Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin elää tietoisesti, mutten jaksa
13.06.2016 |
Esimerkki tältä päivältä:
Omasta terveydestä, kunnosta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani huolehtiminen on tärkeä arvoni. Tiedän, että edes lyhyellä kävelylenkillä käyminen edesauttaisi kyseisen arvon mukaista elämää. Mutta en jaksa lähteä ulos. Lötkötän vaan sängyllä. En ole tehnyt tänään mitään.
Tiedän sen olevan vain tahdonvoimastani kiinni ja tiedän tismalleen, mitä minun olisi tehtävä: pukea päälleni, laittaa kengät jalkaan ja lähteä ulos, kävellä läheisen ulkoilumaaston lenkki edes kerran ympäri ja tulla takaisin. Tiedän että tämän päivän päättyessä olisin paremmalla mielellä, jos tekisin tämän yksinkertaisen asian, mutta en jaksa!!
Mieluummin näköjään jatkan tässä lötköttämistä ja olen apaattinen, tyytymätön itseeni.
En jaksa elää tietoisesti, arvojeni mukaista elämää, vaikka olen riittävän tiedostava ja älykäs ymmärtämään, että niinkin voi elää. Miten jotkut jaksavat?
Kommentit (19)
Kuulostaa siltä, että nuo eivät ole sinun arvojasi. Jos tuo kuntoilun halu tulisi sisältäpäin, niin tekeminen olisi helppoa, soljuisi kuin itsestään. Elät siis jonkun toisen arvojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jaksan, koska otin koiran. Ilman koiraa en varmaan ulkoilisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Harvassa ne taitaa olla jotka jaksavat. Monella on sellaisia spurtteja joissa innostutaan noista asioista, mutta sitten ei vaan jaksa pidemmän päälle.
Itse olen jo ajat sitten lopettanut edes haaveilemasta että ikinä esim. kuntoilisin säännöllisesti. Ei vaan kiinnosta tarpeeksi, että se oikeasti motivoisi liikkumaan.
Kunnon tappiomielialaa. Noh, kai jotkut tyytyvät keskinkertaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvassa ne taitaa olla jotka jaksavat. Monella on sellaisia spurtteja joissa innostutaan noista asioista, mutta sitten ei vaan jaksa pidemmän päälle.
Itse olen jo ajat sitten lopettanut edes haaveilemasta että ikinä esim. kuntoilisin säännöllisesti. Ei vaan kiinnosta tarpeeksi, että se oikeasti motivoisi liikkumaan.
Kunnon tappiomielialaa. Noh, kai jotkut tyytyvät keskinkertaisuuteen.
Keskinkertaisuus on ainakin minusta oikein hyvä asia. Olen itse elämääni kaikin puolin tyytyväinen sen jälkeen, kun heitin ulos ne ulkoa omaksumani arvot, että PITÄISI kuntoilla. Nykyisin ajattelen, että jos ei huvita, ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa elää tietoisesti, arvojeni mukaista elämää, vaikka olen riittävän tiedostava ja älykäs ymmärtämään, että niinkin voi elää. Miten jotkut jaksavat?
Jaksaa, koska haluaa. Koska tietää, kuinka ihana olo siitä lenkistä tulee, ja miten hyvin kroppa voi kun sille syöttää terveellistä ruokaa. Koska se on niin pieni vaiva hyötyyn nähden. Koska haluaa jatkaa elämää mahdollisimman pitkään terveenä ja hyväkuntoisena. Koska jos jää sinne sisälle makaamaan, sinne homehtuu, eikä jaksa kohta tehdä enää sellaistakaan, mitä oikeasti todella haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein kaksi vuotta sitten lenkkeilystä tavan. Nykyään ei tarvitse enää aloittaa sitä pohdintaa, että jaksaisiko lenkille. Menen, jos en ole kipeä. Joka kerta on ollut parempi olo. Olen päättänyt, että panen ihan ylös, jos lenkin jälkeen tulee huonompi olo. No eipä ole tarvinnut sellaista merkintää tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että nuo eivät ole sinun arvojasi. Jos tuo kuntoilun halu tulisi sisältäpäin, niin tekeminen olisi helppoa, soljuisi kuin itsestään. Elät siis jonkun toisen arvojen mukaan.
Hmm, tässä meillä on määrittelyero. Itse en määrittele arvojani sen mukaan miten elän, vaan määrittelen arvoni rationaalisesti ja moraalifilosofisesti ja yritän elää niiden mukaan. Missään nimessä muidenkaan arvojeni mukaan eläminen ei ole "soljumista", vaan tietoista toimintaa ja tahdonvoiman soveltamista.
Tai ehkä ymmärsit väärin? En nimittäin tarkoittanut kuntoilulla jotain himokuntoilua, vaan 15 minuutin kävelylenkin tekemistä. ;)
No mutta oli miten oli, jokainen määrittelee tavallaan. :)
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa elää tietoisesti, arvojeni mukaista elämää, vaikka olen riittävän tiedostava ja älykäs ymmärtämään, että niinkin voi elää. Miten jotkut jaksavat?
Jaksaa, koska haluaa. Koska tietää, kuinka ihana olo siitä lenkistä tulee, ja miten hyvin kroppa voi kun sille syöttää terveellistä ruokaa. Koska se on niin pieni vaiva hyötyyn nähden. Koska haluaa jatkaa elämää mahdollisimman pitkään terveenä ja hyväkuntoisena. Koska jos jää sinne sisälle makaamaan, sinne homehtuu, eikä jaksa kohta tehdä enää sellaistakaan, mitä oikeasti todella haluaisi.
Itselläni ainakaan lenkeistä ei tule mitään hyvää oloa. Lisäksi kroppani voi oikein hyvin ilman muuta kuin pakollinen arkiliikunta. Sen mitä haluan tehdä, olen aina jaksanut, vaikken harrasta liikuntaa.
Eli ainoa motivaatio olisi tuo että ehkä joidenkin sairauksien riskit pienenee, ehkä elinikä pitenee. Mutta sekin on hyvin epävarmaa - voi olla että tulee sittenkin vaikka joku syöpä ja vie nuorehkona. Tai sitten voi elää ilman liikuntaa pitkään ja hyväkuntoisena, kuten esim. omat noin 70 v vanhempani jotka reissaavat pitkin maailmaa, ei mitään peruslääkkeitä tai sairauksia, vaikka eivät ole koskaan perustaneet liikunnasta eikä ruokavaliotakaan miettineet.
5
Ap, olisiko sinulla jokin fyysinen este, josta et vain ole tullut tietoiseksi? Tämä on vain yksi ehdotus. Esim. minulla on heikko "kehotietoisuus". Jos minulla on vaikka päänsärkyä, koen vain epämääräistä tyytymättömyyttä ja haluttomuutta. Vasta jos joku toinen kysyy vaikka, onko minulla päänsärkyä kun hieron ohimoitani, havahdun siihen, että hetkinen, minullahan on pää kipeä. Sitten otan buranan ja olo helpottuu, pystyn taas toimimaan.
Käy läpi kaikki kehon osat yksitellen ja kysy itseltäsi, onko tässä ja tässä kehon osassa jotain kipua tai jäykkyyttä tms. Tunnustele ja kysy myös esim., oletko väsynyt, onko nälkä, jano jne. Saatat yllättyä. Voit poistaa sen jälkeen esteen (jos se on poistettavissa) ja lähteä lenkille sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa elää tietoisesti, arvojeni mukaista elämää, vaikka olen riittävän tiedostava ja älykäs ymmärtämään, että niinkin voi elää. Miten jotkut jaksavat?
Jaksaa, koska haluaa. Koska tietää, kuinka ihana olo siitä lenkistä tulee, ja miten hyvin kroppa voi kun sille syöttää terveellistä ruokaa. Koska se on niin pieni vaiva hyötyyn nähden. Koska haluaa jatkaa elämää mahdollisimman pitkään terveenä ja hyväkuntoisena. Koska jos jää sinne sisälle makaamaan, sinne homehtuu, eikä jaksa kohta tehdä enää sellaistakaan, mitä oikeasti todella haluaisi.
Itselläni ainakaan lenkeistä ei tule mitään hyvää oloa. Lisäksi kroppani voi oikein hyvin ilman muuta kuin pakollinen arkiliikunta. Sen mitä haluan tehdä, olen aina jaksanut, vaikken harrasta liikuntaa.
Eli ainoa motivaatio olisi tuo että ehkä joidenkin sairauksien riskit pienenee, ehkä elinikä pitenee. Mutta sekin on hyvin epävarmaa - voi olla että tulee sittenkin vaikka joku syöpä ja vie nuorehkona. Tai sitten voi elää ilman liikuntaa pitkään ja hyväkuntoisena, kuten esim. omat noin 70 v vanhempani jotka reissaavat pitkin maailmaa, ei mitään peruslääkkeitä tai sairauksia, vaikka eivät ole koskaan perustaneet liikunnasta eikä ruokavaliotakaan miettineet.
5
No silloinhan sinulla ei ole mitään syytä harrastaa liikuntaa, jos koet ettet tarvitse sitä mihinkään. Ei sitä ole pakko harrastaa pelkästään sen takia, että sillä on todistettavasti huomattavia terveysvaikutuksia. Minä olen sen verran skeptikko, että haluan minimoida riskit, ja tuhlata kallisarvoista löhöilyaikaani liikuntaan ihan siltä varalta, etten olisikaan kuten teräsvaarini, joka 90-vuotiaana kiipesi Kilimanjarolle nortti suupielessä takaperin yhdellä jalalla hyppien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että nuo eivät ole sinun arvojasi. Jos tuo kuntoilun halu tulisi sisältäpäin, niin tekeminen olisi helppoa, soljuisi kuin itsestään. Elät siis jonkun toisen arvojen mukaan.
Hmm, tässä meillä on määrittelyero. Itse en määrittele arvojani sen mukaan miten elän, vaan määrittelen arvoni rationaalisesti ja moraalifilosofisesti ja yritän elää niiden mukaan. Missään nimessä muidenkaan arvojeni mukaan eläminen ei ole "soljumista", vaan tietoista toimintaa ja tahdonvoiman soveltamista.
Tai ehkä ymmärsit väärin? En nimittäin tarkoittanut kuntoilulla jotain himokuntoilua, vaan 15 minuutin kävelylenkin tekemistä. ;)
No mutta oli miten oli, jokainen määrittelee tavallaan. :)
ap.
Kyllä me puhumme samasta asiasta. Meillä on vain eri filosofia. Ajattelin nuorena kuten sinä, mutta nyt ajattelen näin:
Kun motivaatio tulee sisältä päin, niin asiat menevät itsestään. Sitä haluaa tehdä, ei ole olemassa pakkoa tai " pitäisi" asioita. Tahdonvoimaa ei tarvita. Sitä tekee, koska haluaa.
Uskon, että jokaisen pitäisi löytää tämä passion, sisäinen palo, itsestään. Sitten elää onnellisena, ilman itsesyytöksiä. Pitäisi-elämä johtaa lopulta itsevihaan ja elämästä tulee suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niillä on oma talo ja voi elää omien arvojen mukaan?
Yliarvioit räikesäti tadonvoiman merkityksen. Siihen ei voi luottaa ollenkaan. Ei vaikkapa huippu-urheilijoiden harjoittelu ole kiinni mistään tahdonvoimasta vaan rutiinista ja tottumuksesta. Huippu-urheilija menee treeneihin, niin kuin tavallinen ihminen menee töihin: koska niin on tapana tehdä.
Sinunkin tulee suunnitella elämäsi niin, että parempi vaihtoehto on yleisesti ottaen se helpompi vaihtoehto. Sovi itsesi kanssa, ettei sinun tarvitse mennä lenkille, jos et oikeasti halua. Mutta sinun pitää ainakin laittaa lenkkarit jalkaan ja seistä eteisessä. Jos siinä vaiheessa vielä tuntuu, ettet jaksa lähteä, voit jäädä kotiin. Veikkaanpa että ainakin kahdeksan kertaa kymmenestä menet ulos ovesta, koska se on siinä vaiheessa helpoin vaihtoehto.
Ja tahdonvoimaa vaaditaan sen verran, mitä kengännauhojen sitomiseen kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että nuo eivät ole sinun arvojasi. Jos tuo kuntoilun halu tulisi sisältäpäin, niin tekeminen olisi helppoa, soljuisi kuin itsestään. Elät siis jonkun toisen arvojen mukaan.
No ei se nyt ihan noin yksinkertaisesti mene. Miellyttävä asia ja arvojen mukainen asia eivät ole sama asia.
Esimerkiksi kirjoittaminen tai muu taiteellinen työ voi olla välillä aivan helvetillisen vaikeaa, ja siihen voi liittyä todella paljon epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia. Arvon yksi määritelmä on kuitenkin se, että se on jotakin niin tärkeää, että sen vuoksi on valmis sietämään epämukavuutta. -14
Vierailija kirjoitti:
Yliarvioit räikesäti tadonvoiman merkityksen. Siihen ei voi luottaa ollenkaan. Ei vaikkapa huippu-urheilijoiden harjoittelu ole kiinni mistään tahdonvoimasta vaan rutiinista ja tottumuksesta. Huippu-urheilija menee treeneihin, niin kuin tavallinen ihminen menee töihin: koska niin on tapana tehdä.
Sinunkin tulee suunnitella elämäsi niin, että parempi vaihtoehto on yleisesti ottaen se helpompi vaihtoehto. Sovi itsesi kanssa, ettei sinun tarvitse mennä lenkille, jos et oikeasti halua. Mutta sinun pitää ainakin laittaa lenkkarit jalkaan ja seistä eteisessä. Jos siinä vaiheessa vielä tuntuu, ettet jaksa lähteä, voit jäädä kotiin. Veikkaanpa että ainakin kahdeksan kertaa kymmenestä menet ulos ovesta, koska se on siinä vaiheessa helpoin vaihtoehto.
Ja tahdonvoimaa vaaditaan sen verran, mitä kengännauhojen sitomiseen kuluu.
Niin, tottumus... Se on kyllä aivotutkimuksen ja modernin kognitiotieteenkin mukaan peri-inhimillinen piirre. Ihminen tuppaa elämään ja toimimaan arjessa tottumusten varassa.
Hyvä pointti, täytyy lisätä mietintöihini!
Mutta toisaalta, eikö tottumusten eli tapojen juurruttaminen arkeen edellytä toisaalta tahdonvoimaa? Onko ongelmani paradoksi? :)
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliarvioit räikesäti tadonvoiman merkityksen. Siihen ei voi luottaa ollenkaan. Ei vaikkapa huippu-urheilijoiden harjoittelu ole kiinni mistään tahdonvoimasta vaan rutiinista ja tottumuksesta. Huippu-urheilija menee treeneihin, niin kuin tavallinen ihminen menee töihin: koska niin on tapana tehdä.
Sinunkin tulee suunnitella elämäsi niin, että parempi vaihtoehto on yleisesti ottaen se helpompi vaihtoehto. Sovi itsesi kanssa, ettei sinun tarvitse mennä lenkille, jos et oikeasti halua. Mutta sinun pitää ainakin laittaa lenkkarit jalkaan ja seistä eteisessä. Jos siinä vaiheessa vielä tuntuu, ettet jaksa lähteä, voit jäädä kotiin. Veikkaanpa että ainakin kahdeksan kertaa kymmenestä menet ulos ovesta, koska se on siinä vaiheessa helpoin vaihtoehto.
Ja tahdonvoimaa vaaditaan sen verran, mitä kengännauhojen sitomiseen kuluu.
Niin, tottumus... Se on kyllä aivotutkimuksen ja modernin kognitiotieteenkin mukaan peri-inhimillinen piirre. Ihminen tuppaa elämään ja toimimaan arjessa tottumusten varassa.
Hyvä pointti, täytyy lisätä mietintöihini!
Mutta toisaalta, eikö tottumusten eli tapojen juurruttaminen arkeen edellytä toisaalta tahdonvoimaa? Onko ongelmani paradoksi? :)
ap.
Toki tahdonvoimalla on tässä asiassa jokin rooli. Aina, kun sinulla on sisäinen konflikti ja pysäytät itsesi miettimään, mitä oikeastaan tässä tilanteessa haluat, käytät tahdonvoimaa. Tahdonvoima on biologiaan perustuva "pysähdy ja suunnittele" -refleksi, joka auttaa meitä selvittämään sisäisiä uhkia samaan tapaan kuin "pakene tai taistele" -refleksi auttaa meitä selvittämään välittömiä ulkoisia uhkia.
Tahdonvoima kuitenkin väsyy käytössä, joten minusta se on parasta säästää tilanteisiin, joita et voi hallita. Sinä et voi määrätä marketteja siirtämään karkihyllyjä pois kassoilta, mutta voit kuitenkin päättää, minkälaiseksi suunnittelet oman kotiarkesi. Fiksulla suunnittelulla vähennetään tarvetta tahdonvoiman käyttöön.
Vaatii paljon vähemmän tadonvoimaa päättää laittaa kengät jalkaan kuin päättää lähteä 30 minuutin lenkille. Vielä vähemmän tahdonvoimaa vaatii, jos säästät lempipodcastisi kuunneltavaksi lenkille, jos lenkkarisi ovat eteisen paraatipaikalla, jos laitat kengät jalkaan joka päivä suurin piirtein samaan aikaan ja niin edelleen.
Kokeile tätä kahden viikon ajan niin huomaat, että se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliarvioit räikesäti tadonvoiman merkityksen. Siihen ei voi luottaa ollenkaan. Ei vaikkapa huippu-urheilijoiden harjoittelu ole kiinni mistään tahdonvoimasta vaan rutiinista ja tottumuksesta. Huippu-urheilija menee treeneihin, niin kuin tavallinen ihminen menee töihin: koska niin on tapana tehdä.
Sinunkin tulee suunnitella elämäsi niin, että parempi vaihtoehto on yleisesti ottaen se helpompi vaihtoehto. Sovi itsesi kanssa, ettei sinun tarvitse mennä lenkille, jos et oikeasti halua. Mutta sinun pitää ainakin laittaa lenkkarit jalkaan ja seistä eteisessä. Jos siinä vaiheessa vielä tuntuu, ettet jaksa lähteä, voit jäädä kotiin. Veikkaanpa että ainakin kahdeksan kertaa kymmenestä menet ulos ovesta, koska se on siinä vaiheessa helpoin vaihtoehto.
Ja tahdonvoimaa vaaditaan sen verran, mitä kengännauhojen sitomiseen kuluu.
Niin, tottumus... Se on kyllä aivotutkimuksen ja modernin kognitiotieteenkin mukaan peri-inhimillinen piirre. Ihminen tuppaa elämään ja toimimaan arjessa tottumusten varassa.
Hyvä pointti, täytyy lisätä mietintöihini!
Mutta toisaalta, eikö tottumusten eli tapojen juurruttaminen arkeen edellytä toisaalta tahdonvoimaa? Onko ongelmani paradoksi? :)
ap.
Toki tahdonvoimalla on tässä asiassa jokin rooli. Aina, kun sinulla on sisäinen konflikti ja pysäytät itsesi miettimään, mitä oikeastaan tässä tilanteessa haluat, käytät tahdonvoimaa. Tahdonvoima on biologiaan perustuva "pysähdy ja suunnittele" -refleksi, joka auttaa meitä selvittämään sisäisiä uhkia samaan tapaan kuin "pakene tai taistele" -refleksi auttaa meitä selvittämään välittömiä ulkoisia uhkia.
Tahdonvoima kuitenkin väsyy käytössä, joten minusta se on parasta säästää tilanteisiin, joita et voi hallita. Sinä et voi määrätä marketteja siirtämään karkihyllyjä pois kassoilta, mutta voit kuitenkin päättää, minkälaiseksi suunnittelet oman kotiarkesi. Fiksulla suunnittelulla vähennetään tarvetta tahdonvoiman käyttöön.
Vaatii paljon vähemmän tadonvoimaa päättää laittaa kengät jalkaan kuin päättää lähteä 30 minuutin lenkille. Vielä vähemmän tahdonvoimaa vaatii, jos säästät lempipodcastisi kuunneltavaksi lenkille, jos lenkkarisi ovat eteisen paraatipaikalla, jos laitat kengät jalkaan joka päivä suurin piirtein samaan aikaan ja niin edelleen.
Kokeile tätä kahden viikon ajan niin huomaat, että se toimii.
Hyviä neuvoja, kiitos!
ap.
Eipä mitään. Tämä aihe kiinnostaa minua kovasti ja olen pohtinut sitä paljon. Aiheesta on kirjoitettu joitakin tosi hyviä kirjoja. Kelly McGonigalin The Willpower Instinct on ehkä paras esitys siitä, mite tahdonvoima toimii.
Minkälaisen prosessin kautta olet saanut selville, mitkä sinun arvosi ovat? -14
Harvassa ne taitaa olla jotka jaksavat. Monella on sellaisia spurtteja joissa innostutaan noista asioista, mutta sitten ei vaan jaksa pidemmän päälle.
Itse olen jo ajat sitten lopettanut edes haaveilemasta että ikinä esim. kuntoilisin säännöllisesti. Ei vaan kiinnosta tarpeeksi, että se oikeasti motivoisi liikkumaan.