Näin juuri eksäni maha pystyssä ja naama punaisena työntämässä lastenvaunuja

Exä on varmaan onnellinen, jos on saanut vauvan. Kun mulla oli vauva, niin tunsin olevani aikalailla maailman napana niitä vauvanrattaita työnnellessäni... kavereilla on ollut samat tunnelmat. Sitä on niin ylpeä siitä, että on tullut äidikai.

Luultavasti vähät väluttää siitä, että joku vanha hoito ei ole vielä innostunut perheenperustamisesta. Aikanaan ap löytää itselleen vaimon ja saa omia lapsia, joita työnnellä vaunuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Ai että ap:sta olisi tullut nainen, jolla on pieni lapsi ja joka raskaana ollessaan työntää lastenvaunuja? Vai kuvitteleeko ap siis, ettei hänellä ole sananvaltaa siihen, perustaako perheen vai ei? En nyt oikein ymmärrä.

Ei, vaan että jos olisin lähtenyt eksäni vaauvahaaveiluihin mukaan ja vain nyökytellyt passiivisesti joo joo kaikkeen, olisin nyt todella pahassa liemessä.

Öö, siis jos olisit valehdellut eksällesi, esittänyt tietoisesti jotain mitä et ole ja päättänyt tuikkia paljaalla ilman mitään halua omista lapsista. No joo, todellakin olisit liemessä ja vielä pahemmassa olisivat ne lapsesi, loppuikänsä. Oletko tahallasi vähän vajaa vai synnyitkö tuollaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Ai että ap:sta olisi tullut nainen, jolla on pieni lapsi ja joka raskaana ollessaan työntää lastenvaunuja? Vai kuvitteleeko ap siis, ettei hänellä ole sananvaltaa siihen, perustaako perheen vai ei? En nyt oikein ymmärrä.

Ei, vaan että jos olisin lähtenyt eksäni vaauvahaaveiluihin mukaan ja vain nyökytellyt passiivisesti joo joo kaikkeen, olisin nyt todella pahassa liemessä.

Miksi ihmeessä olisit nyökytellyt passiivisesti eksäsi vauvahaaveiluille ja perustanut perheen sillä perusteella? Onko sulla useinkin tapana käydä läpi tuollaisia kummallisia mitä jos -tilanteita, vai oletko niin tossu, että noin olisi saattanut tapahtua? Tämä on kyllä erikoisinta, mitä pitkään aikaan olen kuullut. Pitääköhän munkin alkaa miettiä, että mitä jos olisin valinnut jossain tilanteessa täysin omien arvojeni vastaisella tavalla ja päätynyt vaikka palkkamurhaajaksi. Tuntuu tosi hedelmälliseltä pohdinnalta!

Ai miksikö? No ihan samoista syistä kuin ne miehet, jotka ovat päätyneet näin tekemään. Ei haluta päästää irti hyvästä suhteesta, ei uskalleta olla yksin, ei tiedetä mitä oikeasti haluaa elämältä. Olen ihan avoimesti ja häpeilemättä ylpeä siitä että olen osannut olla fiksu ja itsekäs tässä asiassa. Monella muulla on käynyt huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

No harmi ettei sun äitis tajunnut.

Harmi? Eikö lasten hankkiminen ollutkaan parasta ikinä? :D

Ei tässä tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Ai että ap:sta olisi tullut nainen, jolla on pieni lapsi ja joka raskaana ollessaan työntää lastenvaunuja? Vai kuvitteleeko ap siis, ettei hänellä ole sananvaltaa siihen, perustaako perheen vai ei? En nyt oikein ymmärrä.

Ei, vaan että jos olisin lähtenyt eksäni vaauvahaaveiluihin mukaan ja vain nyökytellyt passiivisesti joo joo kaikkeen, olisin nyt todella pahassa liemessä.

Miksi ihmeessä olisit nyökytellyt passiivisesti eksäsi vauvahaaveiluille ja perustanut perheen sillä perusteella? Onko sulla useinkin tapana käydä läpi tuollaisia kummallisia mitä jos -tilanteita, vai oletko niin tossu, että noin olisi saattanut tapahtua? Tämä on kyllä erikoisinta, mitä pitkään aikaan olen kuullut. Pitääköhän munkin alkaa miettiä, että mitä jos olisin valinnut jossain tilanteessa täysin omien arvojeni vastaisella tavalla ja päätynyt vaikka palkkamurhaajaksi. Tuntuu tosi hedelmälliseltä pohdinnalta!

Ai miksikö? No ihan samoista syistä kuin ne miehet, jotka ovat päätyneet näin tekemään. Ei haluta päästää irti hyvästä suhteesta, ei uskalleta olla yksin, ei tiedetä mitä oikeasti haluaa elämältä. Olen ihan avoimesti ja häpeilemättä ylpeä siitä että olen osannut olla fiksu ja itsekäs tässä asiassa. Monella muulla on käynyt huonommin.

Kuulostaa kyllä todella kummalliselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

On siistii, en vaihtaisi päivääkään pois. Toki en univajeesta kärsinyt, enkä ollut rahaton. Läskiä oli ennen ja nytkin ja pieruverkkarit ovat paras vaate yhä, vaikka lapset teinejä.

Harmi, että sun äitis järkkäs sulle traumaattisen lapsuuden.

Ja mies on myös samaa mieltä? Vai joko lähti lätkimään? Mä en nyt oikein tajuu miten mun äiti tähän liittyy.

Täällä ainakin mies on täysin samaa mieltä! Itseasiassa mies oli se joka vielä viidennen halusi, ja minähän sen hänelle mielelläni sallin. Verkkarit on arkisin ja monesti tukka jää harjaamatta. Nykyään meikkaan/ laittaudun n. 1-2krt viikossa ja senkin 15 minuutissa, siinä missä ennen lapsia meni 1h peilinääressä joka aamu.

Exän kanssa ei koskaan parisuhdetta saatu siihen tilaan että oltaisi yhdessä pystytty suunnitella/ rakentaa tulevaisuutta. Ei sitä koskaan tosissaan lapsista puhuttukaan= parisuhde ei ollut hyvä. Siinä oli pinnalliset arvot siinä suhteessa.

Tämän miehen kanssa uskalsi tähän alkaa jo 6kk seurustelun jälkeen kun perusasiat oli kunnossa. Ja voi luoja kuin meillä onkin parisuhde taivaallinen! Ja illat kun lapset nukkuu niin rakkaus leiskuu, ei siinä paljon verkkarit tai nuutunut ulkoasu mitään paina kun talo on hiljainen niin sitä otetaan silloin kaikki irti.

Pikkulapsiarki on rankkaa eikä kaikki tykkää, mutta se voi olla myös ihanaa aikaa kun parisuhde on kunnossa ja siinä ollaan yhdessä.

Jos sinusta tuntuu että taisit väistää luodin, niin muista että te molemmat väistitte.

Pikkulapsiarki voi olla myös helvettiä mikäli molemmat ei siinä ole mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Ai että ap:sta olisi tullut nainen, jolla on pieni lapsi ja joka raskaana ollessaan työntää lastenvaunuja? Vai kuvitteleeko ap siis, ettei hänellä ole sananvaltaa siihen, perustaako perheen vai ei? En nyt oikein ymmärrä.

Ei, vaan että jos olisin lähtenyt eksäni vaauvahaaveiluihin mukaan ja vain nyökytellyt passiivisesti joo joo kaikkeen, olisin nyt todella pahassa liemessä.

Miksi ihmeessä olisit nyökytellyt passiivisesti eksäsi vauvahaaveiluille ja perustanut perheen sillä perusteella? Onko sulla useinkin tapana käydä läpi tuollaisia kummallisia mitä jos -tilanteita, vai oletko niin tossu, että noin olisi saattanut tapahtua? Tämä on kyllä erikoisinta, mitä pitkään aikaan olen kuullut. Pitääköhän munkin alkaa miettiä, että mitä jos olisin valinnut jossain tilanteessa täysin omien arvojeni vastaisella tavalla ja päätynyt vaikka palkkamurhaajaksi. Tuntuu tosi hedelmälliseltä pohdinnalta!

Ai miksikö? No ihan samoista syistä kuin ne miehet, jotka ovat päätyneet näin tekemään. Ei haluta päästää irti hyvästä suhteesta, ei uskalleta olla yksin, ei tiedetä mitä oikeasti haluaa elämältä. Olen ihan avoimesti ja häpeilemättä ylpeä siitä että olen osannut olla fiksu ja itsekäs tässä asiassa. Monella muulla on käynyt huonommin.

Kuulostaa kyllä todella kummalliselta. 

Jaa. No ihan hyvä sitten, että pääset välillä kuplasi ulkopuolelle.

AP: taisi näky todellakin kolahtaa. Siitä todistaa se, että näky kouraisi sydäntäsi niin, että ruikutat täällä Some:ssa asiaa. Onnittelut ex:lle, että väisti sinut. Kuka haluaa miehen, joka Somessa itkee ex:sa perään. Ajattele, olisi voinut saada sinutkin, mutta valitsi toisen. Sinun kanssa käytti ehkäisyä, eikä halunnut lisääntyä. Mutta sinun jälkeen kohtasi miehen, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä - sitä yhteinen lapsi kuitenkin merkitsee - ja nyt työntelee vaunuissa rakkauden hedelmää. Ei jäänyt vauva-palstalle sinun liikkeitäni raportoimaan, ei varmaan uhraa sulle ajatustakaan, kun juuri nyt miehensä kanssa tuoreena äitinä elää aikaa, jota valtaosa meistä vanhana muistelee elämänsä onnellisempana. Mutta sinä poika, jatka vain Somessa pyörimistä - sun ex:llä on ihan todellinen elämä. Lipido - halua rakastaa ja tulla rakastetuksi ja tuottaa jälkeläisiä - se meille useimmille elämässä on tärkeintä ja sen takia ihmislaji ei kuole sukupuuttoon vaan elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Rahattomuus? Kultapieni, äitiyspäivärahani oli todennäköisesti isompi kuin kuukausipalkkasi. Kolmelta kuukaudelta.

Vierailija kirjoitti:

AP: taisi näky todellakin kolahtaa. Siitä todistaa se, että näky kouraisi sydäntäsi niin, että ruikutat täällä Some:ssa asiaa. Onnittelut ex:lle, että väisti sinut. Kuka haluaa miehen, joka Somessa itkee ex:sa perään. Ajattele, olisi voinut saada sinutkin, mutta valitsi toisen. Sinun kanssa käytti ehkäisyä, eikä halunnut lisääntyä. Mutta sinun jälkeen kohtasi miehen, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä - sitä yhteinen lapsi kuitenkin merkitsee - ja nyt työntelee vaunuissa rakkauden hedelmää. Ei jäänyt vauva-palstalle sinun liikkeitäni raportoimaan, ei varmaan uhraa sulle ajatustakaan, kun juuri nyt miehensä kanssa tuoreena äitinä elää aikaa, jota valtaosa meistä vanhana muistelee elämänsä onnellisempana. Mutta sinä poika, jatka vain Somessa pyörimistä - sun ex:llä on ihan todellinen elämä. Lipido - halua rakastaa ja tulla rakastetuksi ja tuottaa jälkeläisiä - se meille useimmille elämässä on tärkeintä ja sen takia ihmislaji ei kuole sukupuuttoon vaan elämä jatkuu.

Korkki näköjään auennut puoliajalla.

Vierailija kirjoitti:

Eksäsikin on varmasti iloinen siitä, ettei erehtynyt lisääntymään kanssasi.

ps. muistathan käyttää kumia, ettei tuo geeniperimä pääse leviämään.

Siis miksi täällä tulee näin hyökkäävää kommentointia? :o

Niin kuin tämä asia koskisi teitä?

Vierailija kirjoitti:

Exä on varmaan onnellinen, jos on saanut vauvan. Kun mulla oli vauva, niin tunsin olevani aikalailla maailman napana niitä vauvanrattaita työnnellessäni... kavereilla on ollut samat tunnelmat. Sitä on niin ylpeä siitä, että on tullut äidikai.

Luultavasti vähät väluttää siitä, että joku vanha hoito ei ole vielä innostunut perheenperustamisesta. Aikanaan ap löytää itselleen vaimon ja saa omia lapsia, joita työnnellä vaunuissa.

Kyllähän sen lähes aina huomaa, että kuvitellaan olevansa maailman napa. Tai lähinnä sen oman Jorma-Eetvarttin olevan :/

Itselläkin ollut samat tunnelmat. Sitä on niin ylpeä siitä, että on tajunnut liikakansoituksen, ja automatisoinnin myötä lisääntyvän työttömyyden, vaikka meidät onkin siihen lisääntymiseen ohjelmoitu ja kovin vaikea sen asian suhteen on aivoja käyttää.

Aika typerä oletus että ap tulisi tekemään lapsia vain koska sinä teit? Se että onnistuu vaihtamaan eritteitään jonkun toisen ihmisen kanssa ei tuo kaikille samanlaista ylpeydentunnetta. Ehkäisy kun on lisääntymistä huomattavasti paljon suurempi haaste.

Meillä mies oli se, joka lapsia halusi. Enemmän nuo nyt aikuisena ovat huolta aiheuttamassa, kun työpaikat ym. on nykyäänn niin epävarmaa. Lapsiaika oli ihanaa, siitä huolimatta, että toinen on erityislapsi. Mutta loppujen lopuksi helppo erityislapsi moneen muuhun verrattuna.  

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Hell Yeah Brother!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.

Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.

Muka ilkut, mutta katkera vaan oot... ;)

[/quote]Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?[/quote]

Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.[/quote]

Kyllä se joillekin on, miksi se on niin vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.

Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.

"Pienen lapsen hankinta" :D

Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä. 

Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....

Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.

T23 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäsikin on varmasti iloinen siitä, ettei erehtynyt lisääntymään kanssasi.

ps. muistathan käyttää kumia, ettei tuo geeniperimä pääse leviämään.

Siis miksi täällä tulee näin hyökkäävää kommentointia? :o

Niin kuin tämä asia koskisi teitä?

Tää muakin kummastuttaa, ihan kuin jokainen häpeissään ajattelisi ap:n puhuvan juuri heistä. Että mitä, eikö se exä haikailekaan perääni ja ole kateellinen jälkikasvustani... :D

Oon itsekin nainen ja lapsia on, mutta voin silti samaistua ap:n tunnelmiin. Ja vaikken voisikaan, en näe mitään syytä hyökätä vain sen takia, että joku miesihminen ajattelee ja haluaa eri asioita kuin itse olen halunnut. VAIKKA ap olisi mun exäkin. :)

Joskus sitä miettii, mikä on keskimääräisen av-mamman äo, kun lankeavat näinkin vanhanaikaiseen. Ja ensimmäiset kommentit taattua punasilmäistä EI KU SE NAIENN OOON ONEKAS T:ELMÄN KOLU