämppikset pitävät nuo kannat pienempinä. Samoin olen näyttänyt, ettei hämppikset tee mitään ottamalla ne käteen ja siirtämällä ulos.
Lisäksi meillä on hämppisten tappaminen kielletty juuri niiden hyödyllisyyden takia, eli minä olen meillä se virallinen hämähäkinsiirtäjä.
En tiedä mistä nuo on tuon järjettömän pelkonsa saaneet, eivät ainakaan minulta.
Mulla on araknofobia mutta en tee siitä lasten edessä noin suurta numeroa kuin sinä. Olen ihan valmis sietämään pari hämähäkkilelua ja leikkitatskoja, kunhan mun ei tartte eläviä hämähäkkejä pitää kotonani. Eli jotain lemmikkitarantellaa en antaisi hankkia, mutta muuten yritän olla mahdollisimman neutraali hämähäkkejä kohtaan lasten kanssa. Lapset kyllä tietävät pelostani ja naureskelevat sille, mutta kiltisti kuskaavat sisään eksyneet hämppikset ulos. Minusta se on hyvä merkki, että he eivät selvästi pelkää niitä, koska uskaltavat viedä ne ulos. Itse en uskalla mennä niin lähelle, että minkään paperin päälle sellaista saisin.
Käyttääkö naiset tuota taktiikkaa myös miehiin?
Että jos alkaa heikottaa, jännittää, pelottaa, otatte vihaisen asenteen ja esitätte ettette pidä miehestä muuten vaan/olette liian kiireisiä tapaamaan häntä?