Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä ailahtelevan työkaverin kanssa?
16.02.2023 |
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Ollaan työkaverin kanssa tosi tiiviisti samassa työssä, samassa työpisteessä 8h ja työ on sellaista pienessä samassa tilassa tapahtuvaa "yhteistyötä" ripirinnan.
Välillä hän on tosi hyväntuulinen ja meillä on oikeasti mukavaa, usein nauretaankin vedet silmissä.
Mutta sitten vastapainoksi on myös paljon päiviä ja hetkiä, usein pidempiä hetkiä päivän aikana, kun hän on kuin mykkäkoulussa melkein. Tosi yksisanainen, etäinen, pahantuulinen.
Saattaa lähteä tänään vuorosta iloisena ja kaikki hyvin. Seuraavana aamuna on tosi vaisuna töissä ja joka aamu ja töihinmeno on alkanut ahdistaa mua ihan kamalasti, kun en tiedä onko myrsky vai poutasää.
Ei ikinä voi tietää, millä tuulella hän on.
Olen alkanut miettiä, olenko jotenkin liian herkkä hänen mielialoilleen?
Tiedän, että joskus syy on hänen migreeni tai mikä milloinkin.
Joskus joku työasia vituttaa häntä, mitkä kyllä itseänikin saattaa ottaa aivoon.
Niistä yhdessä usein avaudutaankin toisillemme ja pomollekin on avauduttu.
Joskus aiemmin kun en syytä keksinyt, oon kysynyt onko kaikki hyvin.
Enää en jaksa edes kysyä.
Jotenkin jos on ahdistava ilmapiiri, muutun itsekin vaisuksi.
Mietin, voiko sekin johtaa noidankehään. Jos hän onkin sen takia hiljaa, kun minä olen hiljaa?
Välillä hän saattaa kyllä sitten jossain kohtaa päivää ykskaks sanoa jotain "piristävää" ja tulee olo "huh, täällä voi taas hengittää".
Pitäisi uskaltaa ottaa tämä kai hänen kanssa puheeksi, mutta en uskalla. Uskon, että tilanne vain pahenisi.
Iltavuorolainen kun tulee jatkamaan meidän jälkeen, niin hänelle saattaa "pilvisen päivän" jälkeen alkaa pulista aurinkoisena.
Muutama vuosi tehty töitä yhdessä ja alkaa olla takki tyhjä.
Tuntuu, että yksinkin jaksaisin tehdä tuota työtä paremmin, vaikka alunperin meitä tuli kaksi samaan vuoroon työmäärän takia.
Välillä tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa, mutta kuitenkin muuten tykkään juuri tuosta työstä ja työpaikasta + asiakkaista. Mitä tekisitte?
Jos joku kysyisi minulta vastaavasta, neuvoisin tottakai puhumaan henkilön ja esimiehen kanssa. Mutta nyt jotenkin tuntuu niin vaikealta omalla kohdalla. Tuntuu, että jos olenkin itse "pahanilmanlintu", "liian herkkä" ja "yliajattelija"?
Kommentit (16)
Todennäköisesti hänellä on kotona jotain ongelmia mitkä vaikuttavat mielialaan.
Älä välitä jos välillä on hiljaisia päiviä, syy niihin ei ole sinussa.
En kysyisi asiasta jos se ei ennenkään ole tuottanut tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Olkoon millaisella tuulella vaan, jos ei kommentoi asiaa.
No tuota olen koittanutkin toteuttaa jo hyvän aikaa. Olen antanut hänen olla omissa oloissaan, kun siltä tuntuu. Välillä jotain kommentoinut vähän kuin pitääkseni "linjan auki" tai silleen merkiksi, että en ole minä pahalla päällä, jos niin sattuu luulemaan, ja antanut hakea kahvia ja "lämmetä"/"käynnistyä" rauhassa.
Mutta alkanut tää silti ahdistaa.
Voi luojan kiitos on etätyö
Ja vastaus on että olet liian herkkä kun asia näin pitkän aloituksen verran pohdituttaa
Älä annsa tollasten tuuliviirien vaikuttaa itseesi
No, reipas migreenikohtaus hyydyttää hymyn aika monelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Olkoon millaisella tuulella vaan, jos ei kommentoi asiaa.
No tuota olen koittanutkin toteuttaa jo hyvän aikaa. Olen antanut hänen olla omissa oloissaan, kun siltä tuntuu. Välillä jotain kommentoinut vähän kuin pitääkseni "linjan auki" tai silleen merkiksi, että en ole minä pahalla päällä, jos niin sattuu luulemaan, ja antanut hakea kahvia ja "lämmetä"/"käynnistyä" rauhassa.
Mutta alkanut tää silti ahdistaa.
Mitäs jos vain huolehtisit omista asioistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä saattaa olla henkilökohtaisessa elämässä jotakin, mikä vaikuttaa käytökseen. Hitusen kuulostaa myös epävakaan käytökseltä, mutta ei voi tietenkään tietää. Et voi luonnollisesti vaikuttaa toisen ihmisen olemiseen, joten sinuna kysyisin itseltäsi, pystytkö tehdä hänen kanssaan töitä. Rajanveto toisen käytöksen ja omien tunteiden välillä on taito, jota kannattaa tässä tapauksessa harjoitella. Hänen huonon tuulensa ei tarvitse olla sinun huono tuulesi :) Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Olkoon millaisella tuulella vaan, jos ei kommentoi asiaa.
No tuota olen koittanutkin toteuttaa jo hyvän aikaa. Olen antanut hänen olla omissa oloissaan, kun siltä tuntuu. Välillä jotain kommentoinut vähän kuin pitääkseni "linjan auki" tai silleen merkiksi, että en ole minä pahalla päällä, jos niin sattuu luulemaan, ja antanut hakea kahvia ja "lämmetä"/"käynnistyä" rauhassa.
Mutta alkanut tää silti ahdistaa.
Mitäs jos vain huolehtisit omista asioistasi?
No niihin olen keskittynytkin, kun on tuollaista.
Se vaan, että alkanut sikäli olla munkin asia tämä, kun ahdistaa aamuisin mennä töihin + nykyään jo iltaisinkin seuraava päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta vastaavassa tilanteessa. Missä kohtaa tällainen alkaa olla työsuojelullinen asia, jos toinen on usein pahalla päällä ja vaikuttaa toiseen + se toinen tietysti, jolla ilmeisesti on paha olla jostain syystä alunperin?
Sinä siis pohdit työpaikan vaihtamista koska työkaverisi ei jatkuvasti jaksa viihdyttää sinua hauskoilla jutuilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä siis pohdit työpaikan vaihtamista koska työkaverisi ei jatkuvasti jaksa viihdyttää sinua hauskoilla jutuilla?
Ei, näin ap ei sanonut. Luepa avaus uudestaan, jörö.
Vierailija kirjoitti:
Sinä siis pohdit työpaikan vaihtamista koska työkaverisi ei jatkuvasti jaksa viihdyttää sinua hauskoilla jutuilla?
No kertokaa sitten vastapainoksi millaista teillä on töissä työkavereiden kanssa?
Ja millaisia itse olette töissä?
Vai onko kaikki etähommissa?
Itsekin olen alkanut kallistua, että olen liian herkkä kyllä varmasti itsekin ja osin tää ehkä jotain samanlaista kuin kotonakin lapsena oli, kun sai olla aina varpaillaan kotona ilmapiirin kanssa. Ei pitäisi välittää.
Kuitenkin alkanut rassata sikäli, että olen miettinyt, että viihtyisin ehkä paremmin yksin tehtävässä työssä. Aiemmin suurimmaksi osaksi olenkin tehnyt töitä yksin omassa työkohteessa asiakkaiden parissa. Nykyinenkin työ oli ennen yksin tehtävää. Vaikka oli fyysisesti paljon rankempaa kiireen takia, niin silti olen nykyään paljon väsyneempi töiden jälkeen, vaikka työ muuttunut ajoittain jopa hieman tylsäksi, koska ei ole niin paljoa hommaa kuin ennen. Tästäkään ei voi pomolle sanoa, koska työpari ei halua meille lisätöitä. Enkä toki tavallaan minäkään ihan entisen tasoiseen kiireeseen takaisin halua. Ainakaan samalla palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä siis pohdit työpaikan vaihtamista koska työkaverisi ei jatkuvasti jaksa viihdyttää sinua hauskoilla jutuilla?
No ei sitä kai nyt hauskoilla jutuilla "viihdyttää" tarvi, mutta eikö asiallinen ystävällinen käytös kuitenkin ole kohtuullista? Jos on huono päivä, sen voi sanoa toiselle, eikä vain yrmyillä ja toisen ei tarvi siten arvailla. Perus käytöstapoja.
Ihmisiä ne työkaveritkin on. Ehkäpä annat toisen olla ja keskityt omaan elämääsi. Itsellä kuoli läheinen, tuli ero, itselle ensin ahdistushäiriö ja perään masennus, jonkinlainen uupumus kaikki kahden vuoden sisään niin ei hirveesti jaksanut a) selittää työkaverille ja b) sen todella rasittavaa pakko positiivista asennetta. Olisin halunnut vaan ola rauhassa ja tehdä töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on kokemusta vastaavasta tilanteesta, ikävä kyllä.
Työkaverista tuli hyvä ystävä. Mutta sain huomata, että 40 vuotias nainen olikin tunnetaidoiltaan ja käytöstavoiltaan 12 vuotiaan tasolla. Hän piti mykkäkoulua, puhui pahaa, lähti kesken työpäivän kotiinsa, tiuski, haukkui, arvosteli ja kiusasi kaikin tavoin.
Herkkänä ihmisenä sairastuin itse. Olin ahdistunut ja sain paniikkikohtauksia. Lopulta välimme katkesivat kokonaan. Teki samaa muillekkin ja tekee varmasti vieläkin.
Hän ei pidä sinusta , niin yksinkertaista . Syy voi luonteessasi tai ettet esim tee töitäsi .
Älä välitä. Olkoon millaisella tuulella vaan, jos ei kommentoi asiaa.