Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko ongelmia, jos perheen lapset kasvatetaan eri uskontoihin?
13.06.2016 |
Miehelläni on eri uskonto kuin minulla (ei islam, joten jättäkää persuilukommentit väliin kiitos). Meillä ei ole vielä lapsia, mutta aiotaan kyllä hankkia niitä sitten kun aika on kypsä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halua lastensa kasvavan toisen uskontoon tai uskonnottomiksi. Ollaankin mietitty sellaista kompromissia, että lapsen sukupuoli määrää kumman uskontoon hänet kasvatetaan. Jos siis saadaan molempia sukupuolia, lapsille tulisi eri uskonnot. Onko kellään kokemusta tällaisesta tilanteesta? Tuleeko siitä isojakin ongelmia vai toimiiko kaikki ok?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Minusta uskontoa ja arvokasvatusta ei voi oikein täysin erottaa toisistaan, joten en tiedä, miten eri uskontojen opettaminen on käytännössä mahdollista.
Tunnen yhden perheen, jossa äiti on nykyään helluntailainen ja isä maallistunut muslimi, jonka elämässä uskonto ei paljoa näy. Äiti tuli uskoon vähän lapsen syntymän jälkeen, ja pien sen jälkeen muslimivauvasta tuli helluntailainen. Lapsi käy helluntailaisten kokouksissa ja sille kerrotaan helluntailaisuuden olevan totta, mutta samalla sille kerrotaan, millä tavalla isän uskonnossa uskotaan, ajatellaan ja toimitaan missäkin asioissa. Suunnitelmissa on, että sitten kun lapsi on kasvanut vanhemmaksi, isä vie sen vierailemaan myös muslimien tilaisuuksiin - ei siis osallistumaan aktiivisesti vaan katsomaan vierailijana, millaista muslimien tilaisuuksissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan rippuu vähän uskonnoistakin. - Jos toisen uskonnossa annetaan esim kerran pari vuodessa lahjoja esim kristinuskossa. Jouluna ja lapsen syntymäpäivänä ja syödään suklaata (ns. pääsiäismunia) ja toisen uskonnossa vain hymistään ja pdetään ns. kaikkea "maallista" turhana ja lapselle tarpeettomana. - Samalla tietysti tuomiten Jumalattomina mm. tv:n tietokoneen ja kännykän käyttö, niin ennustaisin vaikeuksia...
En ole koskaan kuullut, että joululahjat ja pääsiäismunat olisi erityisen uskonnollisia. Eiköhän joulupukki tuo lahjoja melkein kaikille suomalaislapsille - Jehovan todistajia ja ehkä joitain muitakin lahkolaisia lukuunottamatta, joiden uskonnossa joulu on kielletty.
Onko sinulla jotain lähdettä sille että useimmat muslimiperheet ja juutalaisperheet ostavat joululahjoja lapsille? Tai pääsiäismunia?
Ei ole lähdettä, mutta asumme yhdessä Suomen monikulttuurisimmista lähiöistä ja lapseni kaveripiiriin kuuluu myös muslimeita. Olen kuullut, että useimmat muslimilapsetkin saa jouluna ainakin jonkun lahjan.
Pääsiäismunista ei ole tietoa, mutta en ole koskaan kuullut, että niiden antaminen varsinaisesti kuuluisi johonkin uskontoon. Voitko kertoa, mistä uskonnosta on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Uskonnonvapauslain mukaan lapsien ei tarvitse kuulua kummankaan vanhemman uskontokuntaan. Jätätte siis lapset uskontojen ulkopuolelle ja annatte lasten aikanaan itse päättää mihin kirkkoon lahkoon tai liikkeeseen haluavat liittyä.
http://uskonnonvapaus.fi
Ongelma ratkaistu.
Luitko lainkaan ap:n viestiä? Sehän sanoi, ettei kumpikaan halua kasvattaa lapsiaan uskonnottomiksi.
Mitä väliä mikä uskonto lapsella on, pääasia että on joku, eikä ainakaan uskonnoton.
0/5
Perustatte ihan oman uskonnon, johon kasvatatte lapsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan kompromissina pastafaria-uskontoa tai jotain muuta jota perheessääne ei tunnusteta entuudestaan.
Meillä on viisi lasta ja yksi on muslimi, yksi protestantti, on juutalainen, hindu ja wicca. Päätetään uskonta ennen syntymää ja sitten tadaa.. se on niinku synnyinlahja.
Seuraavasta tulee rastafari, InI rastafaria.
rv 35+3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka uskonto ei mielestäsi kelpaa lapsellesi?
Mies vaihtoi uskontoa, kun suhteemme oli jo vakiintunut. Sama mies se silti on, ihana ja rakas, enkä tahdo häntä toiseen vaihtaa.
Ei sun sitä tarvitse mihinkään vaihtaa. Lapset siviilirekisteriin.
Mitään "siviilirekisteriä" ei ole ollut olemassa enää 45 vuoteen. Päivitä itsesi nykyaikaan.
Ei tule ongelmaa ellei tee siitä ongelmaa. Nuori viimeistään 18 vee tekee oman ratkaisunsa tai pitää että se on ok. Meillä poika teki jo lukioaikana oman ratkaisun eli otti ET:n. Olin ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä sanoa, että pitkästä aikaa aloitus tällä palstalla oikeasti kuvottaa.
Siltä varalta, että kyseessä ei ole provo, pitää mielenkiinnon vuoksi kysäistä: mitä ovat ne jutut, jotka voi niiden käsittelyn helppouden vuoksi jakaa sukupuolten mukaan? Ei juutalaisuutta pojalle, koska siinä silputaan peniksestä pala pois? Vai nimenomaan juutalaisuus pojalle, koska siinä silputaan peniksestä pala pois? Entäpäs, kun veljen uskonnossa naiset ovat alistettuja kotieläimiä, mutta siskon uskonnossa sopivat oikein hyvin papeiksi ja valtionjohtajiksi? Siinä asetelmassa olisikin mielenkiintoista päästä näkemään, kun lapsille jaetaan tiskivuorot ja muut kotityöt. Vai miten te sen ajattelitte hoitaa?
En ole ap mutta veikkaan, että ainakin seksistä on helpompi puhua samaa sukupuolta olevan lapsen kanssa.
Ja millä tavalla uskonto siihen liittyy?
Oletko oikeasti niin tyhmä ettet tiedä, että joissain uskonnoissa esim. itsetyydytys ja esiaviollinen seksi on syntiä?
Ja millä tavalla sukupuoli siihen liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan rippuu vähän uskonnoistakin. - Jos toisen uskonnossa annetaan esim kerran pari vuodessa lahjoja esim kristinuskossa. Jouluna ja lapsen syntymäpäivänä ja syödään suklaata (ns. pääsiäismunia) ja toisen uskonnossa vain hymistään ja pdetään ns. kaikkea "maallista" turhana ja lapselle tarpeettomana. - Samalla tietysti tuomiten Jumalattomina mm. tv:n tietokoneen ja kännykän käyttö, niin ennustaisin vaikeuksia...
En ole koskaan kuullut, että joululahjat ja pääsiäismunat olisi erityisen uskonnollisia. Eiköhän joulupukki tuo lahjoja melkein kaikille suomalaislapsille - Jehovan todistajia ja ehkä joitain muitakin lahkolaisia lukuunottamatta, joiden uskonnossa joulu on kielletty.
Onko sinulla jotain lähdettä sille että useimmat muslimiperheet ja juutalaisperheet ostavat joululahjoja lapsille? Tai pääsiäismunia?
Ei ole lähdettä, mutta asumme yhdessä Suomen monikulttuurisimmista lähiöistä ja lapseni kaveripiiriin kuuluu myös muslimeita. Olen kuullut, että useimmat muslimilapsetkin saa jouluna ainakin jonkun lahjan.
Pääsiäismunista ei ole tietoa, mutta en ole koskaan kuullut, että niiden antaminen varsinaisesti kuuluisi johonkin uskontoon. Voitko kertoa, mistä uskonnosta on kyse?
Lutkulahkolaisilla on tapana määritellä itselleen kaikki kivat jutut, kuten tontut ja pääsiäispuput, nekin kuulema kuuluu luterilaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu uskonnosta. Jos se toinen uskonto on esim jehovalaisuus tai skientologia tsi muu tiukka kultti niin ongelmia odotettavissa.
No ei kai jehovalainen voi mennä naimisiin kenenkään muun kuin jehovalaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta..
Ei, ei ja ei!
Meidän kahden uskonnon perheessä lapsia ei liitetä mihinkään uskontokuntaan. Vietämme molemman uskonnon juhlapyhiä ja opetamme tapoja kummastakin. Lapset saavat aikuisena itse valita, mihin liittyvät, jos liittyvät.
Kasvoin tuollaisessa perheessä ja kärsin siitä kovasti, kun en saanut mitään kunnollista uskonnollista identiteettiä vaan uskontoni oli vähän sitä sun tätä. Pieni lapsi tarvitsee turvallista auktoriteettia ennemmin kuin vaihtoehtoja ja valinnanvapautta. Uskontonsa voi valita aikuisena riippumatta siitä, millaisen uskonnollisen tai uskonnottoman kasvatuksen lapsena sai. Yksikään lapsi ei kasva uskonnollisessa tyhjiössä, vaikka vanhemmat tekisi kaikkensa jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet "valita itse".
Ja ap:lle suosittelen, että käytätte sitten sukupuolta tai mitä tahansa valintakriteeriä, ulottakaa esikoisen kohdalla tehtävä valinta myös tuleviin lapsiin. Ainakin jos kyse on selvästi erillisistä uskonnoista eikä esim. kahdesta kristinuskon haarasta, joiden erot on sitä luokkaa kastetaanko lapset vai vasta aikuiset. Antakaa sisarusten pitää yhtä älkääkä luoko turhia vastakkainasetteluja heidän välilleen.
JUMALAUTA MITÄ SONTAA!!!
Ei uskominen ole mikään perustarve. Ihminen voi hyvin ja elää täysipanoisesti täysin ilman sitä että pitäisi uskoa mihinkään yliluonnollisiin jumaluuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu uskonnosta. Jos se toinen uskonto on esim jehovalaisuus tai skientologia tsi muu tiukka kultti niin ongelmia odotettavissa.
No ei kai jehovalainen voi mennä naimisiin kenenkään muun kuin jehovalaisen kanssa.
Tietääkseni jehovalaiset ei pakota eikä käsittääkseni edes anna lupaa avioeroon, jos joku eriuskoisen kanssa naimisissa oleva kääntyy jehovalaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Pääsiäismunista ei ole tietoa, mutta en ole koskaan kuullut, että niiden antaminen varsinaisesti kuuluisi johonkin uskontoon. Voitko kertoa, mistä uskonnosta on kyse?
Sinä taidatkin olla myöhästynyt pääsiäistrolli :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia syntyy väistämättä jos lapsi yritetään kasvattaa tiettyyn uskontoon kieltämällä häntä valitsemaan itse asioita joita hän haluaa kuulla/noudattaa.
Eikös kaikkiin uskontoihin kasvateta juuri noin?
Ninpä... Ei lapselle koskaan anneta mahdollisuutta valita uskontoaan. Vakaumukseton kasvatus on lähinnä valinnan vapautta, se ei sulje muita vaihtoehtoja pois. Kaikissa uskonnoissa lähtökohta on se että muut vakaumukset ovat väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta uskontoa ja arvokasvatusta ei voi oikein täysin erottaa toisistaan, joten en tiedä, miten eri uskontojen opettaminen on käytännössä mahdollista.
Loppupeleissä eri uskontojen arvopohjat ovat hyvinkin samanlaisia, johtuen siitä että opit eivät tule jumalilta, vaan ihminen on luonut ne sen mukaan mitä kokee oikeaksi ja vääräksi ja nämä asiat ovat melko yhteisiä eri kulttuureissa.
Saako kysyä, mitä uskontoja edustatte?
Saattaa käytännössä koitua hankalaksi kasvattaa lasta eriin uskontoon, kuin mitä itse edustaa. Usein uskontoihin liittyy sellainen ajatusmaailma, että vain kyseisen uskonnon edustajat pääsevät esimerkiksi taivaaseen. Kukapa ei siis haluaisi ohjata lastaan uskoon, jolla ajattelee lapsen välttävän helvetin ja pääsemään taivaaseen..
Itse olen vl -taustainen ja tiedän, että perheissä, joissa toinen vanhemmista ei kyseiseen lahkoon kuulu, perheen lapsia "tuetaan" uskomaan lähes koko seurakunnan voimin. Ei todellakaan sanota, että valitse vain vapaasti. Ja jos lahkoon kuulumaton ei tue lapsiaan vl -uskontoon, tekee hän sielunvihollisen työtä kun ohjaa lapsiaan helvettiin vievälle tielle. Pointtini on, että harvoin tuollaisissa perheissä lapsella on oikeasti täysi vapaus valita ilman, että joku painostaa johonkin tiettyyn suuntaan.
Tämä kysymyshän ei todellakaan ole ainutlaatuinen. Omat vanhempani erosivat ollessani vauva ja isäni perusti uuden perheen kun itse jäin äitini kanssa asumaan. Isäni ja tämän uusi vaimo sekä heidän lapsensa olivat hyvin uskonnollisia kun taas äitini ei kuulunut kirkkoon tai noudattanut mitään uskonnollisia perinteitä. Itse en myöskään saanut kotona uskonnollista kasvatusta.
Viikonloppuisin ja lomilla kun menin käymään isäni luona, tuntui todella kummalliselta se uskonnon harjoittaminen. Joku ruokarukous oli aika kiusallinenkin hetki. Puolisisarukset vilkuilivat sivusilmällä, miten multa luonnistuu ja teenkö oikein. Iltarukouksen vain kuulin pikkusisarusten huoneesta, mun kanssa sitä ei luettu. Silloin saattoi tuntua vähän ulkopuoliselta. Joskus jouduin kirkkoonkin ja vaikka olin ollut muutaman kerran koulun kanssa, pelotti että käyttäydyn väärin.
Ehkä pahinta oli kuitenkin se, kun menin takaisin kotiin äidin luokse. Tunsin tosi kovaa syyllisyyttä siitä, että olin "harjoittanut uskontoa", vaikka se ei millään tavalla ollutkaan kiellettyä. Lapsena vaan tuntui siltä kuin kaikilla teoillaan jotenkin olisi valitsemassa puolta vanhempien välissä.