Tajusin eilen että en tule koskaan saamaan asioita mitä haluan
Olen pahasti traumatisoitunut koko alkuelämäni, ja vasta nyt n. 25-vuotiaana saanut apua ongelmiini.
Haaveena on lapsesta asti ollut yliopisto-opinnot, *joku työ*, puoliso ja pari lasta. Asunto ja mersu.
Mikään tuskin tulee toteutumaan. Ei minusta kiinnostu kukaan, luottotiedot menivät vääränlaisesta lääkityksestä johtuneen manian vuoksi. Epävakaa persoonallisuushäiriö, jatkuva traumaperäinen ahdistuneisuus ja dissosiaatiohäiriöt estävät työskentelyn ja opiskelun. Eläkepäätös käsiteltävissä, tuskin menee sekään läpi.
Parisuhteita on ollut, mutta yllättäen kukaan kunnollinen ihminen minusta ei ole kiinnostunut. En aio tapailla enää.
Tasapainoista elämää tuskin tulen saamaan.
Niillä tavallisilla kunnon miehillä on kovat kriteerit. En halua edes kuvitella miten vaikeaa ap:lla on kun omat ongelmat olleet vielä pienempiä ja muodostuneet kynnyskysymyksiksi miehille.