Lue keskustelun säännöt.
TINDER - horror story
15.06.2016 |
Noniin voidaanko pamauttaa pahimmat tinder treffi kokemukset jakoon? Varmaan aiheesta keskusteltu aikaisemmin mutta näitähän ei voi olla liikaa. Tai pahimmat treffikokemukset ylipäänsä.
Aloitan sillä että kerran eräs mies jonka bongasin yön pikkutunneilla la-su välisenä yönä tuli ''yökylään''. Hän sitten kännipäissään kusi vaatekomerooni.
Ei tuokaan niin paha kuin se että kaverini oli tinder treffeillä miehen kanssa joka pyysi ystävääni syömään ja viinille (tarjoutui maksamaan). Noh kun lasku pamahti pöytään niin miehen tilillä ei ollutkaan katetta ja kaverini pulitti kaiken. Eihän sinä mutta ravintelista kun poistuivat niin he törmäsivät miehen silloisen tyttöystävän kaveriin jonka mies esitteli omana serkkunaa.
Kommentit (513)
Mulla oli tylsää ja päätin lähteä kävelylle Tinderissä tapaamani miehen kanssa, josta jo alunperin ajattelin, että ei kovastikaan kiinnosta. Menin kuitenkin. Mies puhui koko ajan lapsensa äidistä, jonka kanssa oli eronnut, palannut yhteen, eronnut, palannut yhteen, eronnut jne. Koko kävelyn ajan keskustelimme tästä naisesta.
Näimme vielä toisen kerran, koska edelleen oli tylsää. Mies kutsui kotiinsa syömään. Tarjolla ei ollutkaan mitään ja mulla oli kamala nälkä, sain kaapista jotkut pinaattikeiton jämät, joita oli valehtelematta 3 lusikallista. Jäin yöksi, koska en jaksanut enää ajaa kotiin. Tuloksena maailman surkeinta seksiä, joka kesti ehkä 25 sekunttia ja jo siinä ajassa mies onnistui rikkomaan kumin. Aamulla poistuin hyvin nopeasti ja jo ennen kuin kotiin pääsin niin mies ulvoi perään, että jäi paha mieli kun en edes halannut.
Näiden toisien 'deittien ' jälkeen mies piti yhteyttä koko ajan, vastasin ehkä yhteen viestiin 50:stä. Olisi pitänyt nähdä lasten kanssa ja tehdä yhteisiä suunnitelmia ja vaikka mitä. Koko ajan olin sanonut, että kiinnostusta ei minun puoleltani ole mihinkään suurempaan. Lopulta mies haukkui minut huoraksi, rumaksi ja läskiksi, kun sain rautalangasta väännettyä, ettei meistä tule paria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tylsää ja päätin lähteä kävelylle Tinderissä tapaamani miehen kanssa, josta jo alunperin ajattelin, että ei kovastikaan kiinnosta. Menin kuitenkin. Mies puhui koko ajan lapsensa äidistä, jonka kanssa oli eronnut, palannut yhteen, eronnut, palannut yhteen, eronnut jne. Koko kävelyn ajan keskustelimme tästä naisesta.
Näimme vielä toisen kerran, koska edelleen oli tylsää. Mies kutsui kotiinsa syömään. Tarjolla ei ollutkaan mitään ja mulla oli kamala nälkä, sain kaapista jotkut pinaattikeiton jämät, joita oli valehtelematta 3 lusikallista. Jäin yöksi, koska en jaksanut enää ajaa kotiin. Tuloksena maailman surkeinta seksiä, joka kesti ehkä 25 sekunttia ja jo siinä ajassa mies onnistui rikkomaan kumin. Aamulla poistuin hyvin nopeasti ja jo ennen kuin kotiin pääsin niin mies ulvoi perään, että jäi paha mieli kun en edes halannut.
Näiden toisien 'deittien ' jälkeen mies piti yhteyttä koko ajan, vastasin ehkä yhteen viestiin 50:stä. Olisi pitänyt nähdä lasten kanssa ja tehdä yhteisiä suunnitelmia ja vaikka mitä. Koko ajan olin sanonut, että kiinnostusta ei minun puoleltani ole mihinkään suurempaan. Lopulta mies haukkui minut huoraksi, rumaksi ja läskiksi, kun sain rautalangasta väännettyä, ettei meistä tule paria.
I feel you 😅😅!
Virhe avata tämä keskustelu täydessä bussissa, tirskahtelen itsekseen täällä :D kohta on hullun leima otassa.
Sitten itse asiaan: deittailin aikoinaan erästä "rikasta" miestä, tutustumme netissä ja mies antoi itsestään varakkaan ja hauskan kuvan. Ja kaikille tiedoksi että tuo varakkuus ei ole minulle oikeasti peruste deittailuun. Hänellä oli aina puku päällä ja viimesen päälle sliipattu olemus. Hän kertoi olevansa turvallisuusalan konsultti tms. Näimme muutamaan otteeseen koska hän alkuun vaikutti todella hauskalta ja mielenkiintoista hepulta. Sitten se vaan jotenkin jäi, mies ilmeisesti löysin uuden varakkaamman oloisen naisen itselleen koska hän alkoi perumaan deittejä koska "oli purjehtimassa veneellään" yms. Tästä on nyt pari vuotta siis aikaa ja emme ole olleet tekemisissä. Kunnes! Vaihtoin työpaikkani sisällä toimipistettä ja siirryin toiselle konttorille. Eräs aamu join kahvia työpöytäni ääressä ja selasin työmeilejä läpi niin tämä mies tulla tupsahti suoraan eteeni. Kirjaimellisesti kahvit kurkkuun ja kysyin että mitä hän täällä tekee. Kuulemma töissä. Toimistosiivoajana. Mies oli selkeästi häpeissään kun paineli pois paikalta, kyselin uusilta konttorikollegoiltani niin sama mies on kuulemma useamman vuoden toiminut siivoajana siellä. Eli siis tämä kaikki elämän hienous ja puvut sun muut oli vain näyteltyä. Mies vältteli minua viimeseen asti kunnes ilmeisesti irtisanoutui tai vaihtoi työpistettä kun ei enää näkynyt. Ilmeisesti hän etsi itselleen vaan varakkaan oloista naista. Ja painotan vielä että tuo varakkuus oli vaan plussaa tässä miehessä kun ensimmäistä kertaa näimme, se miksi toin esille alussa on tämän jutun osalta oleellinen :)
Ei Tinderi, mutta nettitreffit kuitenkin ja yli 10 vuotta sitten. Oltiin juteltu chatissa pari viikkoa on ja off, kundi oli sitten tulossa Stadiin ja sovittiin treffit. Menin vastaan asemalle ja käytiin ottamassa parit, tosiaan parit vaan. Oltiin sovittu, että mennään mun luo, teen ruokaa ja sitten lähdetään viihteelle. Alussa kaikki meni tosi kivasti, tyyppi oli yhtä kiva kuin miltä tuntui netissä, eikä kuvakaan ollut liveversiosta poikkeava. Mentiin sitten meille.
Olin jo tehnyt osan ruoasta esivalmisteluiden osalta valmiiksi ja pistin uunin lämpiämään. Sillä aikaa tää kundi meni kylppäriin vähän huuhtaisemaan itseään reissun jälkeen. Oli kesä ja helle. Well, well. Ihan ekana oli käynyt silleen, että mun broidi oli ollut edellisenä viikonloppuna mun luona kissanvahtina ja unohtanut palan pizzaa uuniin. Se oli jäänyt jotenkin oudosti sinne ihan taakse tavallaan pellin taakse ja takaseinän väliin leivinpaperin kanssa. Ei mikään iso pala, mutta kumminkin. leivinpaperimytty oli tietty vastuksissa kiinni. Kun kundi tuli kylppäistä, kävin itsekin huuhtaisemassa vähän käsivarsia ja yläkroppaa, miten nyt tavataan tehdä kun haluaa vähän vilvoittelua kuumalla. Alkaa ihan kamala ulina, palohälytin tietty. Mä yritän rynnätä kylppäristä ulos ja vetää samaan aikaan paitaa päälle, jonka olkanauha jää kiinni kahvaan silleen, että kahva jotenkin lonksahtaa pois kohdiltaan ja samalla teen käsittämättömän liikeradan, jonka seurauksena tipautan päälleni purkillisen pyykkipulveria. Huudan, että jäin jumiin kylppäriin. Kundi tempoo ovea ulkopuolelta, minä sisäpuolelta, eikä ovi aukea. Mä olen siellä hieman märkä paita päällä (pelästyin niin hemmetisti sitä ulinaa, että paita tippui tietty lavuaariin ensin), pää jauheessa, enkä pääse ulos. Kuuluu kolinaa kun tyyppi ensin yrittää saada sitä häläriä sammumaan, muttei yllä palohälyttimeen. Seuraavaksi kuulen, miten se menee siivouskaapilleyrittääkseen lattialuutulla tempaista sen laitteen katosta, saa sen irti (katto yli 3 metrissä huom), vetelee pellin ulos uunista, avaa ikkunat, kaivaa taskustaan jokamiehen työkalulinkkarin, päästää mut pois kylppäristä ja avaa oven kissa kainalossa virne naamallaan ja kysyy: "tilataanko PIZZAA ja jatkaa kissaa osoittaen, että "otin tän mukaan" ettei karkaa ikkunasta" :DDD Voin kertoaa, että alkukankeudet karisi siinä hyvin :D
Jep, me ollaan nykyään naimisissa. Mies sai henkilökohtaisen häälahjan isältäni. Leathermanin omistuskirjoituksella ja kun ensimmäinen lapsemme syntyi, isäni antoi hänelle toisen, mini-leathermanin ;D
Onko kaikki naiset nykyään Tinderissä ja muissa deittisovellutuksissa, kun ei näy noin 30-vuotiaita naisia enää ravintoloissa tai baareissa. Tai muissa tapahtumissa.
T.Pekka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Tinderi, mutta nettitreffit kuitenkin ja yli 10 vuotta sitten. Oltiin juteltu chatissa pari viikkoa on ja off, kundi oli sitten tulossa Stadiin ja sovittiin treffit. Menin vastaan asemalle ja käytiin ottamassa parit, tosiaan parit vaan. Oltiin sovittu, että mennään mun luo, teen ruokaa ja sitten lähdetään viihteelle. Alussa kaikki meni tosi kivasti, tyyppi oli yhtä kiva kuin miltä tuntui netissä, eikä kuvakaan ollut liveversiosta poikkeava. Mentiin sitten meille.
Olin jo tehnyt osan ruoasta esivalmisteluiden osalta valmiiksi ja pistin uunin lämpiämään. Sillä aikaa tää kundi meni kylppäriin vähän huuhtaisemaan itseään reissun jälkeen. Oli kesä ja helle. Well, well. Ihan ekana oli käynyt silleen, että mun broidi oli ollut edellisenä viikonloppuna mun luona kissanvahtina ja unohtanut palan pizzaa uuniin. Se oli jäänyt jotenkin oudosti sinne ihan taakse tavallaan pellin taakse ja takaseinän väliin leivinpaperin kanssa. Ei mikään iso pala, mutta kumminkin. leivinpaperimytty oli tietty vastuksissa kiinni. Kun kundi tuli kylppäistä, kävin itsekin huuhtaisemassa vähän käsivarsia ja yläkroppaa, miten nyt tavataan tehdä kun haluaa vähän vilvoittelua kuumalla. Alkaa ihan kamala ulina, palohälytin tietty. Mä yritän rynnätä kylppäristä ulos ja vetää samaan aikaan paitaa päälle, jonka olkanauha jää kiinni kahvaan silleen, että kahva jotenkin lonksahtaa pois kohdiltaan ja samalla teen käsittämättömän liikeradan, jonka seurauksena tipautan päälleni purkillisen pyykkipulveria. Huudan, että jäin jumiin kylppäriin. Kundi tempoo ovea ulkopuolelta, minä sisäpuolelta, eikä ovi aukea. Mä olen siellä hieman märkä paita päällä (pelästyin niin hemmetisti sitä ulinaa, että paita tippui tietty lavuaariin ensin), pää jauheessa, enkä pääse ulos. Kuuluu kolinaa kun tyyppi ensin yrittää saada sitä häläriä sammumaan, muttei yllä palohälyttimeen. Seuraavaksi kuulen, miten se menee siivouskaapilleyrittääkseen lattialuutulla tempaista sen laitteen katosta, saa sen irti (katto yli 3 metrissä huom), vetelee pellin ulos uunista, avaa ikkunat, kaivaa taskustaan jokamiehen työkalulinkkarin, päästää mut pois kylppäristä ja avaa oven kissa kainalossa virne naamallaan ja kysyy: "tilataanko PIZZAA ja jatkaa kissaa osoittaen, että "otin tän mukaan" ettei karkaa ikkunasta" :DDD Voin kertoaa, että alkukankeudet karisi siinä hyvin :D
Jep, me ollaan nykyään naimisissa. Mies sai henkilökohtaisen häälahjan isältäni. Leathermanin omistuskirjoituksella ja kun ensimmäinen lapsemme syntyi, isäni antoi hänelle toisen, mini-leathermanin ;D
Ihana tarina! Nauroin ensin ääneen ja lopussa liikutuin
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran tinder treffeillä jossa oli mukana myös miehen äiti.... Voitte kuvitella tenttauksen määrän. Mies ei onneksi pyytänyt äitiään mukaan vaan hän sattui kävelemään kahvilan ohi missä istuimme terassilla ja paukahti sitten istumaan samaan pöytään. Mies toki koitti sanoa hänelle että aika poistua mutta eiii ''jos minä yhden kupposen verran tässä odottelen teidän kanssa että isäsi tulee minut hakemaan''
Voi ei, voin kuvitella tilanteen. Mutta jotenkin söpö juttu kumminkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah siis en itse seurustelevana ihmisenä kyseistä sovellusta käytä mutta kaverini sanoi että hän oli Tinder treffeillä erään miehen kanssa ja he olivat käyneet satamassa jäätelöllä ja noh sanotaanko että ystävämme laktoosi-intoleranssi oli liittynyt tässä vaiheessa kolmanneksi pyöräksi mukaan. Kaverini sanoi että oli naama punasena pidätellyt kun vessaa ei näkynyt missään ja ei kehdannut miehelle tästä nyt mitään sanoa että sori mut nyt on pakko päästä tai posahtaa! Hetken siinä käveltyään kaverini oli kuulemma säikähtänyt ampiaista ja kiljaissut samaan aikaan sekä ylä että alapäällä :---D ei ((kuulemma nähneet enään.
En ihmettele etteivät nähneet enää. En jaksaisi minäkään tapailla ampiaisille kiljuvaa naista/miestä. Olen pannut merkille, että ampiaisia pakoon juoksevat ja kiljuvat tyypit, ovat muutenkin hieman pissiksen tyylisiä. Vai oletteko nähneet koskaan mummoa kiljumassa ja juoksemassa ampiaista karkuun?
No et vissiin ole tapaillut ihan hirveästi naisia sitten.
No itse asiassa en, koska olen hetero ja nainen. Mutta en todellakaan käsitä miksi pitää alkaa kiljumaan ja juoksemaan pakoon heti kun ampiainen on näköpiirissä! Mitä se ampiainen muka tekee? Ymmärrän, jos ihminen on allerginen, mutta eikö silloinkin pidetä lääkettä mukana? Mulla on yksi kaveri, joka kanssa alkaa heti kiljumaan kun mikä tahansa itikka on lähelläkin. Ärsyttävää! En jaksa enää tämän ihmisen kanssa lähteä mökille kun ei korvat kestä. Hyönteiset ja muut elukat nyt vaan sattuvat olemaan osa luontoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Tinderi, mutta nettitreffit kuitenkin ja yli 10 vuotta sitten. Oltiin juteltu chatissa pari viikkoa on ja off, kundi oli sitten tulossa Stadiin ja sovittiin treffit. Menin vastaan asemalle ja käytiin ottamassa parit, tosiaan parit vaan. Oltiin sovittu, että mennään mun luo, teen ruokaa ja sitten lähdetään viihteelle. Alussa kaikki meni tosi kivasti, tyyppi oli yhtä kiva kuin miltä tuntui netissä, eikä kuvakaan ollut liveversiosta poikkeava. Mentiin sitten meille.
Olin jo tehnyt osan ruoasta esivalmisteluiden osalta valmiiksi ja pistin uunin lämpiämään. Sillä aikaa tää kundi meni kylppäriin vähän huuhtaisemaan itseään reissun jälkeen. Oli kesä ja helle. Well, well. Ihan ekana oli käynyt silleen, että mun broidi oli ollut edellisenä viikonloppuna mun luona kissanvahtina ja unohtanut palan pizzaa uuniin. Se oli jäänyt jotenkin oudosti sinne ihan taakse tavallaan pellin taakse ja takaseinän väliin leivinpaperin kanssa. Ei mikään iso pala, mutta kumminkin. leivinpaperimytty oli tietty vastuksissa kiinni. Kun kundi tuli kylppäistä, kävin itsekin huuhtaisemassa vähän käsivarsia ja yläkroppaa, miten nyt tavataan tehdä kun haluaa vähän vilvoittelua kuumalla. Alkaa ihan kamala ulina, palohälytin tietty. Mä yritän rynnätä kylppäristä ulos ja vetää samaan aikaan paitaa päälle, jonka olkanauha jää kiinni kahvaan silleen, että kahva jotenkin lonksahtaa pois kohdiltaan ja samalla teen käsittämättömän liikeradan, jonka seurauksena tipautan päälleni purkillisen pyykkipulveria. Huudan, että jäin jumiin kylppäriin. Kundi tempoo ovea ulkopuolelta, minä sisäpuolelta, eikä ovi aukea. Mä olen siellä hieman märkä paita päällä (pelästyin niin hemmetisti sitä ulinaa, että paita tippui tietty lavuaariin ensin), pää jauheessa, enkä pääse ulos. Kuuluu kolinaa kun tyyppi ensin yrittää saada sitä häläriä sammumaan, muttei yllä palohälyttimeen. Seuraavaksi kuulen, miten se menee siivouskaapilleyrittääkseen lattialuutulla tempaista sen laitteen katosta, saa sen irti (katto yli 3 metrissä huom), vetelee pellin ulos uunista, avaa ikkunat, kaivaa taskustaan jokamiehen työkalulinkkarin, päästää mut pois kylppäristä ja avaa oven kissa kainalossa virne naamallaan ja kysyy: "tilataanko PIZZAA ja jatkaa kissaa osoittaen, että "otin tän mukaan" ettei karkaa ikkunasta" :DDD Voin kertoaa, että alkukankeudet karisi siinä hyvin :D
Jep, me ollaan nykyään naimisissa. Mies sai henkilökohtaisen häälahjan isältäni. Leathermanin omistuskirjoituksella ja kun ensimmäinen lapsemme syntyi, isäni antoi hänelle toisen, mini-leathermanin ;D
Ihana tarina! Nauroin ensin ääneen ja lopussa liikutuin
Mä kirjaimellisesti nauroin ääneen kun kirjoitin tota ja muistui niin mieleen se hetki, kun mies avas oven kissa kainalossa ja mä olen siellä kylppärissä pää pesujauheklönttejä täynnä märässä paidassa. Me revettiin ihan täysin siinä ovella, tilattiin sitten ne pizzat ja niitä odotellessa kävin suihkussa. Kun tulin suihkusta mies oli kaivanut kassistaan punkkupullon, jonka oli ajatellut tuliaiseksi, ottanut vitriinikaapista parit lasit ja istuskeli sohvalla ihan coolisti kissaa silitellen viinit kaadettuna laseihin.
Taidan muuten tilata meille pizzaa, laittaa tuonne olkkariin lasit viiniä odottamaan ja kysyä jos mies malttaisi jo tulla sisälle. Tuolla se mr näppärä on autotallissa laittamassa esikoisen fillarin ketjuja uudelleen kiinni. Jos vaikka veresteltäisiin hieman muistoja teemalla "kun isi äidin tapasi" xxDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta en todellakaan käsitä miksi pitää alkaa kiljumaan ja juoksemaan pakoon heti kun ampiainen on näköpiirissä! Mitä se ampiainen muka tekee?
Jotkut ovat allergisia, eikä pidä lääkkeitä mukana tai sitten pelkäävät, että kyseessä on tappaja-ampiainen: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tappaja-ampiaiseksi-kutsutt…
Jotkut taas pelkäävät hyönteisiä samalla tavalla kuin jotkut korkeita paikkoja.
Miehen kanssa treffeillä, oltiin sovittu että nähdään ja ajellaan jonnekkin syömään, mies ei tahtonut minnekään joten ajeltiin pitkin ja poikin hänen autollaan kaksi tuntia, mies ei puhunut oikeasti yhtään mitään, vaikutti ihan peräkammarin pojalta, itse yritin jutella jotain ettei tarvitse ihan hiljaa istua, ikää oli miehellä jotain 30v ja itse olin silloin 18v. Vihdoin ajeltiin jossain mistä oli lyhyt matka kotiin joten jonkun tekosyyn varjolla hyppäsin autosta pois ja kävelin kotiin. Heti kun olin kotona tuli textiviesti; saat vartalosta 6, luonteesta 9, arvostan luonnetta joten voimme tavata uudestaan. Juu ei, en vastannut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en todellakaan käsitä miksi pitää alkaa kiljumaan ja juoksemaan pakoon heti kun ampiainen on näköpiirissä! Mitä se ampiainen muka tekee?
Jotkut ovat allergisia, eikä pidä lääkkeitä mukana tai sitten pelkäävät, että kyseessä on tappaja-ampiainen: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tappaja-ampiaiseksi-kutsutt…
Jotkut taas pelkäävät hyönteisiä samalla tavalla kuin jotkut korkeita paikkoja.
Tappaja-ampiaisia nyt ei ole olemassakaan. Ja minä kärsin kyllä kovasta korkean, ahtaan tai suljetun paikan kammosta ja lisäksi pelkään kuollakseni käärmeitä. Mutta en edelleenkään käsitä miten se kirkuminen ja pakoon juokseminen auttaa, jos näet hyönteisen! Helpomminhan se hyönteinen jättää rauhaan, kun olet vaan normaalisti, kuin että kiinnität riehumisellasi kaikkien elukoiden huomion itseesi!
Vähän toisenlainen stoori täällä. Mutta jos olisi alkukenkiinsä jäänyt, olisi ihan vastaavanlainen muisto kuin monella teistä: yksi kummallinen tapaaminen.
Kyseessä ei olleet treffit, vaan opiskeluhommiin liittyvä tapaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa. (Joskus yliopistolla on näitä kursseja jne, joilla voi säpön kautta löytää työparin jos ei esim tunne kurssilta ketään).
Oletetusti opiskelutapaamisella ei niin kauheasti jauheta liibalaabaa omista asioista, vaan keskitytään olennaiseen. Tämä nuori mies latasi sen tunnin aikana itsestään tiskiin mm seuraavat asiat.
Hän on kärsinyt vakavan masennuksen, jonka johdosta opinnot ovat edenneet heikosti. Hän on edelleen lievästi masentunut. Hän uskoo, että hänen kurjalla lapsuudellaan on tekemistä näiden ongelmien kanssa (perheväkivaltaa, köyhyyttä, päihteitä). Kokee myös olleensa aina liian älykäs ja kriittinen koululainen, mistä syystä opettajat eivät pitäneet hänestä, eikä moni toisista oppilaista, millään kouluasteella. Hän on myös sitä mieltä, että älykkyys tekee ihmisestä helposti onnettoman, ja siksikin hänellä on niin hankalaa. Nosti esiin myös luovuutensa ja itseinhonsa jne.
Jäädyin siitä hyvästä, että tuntematon ihminen lataa noin avoimesti henkilökohtaisista asioistaan. Eniten hämmensi se, ettei kyseessä selvästikään ollut mikään vuodatus tai säälin kaipuu - kaveri vaan kylmästi luettelee tällaisia pikku faktoja itsestään, välillä ihan hymy naamallaan. Muistan ajatelleeni, että ompas vähän muuten kusipää, ja OUTO.
Hän kuitenkin vaikutti siltä, että työparina hoitaisi hommansa ihan asiallisesti. Ajattelin että sama kai se, kun kerran toimeen tullaan. Tavattiin siis myöhemmin uudelleen.
Tapaaminen tapaamiselta hän paljastui varsin monenkirjavaksi tyypiksi, paljon muuksi kuin ensitapaamisen kusipääksi. Erikoinen on kyllä. Pikkuhiljaa tapaamisemme alkoivat aina lipsua opiskeluista ihan muihin puheenaiheisiin. Tapaamisten kesto venyi ja venyi moniin tunteihin, yleensä loppuen siihen, kun jomman kumman oli pakko lähteä jonkun työvuoron tms takia. Tajusin tavanneeni ehkä elämäni ensimmäisen ihmisen, joka ymmärsi minua ja persoonaani todella hyvin. Ja on todella empaattinen. Lisäksi meillä oli samoja intohimoja (taide), joista tunnuimme ajattelevan pelottavan saman sävyisesti. Kuulin hänen tekemistään projekteista ja yllätyin että helvetti soikoon, ei se turhaan itseään kehunut. Sillä on oikeasti näkemystä ja silmää. Itsestäni sanon sen verran, että olen näissä asioissa melkoisen kriittinen paskiainen.
Yritin kovasti olla ajattelematta häntä seksuaalisessa mielessä, mutta se ei mitenkään onnistunut. Tajusin olevani tosi ihastunut, ensimmäistä kertaa vuosiin. Asiaa ei ilmaistu millään tavoin moneen kuukauteen, kunnes ekan kerran riipaistiin kännit yhdessä. Kyllähän sen tietää mihin se sitten johti.
Nyt tapaillaan ihan avoimesti, opiskeluhomma unohdettu jo aikaa sitten. Tässä yksi päivä jätkä virnuili lakanoideni välissä asiasta, että miten helvetissä tässä näin kävi. En todellakaan tiedä tuleeko tästä koskaan mitään vakavaa. Jos tämä tästä perseelleen menee (hyvin mahdollista), niin tiedän, että mitään en kadu. Hänen seuransa ja kosketuksensa tuntuvat niin mielettömiltä. Hän on jo herättänyt minusta puolia, joita en tiennyt itsessäni olevankaan. Muistelen sitä sitten sydän kipeänä jossain kolosessani, mutta tulipahan tämäkin koettua.
Ihan vaan tiedoksi kaikille, jotka ette tavanneet sitä outoa hyypiötä uudestaan. Aina ei uskoisi, mihin nekin tarinat voi johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah siis en itse seurustelevana ihmisenä kyseistä sovellusta käytä mutta kaverini sanoi että hän oli Tinder treffeillä erään miehen kanssa ja he olivat käyneet satamassa jäätelöllä ja noh sanotaanko että ystävämme laktoosi-intoleranssi oli liittynyt tässä vaiheessa kolmanneksi pyöräksi mukaan. Kaverini sanoi että oli naama punasena pidätellyt kun vessaa ei näkynyt missään ja ei kehdannut miehelle tästä nyt mitään sanoa että sori mut nyt on pakko päästä tai posahtaa! Hetken siinä käveltyään kaverini oli kuulemma säikähtänyt ampiaista ja kiljaissut samaan aikaan sekä ylä että alapäällä :---D ei ((kuulemma nähneet enään.
En ihmettele etteivät nähneet enää. En jaksaisi minäkään tapailla ampiaisille kiljuvaa naista/miestä. Olen pannut merkille, että ampiaisia pakoon juoksevat ja kiljuvat tyypit, ovat muutenkin hieman pissiksen tyylisiä. Vai oletteko nähneet koskaan mummoa kiljumassa ja juoksemassa ampiaista karkuun?
Pukeudun mustiin, kuuntelen raskaampaa musiikkia ja pelkään ampiaisia. Hevi-pissis?
..ööh mitä? Siis hevarithan ne pahimpia pissiksiä on. Ulkonäkö on tärkein... mustaa kynttä, pitkää mustaa lettiä ja "rajut" vaatteet... Pussikaljaa, huonot meikit, puskapissalla käydään ja puheenaiheet on miehet, hiusvärit, autot, bändit ja seuraavat festarit,..
Vierailija kirjoitti:
Päädyin Tinder-matchini kanssa sänkyyn. Seksi oli kamalaa. Ensin mies halusi panna takaapäin, läiski mua perseelle ja huusi "give it to me baby, OOH, YEAH JUST LIKE THAT" (ihan suomalainen mies siis kyseessä), sekä läiski mua perseelle. Sitten asennonvaihto repliikillä "NONIIN NYT RATSAILLE BEIBI!"
Mies tuli, minä en ja oli täysi työ saada se lähtemään asunnostani.
Ei helvetti! Vedit sit loppuun asti....mä oisin lopettanut tyypin puuhat ku perseelle läiskintä alko...ehkä oisin iteki läpytelly parit litarit kundin lärviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en todellakaan käsitä miksi pitää alkaa kiljumaan ja juoksemaan pakoon heti kun ampiainen on näköpiirissä! Mitä se ampiainen muka tekee?
Jotkut ovat allergisia, eikä pidä lääkkeitä mukana tai sitten pelkäävät, että kyseessä on tappaja-ampiainen: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tappaja-ampiaiseksi-kutsutt…
Jotkut taas pelkäävät hyönteisiä samalla tavalla kuin jotkut korkeita paikkoja.
Tappaja-ampiaisia nyt ei ole olemassakaan. Ja minä kärsin kyllä kovasta korkean, ahtaan tai suljetun paikan kammosta ja lisäksi pelkään kuollakseni käärmeitä. Mutta en edelleenkään käsitä miten se kirkuminen ja pakoon juokseminen auttaa, jos näet hyönteisen! Helpomminhan se hyönteinen jättää rauhaan, kun olet vaan normaalisti, kuin että kiinnität riehumisellasi kaikkien elukoiden huomion itseesi!
LOPETA!!!!!!! JANKKAAMINEN!!!!! KETÄÄN EI KIINNOSTA!!!!
Ihanaa vertaistuki ketju tindertörpöille! Aim in! Tapailin hetken aikaa tindermiestä Henri, 32. Toisilla treffeillämme päädyimme herran luokse tekemään meksikolaista ruokaa. No ei mennyt täysin putkeen omalta osaltani. Otin vastuun salsan teosta, kippasin ainekset miniblenderiin ja pyöräyttelin niitä ympäri. Pistin masiinan pois päältä ja avasin kannen maistaakseni lopputulosta ja onnistuin huitasemaan laitetta siten että se meni takaisin päälle ja ilman kantta tietenkin. Tomaattimurskat levisi keittiöön mutta onneksi sain otettua suurimman osan vastaan naamallani, hetken naureskeltuamme sain pyyhkeen ja menin suihkuun pesemään tomaatinraadot hiuksista. Herralla oli kylpyamme ja suihku samassa, aikani suihkuteltua alkoi surkeiden sattumusten sarja: kärsin hetkellisistä mutta kivuliaista suonenvedoista jotka eivät katso aikaa eikä paikkaa. Suonta alkoi vetämään jalasta ja siinä jotenkin onnistuin liukastumaan siinä ammeessa kun koitin kavuta vetävän suonen kanssa ulos. Otin tukea ainoasta asiasta mikä oli käden ulottuvissa: suihkuverhot. Roikuin kirjaimellisesti toisella kädellä suihkuverhossa ja toisella kädellä pidin kiinni jalastani ja sitten petti tanko ja löysin itseni makaamasta Henri,32:sen vessanlattialta kääriytyneenä suihkuverhoon. Tämäkin onneksi meni huumorilla läpi mutta täytyy sanoa että hauskuus oli kaukana aluksi :D näimme vielä muutamaan otteeseen kunnes tajusimme ettei meidän ole tarkoitus jatkaa muuten kuin kavereina ja kavereita olemme edelleen!
Vierailija kirjoitti:
Hahah siis en itse seurustelevana ihmisenä kyseistä sovellusta käytä mutta kaverini sanoi että hän oli Tinder treffeillä erään miehen kanssa ja he olivat käyneet satamassa jäätelöllä ja noh sanotaanko että ystävämme laktoosi-intoleranssi oli liittynyt tässä vaiheessa kolmanneksi pyöräksi mukaan. Kaverini sanoi että oli naama punasena pidätellyt kun vessaa ei näkynyt missään ja ei kehdannut miehelle tästä nyt mitään sanoa että sori mut nyt on pakko päästä tai posahtaa! Hetken siinä käveltyään kaverini oli kuulemma säikähtänyt ampiaista ja kiljaissut samaan aikaan sekä ylä että alapäällä :---D ei kuulemma nähneet enään.
:"""""D Tästä mieleeni juolahti omat treffit! Sovin lenkkeilytreffit tinderin kautta. Lähdimme juoksemaan järven rantaan kesäisenä iltana. Olin vissiinni syönyt jotain mistä mahani oli mielensä pahoittanut koska siis mulle tuli yht'äkkiä tunne että nyt on pakko päästä vessaan. Sanoin miehelle että sori mut nyt on oikeesti tilanne päällä et mulla on ihan hirvee vessahätä, en tosin kehdannut mainita että kyseessä ribbe. Siellä järven rannassa nyt ei ollut vessaa lähimaillakaan niin siis kirjaimellisesti kävin puskapas*alla tinder treffeillä. Ainoa onni mikä oli myötä että mulla oli nenäliinoja taskussa. Pääsimme jatkamaan lenkin loppuun ja tuo mies luulee vieläkin että kävin vain pissillä =)
En tiiä onko tää nyt varsinaisesti horror-story, mut sen verta tapahtumarikas tinder-treffikokemus, että pitänee jakaa. Eli, kuuma ulkomaalainen (osittain pohjoismaalainen latino, myyntiedustajana Pohjoismaissa, veikkaan että osa teistäkin painanut kaveria, sen verran vilkas seuraelämä näyttäis olevan ja tykkää suomalaisista mimmeistä, koska ollaan huomattavasti mutkattomampia kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja tanskalaiset mimmit) kundi pyysi treffeille kun oli käymässä Suomessa. Mä olin itse vähän aiemmin eronnut ja olin sellaisessa "annetaan palaa" -moodissa, etten jäänyt kauaksi aikaa arpomaan. Tiesin jo lähtökohtaisesti, etten tule sen kundin kanssa menemään naimisiin saatika edes seurustelemaan, joten voin ihan hyvin pitää hauskaa ja tutustua uuteen ihmiseen.
Nähtiin kaupungissa, haettiin sapuskaa ja mentiin kundin majapaikkaan syömään ja juomaan viiniä. Juteltiin, syötiin, juotiin, oli kivaa. Mies oli oikea herrasmies, esitti hienosti kiinnostunutta, kyseli, kuunteli, kertoili, laukoi kohteliaisuuksia, oikein täydellinen treffikumppani. Ja kuuma ku mikä. No, ilta jatkui sitten juttelun, pussailun ja musiikin kuuntelun kautta vällyjen väliin.
Ja kun hommat oli hoidettu, mies klassisesti muuttui. Ei mitenkään epäkohteliaaksi tai mitään, mutta viileni huomattavasti. Eihän siinä, vedin vaatetta niskaan ja olin tekemässä lähtöä, kun mies pyysi vielä ottamaan lasillisen kanssaan. Itselleen sekoitti tiukan gintonicin, minä jatkoin viinilinjalla. Mitä enemmän mies humaltui, sitä rauhattomammiksi jutut muuttuivat. Pian kaveri kertoikin aiemmista panoistaan ja seikkailuistaan, ja kohteli mua kuin äijäkaveria. Sinänsä ihan hauskaa sekin, kun älysin muuttaa omaa ajattelutapaani. jatkuu...
etsi selkeesti kalakaveria :D