Vierailija

Vuosi 2016, takana useampi vuosi taantumaa ja lamaa. Miten tämä näkyy työssäsi vai näkyykö?

Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen asiantuntija-ammatissa, miten koet onnistuneesi?

Muita ajatuksia?

  • ylös 4
  • alas 0

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Saataisiinko tästä sellainen kannustava vertaistukikeskustelu, jollainen täällä oli aikoinaan tutkijoille?

Ap.

Vierailija

Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Työmäärä on viime vuosina vähentynyt, mikä on pelkästään hyvä asia. Työviikot ovat enää harvoin yli 40-tuntisia eikä töitä tarvitse kantaa enää kotiin yhtä usein kuin vielä joitakin vuosia sitten. Tämä tarkoittaa, että myös perheelle jää enemmän aikaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Menee tasaisesti, lama ei mun työssä näy. Ei ole perhettä, vapaa-aikaa on aivan riittävästi.

Vierailija

Irtisanottiin pari päivää sitten. 

Täytynee tyytyä työttömän elämään. En omaa mitää sellaista erityisosaamista, joka paikkaisi ikäni (54v.). 

Masentunut tunnelma nyt todella. Oli ns. asiantuntijatyö, mutta ei tarpeeksi vahva sellainen. 

Vierailija

Olen ottanut onnen omiin käsiini ja ryhtynyt yrittäjäksi. Kyllästyin romahtaviin organisaatioihin. Vaativaa mutta nautin ja opin koko ajan tosi paljon. Saa nähdä miten menee pidemmällä tähtäimellä. Toisaalta pieniä nousun merkkejä olen huomaavinani taloudessa.

Vierailija

Töitä on niin vitusti, kuten aina. Se on toki luonnekysymys, kuka niitä ottaa/saa ja kuka menee vähemmällä. Se onkin se suurin haaste sovittaa työelämä muuhun elämään: vaikka intoa riitää kaikkeen, niin aika vain lopppuu.

Taantuma ei juuri itseä ole koskettanut. Tai siis, firman juhlien tarkoilut ovat surkeutuneet, ettei ne edes jaksa enää kiinnostaa, ja joillain on yt-mieliala.

Vierailija

Ei näy lama ei. Työmäärä aivan valtava (noin 60 h viikossa). Henkisesti menee helvetin heikosti. Oon aivan poikki.

Vierailija

Mielenkiintoinen substanssi, mutta ei pysyvä vakanssi. Ei käytännön mahdollisuutta esim. lyhennettyyn työaikaan. Ylityötunteja kertyy ja työt seuraavat kotiin/lomalle jo nytkin. Ei mahdollisuutta sijaiseen. Aikaa ei ole työajalla tutustua oman alan julkaisuihin tai kirjallisuuteen, kotona taas on pienet lapset. Onhan tässä omat haasteensa, toisaalta myös aika itsenäistä. Työmäärä on ihan tilastollisestikin mitattuna noussut huomattavasti kymmenessä vuodessa.

Vierailija

Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Ihan yksityisellä sektorilla. Miten sen pitäisi näkyä? Käytännössä se ei juuri näy, mutta olenkin sitä mieltä, että firman pitää suhdanteista riippumatta miettiä aina kulurakennettaan, mutta myös investoida henkilöstöön.

Vierailija

Hyvin menee. Lama tai nousukausi, asianajajia aina tarvitaan.

Joillakin kollegoilla on vaikeuksia yhdistää työtä ja perhettä, mutta itse olen onnistunut siinä ihan kivasti. Olen kotona aina viimeistään klo 18 ja tarvittaessa voi tehdä myös etänä. Harvoin joutuu viikonloppuisin hommiin.

Vierailija

Kiitos kysymästä, menee hyvin. Viihdyn työssäni, olen aina viihtynyt. Työttömyyden uhkaa ei ole. Tällaisiakin aloja on. Perhettä ei ole, joten ei ole ongelmia myöskään työn ja perheen yhteen sovittamisessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Julkisella sektorilla näkyy työmäärän kasvamisena ja pitkinä määräaikaisuuskierteinä (kun ei saa täyttää/perustaa virkoja). Henk.koht. yhdet yt:t takana.

Vierailija

Ärsyttää olla työtön. Kyllä duunihaun kanssa pärjäisi muuten mutta kun ei voi sietää niitä nokkavia HR-vosuja sitten mitenkään. Ja vielä vähemmän siedän TE-väkeä tai verottajaa.

Onneksi kesän jälkeen tiedossa hyvä paikka johon hakea ns tiskin ali, pääsisi eroon tästä henkisestä perspanosta.

Vierailija

Olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei minulla ole lapsia. Ei tunnu taantuma oikein missään, kun ei tarvitse huolehtia muiden kuin itsensä taloudellisesta turvasta.

Vierailija

Töitä paljon. Osittain niin paljon, että se on muuttanut elämää melkoisesti. Katson vielä kesän ja sen jälkeen irtiotto. Irtisanoudun ja lähden uudelle uralle. Ei niin väliä, vaikkei työtä olisikaan. Myönnän kadehtivani joskus salaa työttömiä. Onhan tässä vuodet tehty töitä vähän kuin laput silmillä. Osittain siinä on hävittänyt jopa oman itsensä. Siksi ajattelen, että on parempi katsoa eteen päin. Elämä on liian lyhyt siihen, että jää pohtimaan, onko kaikki tähänastinen tyydyttänyt ammatillisesti tarpeeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Ihan yksityisellä sektorilla. Miten sen pitäisi näkyä? Käytännössä se ei juuri näy, mutta olenkin sitä mieltä, että firman pitää suhdanteista riippumatta miettiä aina kulurakennettaan, mutta myös investoida henkilöstöön.

Suurimmalla osalla firmoja, varsinkin globaaleja firmoja, on myynti kärsinyt ja on paineita alentoa kustannuksia. Fiksu firma teillä jos investoi silti. Mutta olisi mielenkiintoista tietää ala? Tietysti jos on sisäisissä tehtävissä, tyyliin taloushallinto, haasteet eivät näy yhtä selkeästi kuin myynnissä ja strategiassa olevilla.

Vierailija

Oikeasti, millä aloilla lama ei näy yksityisellä puolella, terveydenhuoltoa ja juristeja lukuunottamatta?

Myös näistä joistakin kommenteistasi kuvastuva staattisuus ("mikään ei ole muuttunut") on hämmästyttävää. Ehkä kun itse työskentelen uusimman teknologian parissa niin murros tuntuu olevan valtava ja todella nopea sekä vaikuttavan yhä useampiin alouhinta mullistavasti. Tuntuu omituiselta, että jonkun hommat pysyisivät muuttumattomina. Millä aloilla oikein olette?

Vierailija

Samoin tuo, että irtisanomisen uhkaa ei ole. Ainahan se on. Firmalla voi mennä huonosti tai tarvitaan uudenlaista osaamista. Virkakin voidaan lakkauttaa. Kuka voi olla sitä mieltä, että irtisanomisen uhkaa ei ole?

Vierailija

Mikä kaikki on asiantuntijatyötä? Miten se määritellään? Oma nimike on erityisasiantuntija, joten ehkä voin tähän vastata... toki nimike ei kerro työstäni yhtään mitään.

Ihan hyvin menee. Työpaikka vakituinen, töitä jopa enemmän kuin ehtii tehdä ja työpaikka mukava. Toisaalta taas en ole ollenkaan oman alani töissä, joten se välillä kaivelee. Tuntuu, että mahdollisuudet koskaan tehdä oman alan töitä valuvat hetki hetkeltä hukkaan, mitä pitempään näissä muissa töissä viihdyn.

Perhettä ei ole, pelkkä avopuoliso. Välillä raastaa silläkin osastolla :D toinen on kaksivuorotöissä ja nähdään nykyään aika vähän. Silloin kun ollaan yhdessä kotona, ei juuri tehdä mitään yhdessä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla