Lue keskustelun säännöt.
Te jotka valitatte, että vanhempanne käyttävät saamansa perinnön, eivätkä jätä teille sitä..
16.06.2016 |
Niin mitä te sillä perinnöllä teette? Ettehän te itsekään aio sitä käyttää, koska mielestänne saatua perintöä ei saa käyttää vaan jättää lapsille.
Itsellä ei ole saatua perintöä, muuta kuin purkukuntoisesta talosta neljännes eikä paljon varmaan jää lapsillekaan, kun ei isoa omaisuutta ole kertynyt eikä haluttu tietoisesti kerryttää vaan on eletty normaalia elämää. Mutta jos saisin perinnön, miksi se pitäisi jättää lapsille? Eihän hekään sitä saman logiikan mukaankäytä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. En valita, mutta ymmärrän sen logiikan jossakin määrin, että ollaan katkeria siitä, ettei omilta vanhemmilta koskaan tule perintöä, vaikka vanhemmat itse ja heitä edeltävät sukupolvet ovat sitä saaneet.
Eli vielä "ennen vanhaan" pidettiin kunnia-asiana, että lapsille jää perintöä, ja he voivat elää hitusen edes helpommin kuin mitä vanhemmat ovat eläneet.
Tilanne muuttui suurten ikäpolvien myötä. Yhtäkkiä semmoinen hedonistinen nautiskelu ja eläkepäivien leveä elämä oli "in" ja sallittua. Sellaista olisi vielä 1900-luvun alkupuoliskolla - suurteen ikäluokkien vanhemmat ja sitä vanhemmat - pidetty rivona ja sopimattomana tuhlaamisena!
Nyt sitten elämme siinä tilanteessa, että ensinnäkin vanhempamme elävät aiempaa paljon pidempään. Se on tietenkin inhimillisesti ajatellen hieno asia, mutta rasittaa veronmaksajien kukkaroa monin tavoin, että väestö ikääntyy.
Ja siinä, missä meidän vanhempamme saivat mukavan pesämunan eli perinnön pari-kolmekymppisinä, perintönä vanhemmiltaan - ja ostivat sen turvin omakotitalon ja kesämökin, niin mitä me saamme? Lämmintä kättä, isot opintovelat, korkeat veroprosentit ja yhä kauemmas karkaavan eläkeiän. Moni keskituloinenkin voi vain unelmoida koskaan omistavansa omistusasuntoa, ainakin täällä stadissa.
Ennen ne kodit ostettiin juurikin siten, että puolet saatiin perintönä vanhemmilta, loput maksettiin lainalla inflaation syödessä kovaa vauhtia pois lainaa...
Nyt EN halua silti aloittaa mitään sukupolvisotaa. Omat vanhempani ovat syntyneet jo ennen sotia, ja minä saan aikanani kyllä hiukan perintöä (toivottavasti siihen menee mahdollisimman kauan). Mutta YMMÄRRÄN sitä, että joitain hiukan nyppii se, että pelin "säännöt" tavallaan muuttuivat tuossa 1980-90 - luvuilla.
N49
Aika pieniä ne suurten ikäluokkien saamat perinnöt oli. Ja suurimman osan elämä oli köyhää
Joo, monella oli , monella taas ei ollut. Ihan tapauskohtaista. Toisaalta asuntojen hintatasokin oli alhaalla. Esim. omat vanhempani (jotka siis syntyneet jo ennen sotia) ostivat aikoinaan isän perintörahoilla kaksi sijoitusasuntoa.
Jos nyt aivan suurista ikäluokista puhutaan, niin ei heidän elämänsä ole erityisen köyhää ollut. Paremmin heillä on mennyt kuin vanhemmillaan, sodat eläneillä sukupolvilla. Ok, lapsuudessa oli säännöstely, mutta myös voimakas nousukausi ja kasvun ja rakentamisen aika. Kouluissa oli suuren syntyvyyden takia suuret luokkakkoot, mutta toisaalta töitä sai helposti ja vakitöitä vieläpä.
Ja asunnot sai ostettua tosiaan pienen perinnön ja lainan avulla, laina kuittaantui vielä 1970-luvulla tosi nopeasti inflaation turvin.
Huom, en nyt syytä suuria ikäluokkia mistään, mikä ei olisi yleinen trendi. Itsekkyys ja hedonismi kukkivat nykyään kaikissa ikäluokissa. Mutta ne ovat vaikuttaneet isosti siihen, miten varallisuutta karttuu ja keillä se on.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnöt pois kirjoitti:
Numerolle 13 kertoisin, että olen 39-vuotias, minulla on Helsingin kantakaupungissa tilava asunto josta olen maksanut asuntolainan loppuun kahden vuoden päästä. Koko asunto on rahoitettu lainalla eikä minulla ollut mitään pesämunaa tai muita apuja / etuja. Tässä ajassa kun olen lyhentänyt asuntolainaa olen myös ostanut mökin, ja maksanut sen lainan pois. Olen tehnyt kovasti töitä, pitänyt lyhennykset korkeina ja maksellut aina ylimääräisiä lyhennyksiä kun olen saanut esim. bonuksen tai lomarahoja.
Että jos yli nelikymppisenä ei ole omaisuutta tai lainojen maksu hyvällä mallilla voi katsoa peiliin. Eikä sitä missään nimessä pidä olettaa, että jos itse ei pysty itseään elättämään niin vanhemmilla olisi siihen perinnön kautta jokin velvollisuus.
Vanhemmat käyttäköön itse hankkimansa omaisuuden kuten lystäävät.
Minä en bonuksista puhuvana kauheasti keekoilisi nyt.
Suomessa elää iso joukko ihmisiä, jotka paiskivat todella paljon töitä, ovat kouluttautuneet akateemisesti ja tehneet kaikki ns. oikeat valinnat, mutta silti liksa on bruttona kolme tonnia kuussa ja sillä voi joutua elättämään koko perheen. Kun siitä maksaa tonnin vuokran, ei kyllä säästöjä jää. Saati että kauheasti lyhentelisi puolen miljoonan euron perheasuntolainaa.
13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä. Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi. Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.
Miten ne suuret ikäluokat istuu lastensa rahojen päällä?
Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä. Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi. Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.
Miten ne suuret ikäluokat istuu lastensa rahojen päällä?
Tavallaan kyllä istuvat:
- suvun perintö ei siirry eteenpäin kuten heille aikoinaan tuli perintöä.
- eläkkeestä vain pieni osa kartutetaan työuran aikana, iso osa tulee uusien sukupolvien eli niiden lasten veroista. Samoin tietysti valtaosa muistakin palveluista, joita eläkeläiset käyttävät aika lailla: terveyspalvelut, vanhuspalvelut, kulttuuripalvelut jne.Ohiksena 13
Onko minun rahani siis lasteni rahaa? Perintöähän ei voi saada, kun en ole kuollut.
Aika harvoilla mitään jätti "sukuperintöjä"on.
Eläkerahastoissa on järjetön omaisuus, jota halutaan kokoajan kasvattaa. Suuret ikäluokat ei saa siis itse maksamaansa rahastoa käyttää. Sitä halutaan vain kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. En valita, mutta ymmärrän sen logiikan jossakin määrin, että ollaan katkeria siitä, ettei omilta vanhemmilta koskaan tule perintöä, vaikka vanhemmat itse ja heitä edeltävät sukupolvet ovat sitä saaneet.
Eli vielä "ennen vanhaan" pidettiin kunnia-asiana, että lapsille jää perintöä, ja he voivat elää hitusen edes helpommin kuin mitä vanhemmat ovat eläneet.
Tilanne muuttui suurten ikäpolvien myötä. Yhtäkkiä semmoinen hedonistinen nautiskelu ja eläkepäivien leveä elämä oli "in" ja sallittua. Sellaista olisi vielä 1900-luvun alkupuoliskolla - suurteen ikäluokkien vanhemmat ja sitä vanhemmat - pidetty rivona ja sopimattomana tuhlaamisena!
Nyt sitten elämme siinä tilanteessa, että ensinnäkin vanhempamme elävät aiempaa paljon pidempään. Se on tietenkin inhimillisesti ajatellen hieno asia, mutta rasittaa veronmaksajien kukkaroa monin tavoin, että väestö ikääntyy.
Ja siinä, missä meidän vanhempamme saivat mukavan pesämunan eli perinnön pari-kolmekymppisinä, perintönä vanhemmiltaan - ja ostivat sen turvin omakotitalon ja kesämökin, niin mitä me saamme? Lämmintä kättä, isot opintovelat, korkeat veroprosentit ja yhä kauemmas karkaavan eläkeiän. Moni keskituloinenkin voi vain unelmoida koskaan omistavansa omistusasuntoa, ainakin täällä stadissa.
Ennen ne kodit ostettiin juurikin siten, että puolet saatiin perintönä vanhemmilta, loput maksettiin lainalla inflaation syödessä kovaa vauhtia pois lainaa...
Nyt EN halua silti aloittaa mitään sukupolvisotaa. Omat vanhempani ovat syntyneet jo ennen sotia, ja minä saan aikanani kyllä hiukan perintöä (toivottavasti siihen menee mahdollisimman kauan). Mutta YMMÄRRÄN sitä, että joitain hiukan nyppii se, että pelin "säännöt" tavallaan muuttuivat tuossa 1980-90 - luvuilla.
N49
Aika pieniä ne suurten ikäluokkien saamat perinnöt oli. Ja suurimman osan elämä oli köyhää
Joo, monella oli , monella taas ei ollut. Ihan tapauskohtaista. Toisaalta asuntojen hintatasokin oli alhaalla. Esim. omat vanhempani (jotka siis syntyneet jo ennen sotia) ostivat aikoinaan isän perintörahoilla kaksi sijoitusasuntoa.
Jos nyt aivan suurista ikäluokista puhutaan, niin ei heidän elämänsä ole erityisen köyhää ollut. Paremmin heillä on mennyt kuin vanhemmillaan, sodat eläneillä sukupolvilla. Ok, lapsuudessa oli säännöstely, mutta myös voimakas nousukausi ja kasvun ja rakentamisen aika. Kouluissa oli suuren syntyvyyden takia suuret luokkakkoot, mutta toisaalta töitä sai helposti ja vakitöitä vieläpä.
Ja asunnot sai ostettua tosiaan pienen perinnön ja lainan avulla, laina kuittaantui vielä 1970-luvulla tosi nopeasti inflaation turvin.
Huom, en nyt syytä suuria ikäluokkia mistään, mikä ei olisi yleinen trendi. Itsekkyys ja hedonismi kukkivat nykyään kaikissa ikäluokissa. Mutta ne ovat vaikuttaneet isosti siihen, miten varallisuutta karttuu ja keillä se on.
13
Ei muuta, mutta ihmettelen tuota väitettä, että asunnot on hankittu perintöjen turvin. Minä nyt satun tuntemaan suuren määrän kuusikymppisiä ja kaikilla viimeinen vanhemmista on joko vielä elossa tai kuollut hiljattain. Harva menetti molemmat vanhempansa nuorena, eikä pesää jaettu toisen vanhemman kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät minun suurta ikäluokkaa(äiti vähän nuorempi) olevat vanhemmat ole saaneet perintöjä 20-30-vuotiaina. Äiti on syntynyt 1951 eli on 65v, Äidin isä kuoli viime vuonna, äidin äiti elää vielä(85v). Isä on syntynyt 1949, hänen isänsä ja äitinsä kuolivat viitisen vuotta sitten muutaman kuukauden välein. Silloin heidän rivitalokaksionsa myytiin ja viisi sisarusta jakoivat perinnön - jokainen sai noin 10.000€.
Mummi asuu vielä omakotitalossa, sen arvo Liperissä on ehkä 50.000€ ja sisaruksia on kolme perimässä.
Tämä on se tavallinen tarina. Tai kuten meillä. Vanhemmat ei saaneet mitään. Tekivät paljon töitä eikä heiltäkään paljoa jää. Saavat ihan itse työnsä tulokset käyttää.
Minulla on jo nyt paljon suurempi omaisuus itselläni. Ja minulla on ollut paljon helpompi elämä
N47
Vierailija kirjoitti:
Perinnöt pois kirjoitti:
Numerolle 13 kertoisin, että olen 39-vuotias, minulla on Helsingin kantakaupungissa tilava asunto josta olen maksanut asuntolainan loppuun kahden vuoden päästä. Koko asunto on rahoitettu lainalla eikä minulla ollut mitään pesämunaa tai muita apuja / etuja. Tässä ajassa kun olen lyhentänyt asuntolainaa olen myös ostanut mökin, ja maksanut sen lainan pois. Olen tehnyt kovasti töitä, pitänyt lyhennykset korkeina ja maksellut aina ylimääräisiä lyhennyksiä kun olen saanut esim. bonuksen tai lomarahoja.
Että jos yli nelikymppisenä ei ole omaisuutta tai lainojen maksu hyvällä mallilla voi katsoa peiliin. Eikä sitä missään nimessä pidä olettaa, että jos itse ei pysty itseään elättämään niin vanhemmilla olisi siihen perinnön kautta jokin velvollisuus.
Vanhemmat käyttäköön itse hankkimansa omaisuuden kuten lystäävät.Minä en bonuksista puhuvana kauheasti keekoilisi nyt.
Suomessa elää iso joukko ihmisiä, jotka paiskivat todella paljon töitä, ovat kouluttautuneet akateemisesti ja tehneet kaikki ns. oikeat valinnat, mutta silti liksa on bruttona kolme tonnia kuussa ja sillä voi joutua elättämään koko perheen. Kun siitä maksaa tonnin vuokran, ei kyllä säästöjä jää. Saati että kauheasti lyhentelisi puolen miljoonan euron perheasuntolainaa.
13
Ei se ole mitään keekoilua. Olen saanut kaksi kertaa henkilökohtausen kertapalkkion hyvin tehdystä työstä / hyvästä asenteesta ja ihan syystä olen ne saanutkin. Bonus on muutakin kuin jotkut johdon korruptio-optiot.
Eikä niillä kertapalkkiolla lainoja makseta mutta nekin voi käyttää viisaasti eikä hassata uuteen käsilaukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät minun suurta ikäluokkaa(äiti vähän nuorempi) olevat vanhemmat ole saaneet perintöjä 20-30-vuotiaina. Äiti on syntynyt 1951 eli on 65v, Äidin isä kuoli viime vuonna, äidin äiti elää vielä(85v). Isä on syntynyt 1949, hänen isänsä ja äitinsä kuolivat viitisen vuotta sitten muutaman kuukauden välein. Silloin heidän rivitalokaksionsa myytiin ja viisi sisarusta jakoivat perinnön - jokainen sai noin 10.000€.
Mummi asuu vielä omakotitalossa, sen arvo Liperissä on ehkä 50.000€ ja sisaruksia on kolme perimässä.
Täällä isovanhemmat ja vanhemmat melko samaa ikäluokkaa (paitsi isovanhemmat kaikki jo kuolleet, koska olivat 10 v vanhempia). Mutta koska eivät asuneet Liperissä, jäi molemmilta puolilta useamman sadan tuhannen euron omaisuus pk-seudulla, vaikka nollasta lähtivät sotien alla rakentamaan elämäänsä. Ja kaupunkilaisesti perijöitäkin pikkasen vähemmän. Toisella puolella kaksi ja toisella kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä. Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi. Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.
Miten ne suuret ikäluokat istuu lastensa rahojen päällä?
Tavallaan kyllä istuvat:
- suvun perintö ei siirry eteenpäin kuten heille aikoinaan tuli perintöä.
- eläkkeestä vain pieni osa kartutetaan työuran aikana, iso osa tulee uusien sukupolvien eli niiden lasten veroista. Samoin tietysti valtaosa muistakin palveluista, joita eläkeläiset käyttävät aika lailla: terveyspalvelut, vanhuspalvelut, kulttuuripalvelut jne.Ohiksena 13
Onko minun rahani siis lasteni rahaa? Perintöähän ei voi saada, kun en ole kuollut.
Aika harvoilla mitään jätti "sukuperintöjä"on.
Eläkerahastoissa on järjetön omaisuus, jota halutaan kokoajan kasvattaa. Suuret ikäluokat ei saa siis itse maksamaansa rahastoa käyttää. Sitä halutaan vain kasvattaa.
Suomalainen eläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva. Et siis ole itse eikä ikäluokkasi maksanut kokonaan omaa eläkettäsi. Vain osan siitä. Nuorempiesi eläkerahastojako mielisit varastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. En valita, mutta ymmärrän sen logiikan jossakin määrin, että ollaan katkeria siitä, ettei omilta vanhemmilta koskaan tule perintöä, vaikka vanhemmat itse ja heitä edeltävät sukupolvet ovat sitä saaneet.
Eli vielä "ennen vanhaan" pidettiin kunnia-asiana, että lapsille jää perintöä, ja he voivat elää hitusen edes helpommin kuin mitä vanhemmat ovat eläneet.
Tilanne muuttui suurten ikäpolvien myötä. Yhtäkkiä semmoinen hedonistinen nautiskelu ja eläkepäivien leveä elämä oli "in" ja sallittua. Sellaista olisi vielä 1900-luvun alkupuoliskolla - suurteen ikäluokkien vanhemmat ja sitä vanhemmat - pidetty rivona ja sopimattomana tuhlaamisena!
Nyt sitten elämme siinä tilanteessa, että ensinnäkin vanhempamme elävät aiempaa paljon pidempään. Se on tietenkin inhimillisesti ajatellen hieno asia, mutta rasittaa veronmaksajien kukkaroa monin tavoin, että väestö ikääntyy.
Ja siinä, missä meidän vanhempamme saivat mukavan pesämunan eli perinnön pari-kolmekymppisinä, perintönä vanhemmiltaan - ja ostivat sen turvin omakotitalon ja kesämökin, niin mitä me saamme? Lämmintä kättä, isot opintovelat, korkeat veroprosentit ja yhä kauemmas karkaavan eläkeiän. Moni keskituloinenkin voi vain unelmoida koskaan omistavansa omistusasuntoa, ainakin täällä stadissa.
Ennen ne kodit ostettiin juurikin siten, että puolet saatiin perintönä vanhemmilta, loput maksettiin lainalla inflaation syödessä kovaa vauhtia pois lainaa...
Nyt EN halua silti aloittaa mitään sukupolvisotaa. Omat vanhempani ovat syntyneet jo ennen sotia, ja minä saan aikanani kyllä hiukan perintöä (toivottavasti siihen menee mahdollisimman kauan). Mutta YMMÄRRÄN sitä, että joitain hiukan nyppii se, että pelin "säännöt" tavallaan muuttuivat tuossa 1980-90 - luvuilla.
N49
Aika pieniä ne suurten ikäluokkien saamat perinnöt oli. Ja suurimman osan elämä oli köyhää
Joo, monella oli , monella taas ei ollut. Ihan tapauskohtaista. Toisaalta asuntojen hintatasokin oli alhaalla. Esim. omat vanhempani (jotka siis syntyneet jo ennen sotia) ostivat aikoinaan isän perintörahoilla kaksi sijoitusasuntoa.
Jos nyt aivan suurista ikäluokista puhutaan, niin ei heidän elämänsä ole erityisen köyhää ollut. Paremmin heillä on mennyt kuin vanhemmillaan, sodat eläneillä sukupolvilla. Ok, lapsuudessa oli säännöstely, mutta myös voimakas nousukausi ja kasvun ja rakentamisen aika. Kouluissa oli suuren syntyvyyden takia suuret luokkakkoot, mutta toisaalta töitä sai helposti ja vakitöitä vieläpä.
Ja asunnot sai ostettua tosiaan pienen perinnön ja lainan avulla, laina kuittaantui vielä 1970-luvulla tosi nopeasti inflaation turvin.
Huom, en nyt syytä suuria ikäluokkia mistään, mikä ei olisi yleinen trendi. Itsekkyys ja hedonismi kukkivat nykyään kaikissa ikäluokissa. Mutta ne ovat vaikuttaneet isosti siihen, miten varallisuutta karttuu ja keillä se on.
13
Tämä on myytti. Aika iso osa ei kyennyt sitä yhtäkään asuntoa ostamaan. 70-luvulla oli lama ja työttömyys myös korkealla. Lainaa ei helposti saanut. Itse olin sen ajan lapsi. Köyhää oli. Olosuhteet ihan toisenlaiset kuin nyt.
Miksi silloin niin moni olisi lähtenyt Ruotsiin, jos kaikki olisi niin helppoa ollut?
Nämä on sellaisia myyttejä, joita halutaan viljellä.
Meillä menee kaikinpuolin paremmin ja elintaso on huomattavan paljon korkeampi. On oikeasti kaikkea. Koulutusmahdolliduudet hyvät. Koko elämä on paljon helpompaa
Perinnöt pois kirjoitti:
Numerolle 13 kertoisin, että olen 39-vuotias, minulla on Helsingin kantakaupungissa tilava asunto josta olen maksanut asuntolainan loppuun kahden vuoden päästä. Koko asunto on rahoitettu lainalla eikä minulla ollut mitään pesämunaa tai muita apuja / etuja. Tässä ajassa kun olen lyhentänyt asuntolainaa olen myös ostanut mökin, ja maksanut sen lainan pois. Olen tehnyt kovasti töitä, pitänyt lyhennykset korkeina ja maksellut aina ylimääräisiä lyhennyksiä kun olen saanut esim. bonuksen tai lomarahoja.
Että jos yli nelikymppisenä ei ole omaisuutta tai lainojen maksu hyvällä mallilla voi katsoa peiliin. Eikä sitä missään nimessä pidä olettaa, että jos itse ei pysty itseään elättämään niin vanhemmilla olisi siihen perinnön kautta jokin velvollisuus.
Vanhemmat käyttäköön itse hankkimansa omaisuuden kuten lystäävät.
Itse hankkimansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että isot ikäluokat istuvat kolmen sukupolven - vanhempiensa, omansa ja lastensa - rahojen päällä ja törsäävät niitä golffailuun sun muuhun, kun taas lapset kärvistelevät pätkätöissä ja yrittävät selviytyä. Inflaatiot ja devalvaatiot eivät hoida lainoja, vakityöt ovat kiven alla, nykyeläkeläisten eläkkeiden maksaminen rasittaa ja oma eläkeikä laukkaa vauhdilla kauemmaksi. Takuulla tuntuu epäreilulta maksaa toisten vuosikymmenten rilluttelu.
Miten ne suuret ikäluokat istuu lastensa rahojen päällä?
Tavallaan kyllä istuvat:
- suvun perintö ei siirry eteenpäin kuten heille aikoinaan tuli perintöä.
- eläkkeestä vain pieni osa kartutetaan työuran aikana, iso osa tulee uusien sukupolvien eli niiden lasten veroista. Samoin tietysti valtaosa muistakin palveluista, joita eläkeläiset käyttävät aika lailla: terveyspalvelut, vanhuspalvelut, kulttuuripalvelut jne.Ohiksena 13
Onko minun rahani siis lasteni rahaa? Perintöähän ei voi saada, kun en ole kuollut.
Aika harvoilla mitään jätti "sukuperintöjä"on.
Eläkerahastoissa on järjetön omaisuus, jota halutaan kokoajan kasvattaa. Suuret ikäluokat ei saa siis itse maksamaansa rahastoa käyttää. Sitä halutaan vain kasvattaa.Suomalainen eläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva. Et siis ole itse eikä ikäluokkasi maksanut kokonaan omaa eläkettäsi. Vain osan siitä. Nuorempiesi eläkerahastojako mielisit varastaa?
Nythän puhutaan, että suuret ikäluokat elää toisten rahoilla. Tosiasiassa eläkerahastot on niin suuret, että niillä ne eläkkeet pystytään maksamaan, vaikka työikäisiä olisi vähemmän. Kuten ennakoidaan. Sillähän sitä rahastojen jättisuuruutta perustellaan.
Mä en ajattele, että pitäisi jättää perintöä, mutta meillä on tällainen tilanne:
Isoisäni osti aikanaa merenrantatontin ja rakensi sinne mökin ja myöhemmin pari taloa lisää. Paikka on nykyisin hyvin arvokas, mutta myös kallis pitää yllä. Kun isoisästäni ja sittemmin isoäidistä aika jätti, heidän jättämänsä perintö käytettiin tuon paikan (joka siis muodostaa oleellisen osan perinnöstä, vaikka muutakin omaisuutta paljon jäi) parantamiseen, mm. vesijohtovesi, jätevesijärjestelmä, kattojen uusiminen jne.
Tavallaan toivoisin, että myös omilta vanhemmilta mahdolisesti jäävä perintö käytettäisiin näin ja me sitten taas jättäisimme lapsillemme tämän "ylläpitorahaston".
Kun jakajia tulee lisää, toiveeni ei ehkä toteudu, mutta tämän vuoksi toivon perintöä. Toivon kyllä vanhemmillenikin mukavaa elämää ja terveyttä ja asioiden niin vaatiessa myös kallista yksityistä hoitoa ja hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa. En valita, mutta ymmärrän sen logiikan jossakin määrin, että ollaan katkeria siitä, ettei omilta vanhemmilta koskaan tule perintöä, vaikka vanhemmat itse ja heitä edeltävät sukupolvet ovat sitä saaneet.
Eli vielä "ennen vanhaan" pidettiin kunnia-asiana, että lapsille jää perintöä, ja he voivat elää hitusen edes helpommin kuin mitä vanhemmat ovat eläneet.
Tilanne muuttui suurten ikäpolvien myötä. Yhtäkkiä semmoinen hedonistinen nautiskelu ja eläkepäivien leveä elämä oli "in" ja sallittua. Sellaista olisi vielä 1900-luvun alkupuoliskolla - suurteen ikäluokkien vanhemmat ja sitä vanhemmat - pidetty rivona ja sopimattomana tuhlaamisena!
Nyt sitten elämme siinä tilanteessa, että ensinnäkin vanhempamme elävät aiempaa paljon pidempään. Se on tietenkin inhimillisesti ajatellen hieno asia, mutta rasittaa veronmaksajien kukkaroa monin tavoin, että väestö ikääntyy.
Ja siinä, missä meidän vanhempamme saivat mukavan pesämunan eli perinnön pari-kolmekymppisinä, perintönä vanhemmiltaan - ja ostivat sen turvin omakotitalon ja kesämökin, niin mitä me saamme? Lämmintä kättä, isot opintovelat, korkeat veroprosentit ja yhä kauemmas karkaavan eläkeiän. Moni keskituloinenkin voi vain unelmoida koskaan omistavansa omistusasuntoa, ainakin täällä stadissa.
Ennen ne kodit ostettiin juurikin siten, että puolet saatiin perintönä vanhemmilta, loput maksettiin lainalla inflaation syödessä kovaa vauhtia pois lainaa...
Nyt EN halua silti aloittaa mitään sukupolvisotaa. Omat vanhempani ovat syntyneet jo ennen sotia, ja minä saan aikanani kyllä hiukan perintöä (toivottavasti siihen menee mahdollisimman kauan). Mutta YMMÄRRÄN sitä, että joitain hiukan nyppii se, että pelin "säännöt" tavallaan muuttuivat tuossa 1980-90 - luvuilla.
N49
Aika pieniä ne suurten ikäluokkien saamat perinnöt oli. Ja suurimman osan elämä oli köyhää
Näin juuri. Pienet perinnöt jaettiin vielä monen sisaruksen kesken.
Kyllä ne enemmän ovat olleet poikkeuksia jotka ovat omakotitalot ja mökit perintörahoilla maksaneet.
Ja nykyajan talot ja mökit ovat vähän eri kokoa ja varustetasoisia kuin kolme-neljäkymmentä vuotta sitten puhumattakaan vielä aikaisemmin.
Perinnöstä tulee usein iso riita. Parempi kun ei jäisi mitään mistä riidellä.
Mieheni isä kuoli muutama vuosi sitten. Oli perinyt vanhempansa muutama vuosi ennen kuolemaansa. Mitään ei jäänyt miehelleni ja sisaruksillensa perinnöksi. Tehokkaasti oli appiukko oman perintönsä käyttänyt. Eipähän jäänyt mitään mistä riidellä.
Eivät minun suurta ikäluokkaa(äiti vähän nuorempi) olevat vanhemmat ole saaneet perintöjä 20-30-vuotiaina. Äiti on syntynyt 1951 eli on 65v, Äidin isä kuoli viime vuonna, äidin äiti elää vielä(85v). Isä on syntynyt 1949, hänen isänsä ja äitinsä kuolivat viitisen vuotta sitten muutaman kuukauden välein. Silloin heidän rivitalokaksionsa myytiin ja viisi sisarusta jakoivat perinnön - jokainen sai noin 10.000€.
Mummi asuu vielä omakotitalossa, sen arvo Liperissä on ehkä 50.000€ ja sisaruksia on kolme perimässä.