Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakko saada avautua jonnekin. Ahdistaa niin, että pää räjähtää :/
15.06.2016 |
Mulla tilanne se, että en osaa nauttia enää mistään. En oo ollut onnellinen enää pitkään aikaan. Tuntuu, että ei jaksa aamulla nousta ylös, ruoka ei maistu, mulla on myös kipuja, enkä pysty nukkumaan. Periaatteessa ei pitäis olla mikään hätä, mutta kaikki ahdistaa. On kavereita, kesä ja matkakin tulossa. En jaksa enkä pysty osallistumaan mihinkään yhteisiin juttuihin ja sekin ahdistaa. Oon käynyt hakemassa apua tilanteeseeni ja juttelemassa useamman kerran, mutta aina tää uusiutuu. En enää jaksa keskustella tilanteesta läheisten kanssa, kun eivät he ymmärrä, että mikä mulla on hätänä. Miks ymmärtäisivät, kun mäkään en ymmärrä? Tiedän vaan, että oon ihan loppu, enkä tiedä kauanko jaksan. Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (23)
Tee niinku susta tuntuu hyvältä. Älä elä muiden elämää vaan omaas. Ei oo pakko osallistuu jos tuntuu paremmalta vetäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hormonaalista ehkäisyä. Vitsit, kun selitys oiskin joku tuollainen, mutta sellaista ei ole. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Millanen koti sulla on? Onko paljon sotkua?
Koti on mun silmään normaali, siis ihan perussiisti. Pieni on, joten sotkua ei paljon tule. En jaksa useinkaan esim. sänkyä pedata, mutta en sotkun keskellä asu. Ap.
Sinä olet masentunut. Sinulla on nyt valinnan paikka. Voit jäädä sängyn pohjalla marisemaan ja ahdistumaan lisää tai sitten voit tehdä oman jaksamisen rajoissa pieniä kivoja asioita. Toki pakolliset hommat on pakko hoitaa koska jos antaa ihan periksi niin siitä seuraa kaaos joka lisää sitä ahdistusta.
Mieti mitä elämältä haluat ja miten sen voisi saavuttaa ja karsi turhat asiat pois. Äkä vertaa itseäsi muihin ja ole terveesti itsekäs. Loppupeleissä se vaan on niin että jokainen on itse oman onnensa seppä ja suurin osa ihmisistä on välillä surullinen, masentunut tai voimaton mutta sen kanssa pitää oppia elämään sillä se on juurikin sitä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap
Kuulostaapa tilanteesi kurjalta. Kerroit käyväsi keskusteluavussa, mutta jostain syystä se ei auta. Mieleeni tulee kysyä, mistä arvelet sen johtuvan? Usein terapian/keskusteluavun alkamisen jälkeen olo voi hetkellisesti jopa pahentua, kun ahdistavia asioita nostetaan päivänvaloon. Jos keskusteluapu ei auta, syy voi olla esim se, että keskusteluaikoja on liian harvoin, tai että niissä ei päästä tarttumaan oleellisiin ongelmakohtiin. Tsemppaan sinua kuitenkin jatkamaan keskustelukertoja.
Oletko jo lääkärin kanssa keskustellut voinnistasi? Joskus lääkitystä kannattaa kokeilla keskusteluavun tukena. Voi olla vielä vaihtoehtoja, joita ette ole kokeilleetkaan (esim. vertaistukiryhmä)
Älä luovuta vielä, vaikka tuntuukin, ettei asiat aukea tai suju. Joskus joutuu haravoimaan mielen sokkeloita kauankin, ennen kuin roskat on perattu. Voit kertoa tuttavillesi, että sinulla on nyt haastava vaihe meneillään, muttet halua ruotia sitä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena ihmisenä tiedät että jos ei syö, ei nuku eikä tee muuta kuin miettii synkkiä asioita oman navan ympärillä niin siitä ei hyvä seuraa. Tee muutos...ensin pieniä. Kohtaa omat pelot.
Fibromyalgia? Endometrioosi? Masennus? Borrelioosi? Altistusta homeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no kyllä mä yritän ihan tosissani ja niin kuin kerroin olen hakenut apua, mutta siitä huolimatta tämä mun olotila ei helpota.. Käyn ulkona sen verran, kun jaksan, etten pelkästään kotona istu ja hoidan asioita ja teen töitäkin, mutta hankalaa se on kaiken kertomani takia. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap
Kuulostaapa tilanteesi kurjalta. Kerroit käyväsi keskusteluavussa, mutta jostain syystä se ei auta. Mieleeni tulee kysyä, mistä arvelet sen johtuvan? Usein terapian/keskusteluavun alkamisen jälkeen olo voi hetkellisesti jopa pahentua, kun ahdistavia asioita nostetaan päivänvaloon. Jos keskusteluapu ei auta, syy voi olla esim se, että keskusteluaikoja on liian harvoin, tai että niissä ei päästä tarttumaan oleellisiin ongelmakohtiin. Tsemppaan sinua kuitenkin jatkamaan keskustelukertoja.
Oletko jo lääkärin kanssa keskustellut voinnistasi? Joskus lääkitystä kannattaa kokeilla keskusteluavun tukena. Voi olla vielä vaihtoehtoja, joita ette ole kokeilleetkaan (esim. vertaistukiryhmä)
Älä luovuta vielä, vaikka tuntuukin, ettei asiat aukea tai suju. Joskus joutuu haravoimaan mielen sokkeloita kauankin, ennen kuin roskat on perattu. Voit kertoa tuttavillesi, että sinulla on nyt haastava vaihe meneillään, muttet halua ruotia sitä enempää.
Ihana nähdä sinua taas täällä!
t. ohis
Masennusta ja alakuloa selvästi. Älä kuuntele kommentteje jotka käskevät sinua piristymään. Selvität ensin itsellesi mitkä asiat mieltäsi painaa ja alat sitten availemaan niitä. Älä ole turhan ankara itsellesi. Tee mikä on välttämätöntä, äläkä mollaa itseäsi saamattomudestasi. Kohta näet jo valoa tunnelin päässä. Voimia Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttaa fillarointi, lenkkeily, liikunta yleensä masennukseen. Pahemmaks vaan menee, jos antaa periksi ja jää vaan sänkyyn makaamaan. Masikseen taipuvainen kun oon, mietin myös miten voisin ajatella, suhtautua asioihin toisin. Sitä kautta rakentaa positiivisempaa maailmankuvaa. Pienistä asioista kerään energiaa, kuten kasvattamalla eri kasvilajeja. Harrastukset tärkeää.
Vastaavissa tunnelmissa kävelin apteekkiin ja ostin sieltä ilman reseptiä saatavia mäkikuismatabletteja. Auttaa. Mäkikuisma on lievien masennuslääkkeiden veroinen aine. Sitä voi ottaa huoletta, jos ei käytä muuta lääkitystä eikä e-pillereitä, sillä mäkikuisma saattaa muuttaa muiden lääkeaineiden tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavissa tunnelmissa kävelin apteekkiin ja ostin sieltä ilman reseptiä saatavia mäkikuismatabletteja. Auttaa. Mäkikuisma on lievien masennuslääkkeiden veroinen aine. Sitä voi ottaa huoletta, jos ei käytä muuta lääkitystä eikä e-pillereitä, sillä mäkikuisma saattaa muuttaa muiden lääkeaineiden tehoa.
Voisin kokeilla tuota. Kiitos vinkistä. Ap.
Minkä ikäinen olet? Jos olet lähellä 25:ttä ikävuotta niin tuollainen on normaalia, se on sellainen ennenaikainen 3-kympin kriisi. Moni laittaa ranttaliksi tuossa vaiheessa ja vaihtoon lähtee niin poikaystävä, työ kuin asuntokin. Oletko juuri valmistunut ja aloittanut työelämässä? Ehkä elämäsi tuntuu jotenkin pysähtyneeltä. Mistä sinä haaveilet? Mikä tuottaa sinulle iloa? Ala tavoittelemaan suuria. Vähitellen. Tekeminen tuottaa energiaa. Muista että kaikella on tarkoitus, tämä hetki luultavasti valmistelee sinua johonkin seuraavaan suurempaan tapahtumaan. Jokainen tilanne vie meitä jonnekin, ja itse uskon että emme voi tehdä vääriä valintoja elämässä vaan kaikki asiat menevät kuten niiden pitääkin mennä. Kenties huuhaata, mutta miksi niin ei saisi ajatella jos se tuo lohtua. Lohdusta saatu levollinen ja luottavainen mieli on ainakin parempi asetelma ottaa vastaan seuraavat tapahtumat elämässä ja auttaa olemaan optimistisempi, kuin epäusko ja pessimismi.
Hyvää kesää!
Tärkeintä on, että pääset kosketuksiin omien todellisten ajatustesi ja tunteidesi kanssa. Oliko terapeutti (?) sellainen, jonka kanssa pääsisi kaivautumaan tarpeeksi syvälle, jos suhdetta jatkettaisiin? On todella normaalia miettiä elämän tarkoitusta ja asioiden mielekkyyttä ja kyseenalaistaa aiemmin opittuja, kenties perittyjä käsityksiä siitä, miten ihmisen tulee asiat ymmärtää ja tehdä.
Kyllä sun lääkitys pitäisi saada, jos ei pelkkä keskusteluapu auta. sun pitää mennä lääkäriin ja saada resepti ja päästä terapiaan, ei tuollaiseen kaiken kattavaan ahdistukseen mikään silloin tällöin keskusteluapu auta. terapiaan joutuu varmaan jonottamaan, mutta sitä odotellessa lääkkeet alkaa tehota ja alat taas vähän nähdä maailmaa valoisampana paikkana.
kyllä se siitä lähtee sujumaan kun saat kunnon hoitoa. koita nyt vaan jaksaa ihan pakollisimmat hommat, ja vähän jotain kävelylenkkiä ja kevyttä liikuntaa jos jaksat. ja hakeudu sinne kunnon hoitoon, että saat tilanteeseesi apua.
Alue: Aihe vapaa
Hormonaalinen ehkäisy sulla.., jos on lopeta se heti! Siitä johtuvaa siinä tapauksessa..