Pitääkö töissä olla kivaa?
Olen kuullut kahta mielipidettä; toiset sanovat, että työn pitää ehdottomasti olla kiinnostavaa, toiset taas ovat sitä mieltä, että ei työn kuulukaan olla hauskaa, vaan sitä tehdään vain rahan vuoksi ja kiinnostavat jutut ovat sitten vapaa-ajalla. Mitä mieltä tällä palstalla ollaan?
Kommentit (63)
Vierailija wrote:
Jos et nauti työstäsi, niin olet paska työntekijä. Paskaa työntekijää ei kukaan halua. Tämä korostuu erityisesti, kun mennään vaativampiin tehtäviin: onnistuminen vaatii intohimoa tekemiseen.
Tavallaan totta. Vaativia töitä ei jaksa tehdä, jos jokaisen työpäivän aamuna oksettaa ja etoo.
Köyhä töitä tekee ja rahasta niitä tehdään, töissä joutuu sietämään kaikenlaisia kusipäitä mitä ei siviilissä katselisi hetkeäkään mutta siitä maksetaan !
Oikea termi olisi sanoa, että työntekijät viihtyvät työssänsä. Terveys siinä menisi, jos ei viihdy töissä.
Kurjat olot voivat pilata täysinkin joidenkin elämiä.
Ei välttämättä kivaa mutta siedettävää. Työpaikkakiusaajat saisi viedä saunan taakse.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Työtekijän kannalta on ihan sama: tehdä se täytyy kuitenkin ja jotain työtä on pakko tehdä, kiinnosti mikään tai ei.
Työnantajan kannalta kannattaisi tehdä työnteko mahdollisimman mukavaksi, koska sillä tavalla tulee enemmän ja parempia tuloksia.
On tutkittu että työn mukavuuskokemus tulee työpäivän ajalla musta kuin siitä tynteosta esim. seurustelusta työkavereiden kanssa.
Työntekijä viihtyy työssä kunhan keskittyy siihen työntekoon. Työpaikkakiusaaminenkin loppuisi jos keskityttäisiin työhön ja tavoiteltaviin tuloksiin ja jätettäisiin seurustelu vähemmälle.
Riippuu työtehtävästä.
Joku perunan lajittelu itsessään tuskin harvasta on erityisen viihdyttävää itsessään, kyllä useimmilta vaatii sellaisen homman sietäminen podcastin tai äänikirjan kuuntelemista tai keskustelua työtoverien kanssa.
Edellisessä työssäni oli paljon vaihtelevia työtehtäviä, osa kiinnostavia, osa ei. Ihan matalapalkka-duunarihomma. Kyllä se kiinnostava ja kiva tulee tehtyä hyvin, nopeasti, tehokkaasti ihan luonnostaan. Niihin aina pyrittiin valitsemaan tekijä joka nauttii juuri siitä hommasta, tiesi että se tulee tehtyä.
Niistä kaikkein paskimmista hommista selvitään kyllä juuri hyvällä yhteishengellä ja huumorilla. Tehtävä ne on mutta yritetään edes pitää kivaa.
Vierailija wrote:
Työtekijän kannalta on ihan sama: tehdä se täytyy kuitenkin ja jotain työtä on pakko tehdä, kiinnosti mikään tai ei.
Työnantajan kannalta kannattaisi tehdä työnteko mahdollisimman mukavaksi, koska sillä tavalla tulee enemmän ja parempia tuloksia.
***********
Kunpa työnantajatkin ymmärtäisivät tämän. Meillä on alkanut sellainen kyttäys ja vaatimus kulttuuri, että entinen mukava työpaikka, joka siis menestyy ja työntekijöillä on hyvä työmoraali, ei todellakaan ole enää mukava työpaikka. Päin vastoin ahdistava ja stressaava. Sunnuntait ovat nykyään kauheita. Uusi pikku johtaja pilaa koko työyhteisön. Nuoret ovat jo jalka oven välissä ja sana kiertää, että tänne ei kannata tulla.
Ei sen ehkä varsinaisesti kivaa tarvitse olla, mutta kunhan se ei olisi epämiellyttävää. Omasta mielestäni työni on kivaa enkä ikinä maanantaina ajattele, että voi ei, taas tätä. Maanantait on kivoja. Toki työssäni on jotain vähemmän kivoja osia, mutta pääpiirteittäin kuitenkin töissä on kivaa. Olen myös ollut työpaikoissa, joissa en ole niin viihtynyt ja kyllä siinä huomaa ihan mielen hyvinvoinnissa ja muussakin hyvinvoinnissa suuren eron. Kun töissä kaikki aika ei mene selviytymiseen, jää energiaa myös illoille.
Pisimmän työjaksoni (30 v) tein yrityksessä ja siellä oli mielestäni sopivasti työtä, välillä hauskaa ja välillä todella kiireettä ja ehkä ahdistavaakin, varsinkin kun joutui vastuuseen asioista, joita ei tuntenut ihan hallitsevansa.
Enimmäkseen ihan normaalia työtä, ei tietysti ollut niin mukava lähteä taapertamaan töihin vaikka kovilla pakkasilla, mutta silti valitsisin vieläkin työn ainaisen laiskottelun sijalle, koska kyllä sieltä saa onnistumisen tunteitakin ja tuntee olevansa tarpeellinen.
Ei. Koska työ on vaan nälän sanelemia pakko liikkeitä, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Täyden työpäivän jälkeen aikaa mielekkäälle vapaa-ajalle jää niin vähän että aina olisi parempi että työ olisi mielekästä. Ymmärrän ettei aina näin ole ja itsekin olen ollut niin tympeissä töissä että jo lauantai iltana alkoi tuleva maanantai harmittaa.
Ihan peruspsykologiaa luulisi olevan sen, että jos työ motivoi, ts. on ihan mukavaa ja työympäristö (henkinen ja fyysinen) on järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla, niin silloin ihminen on tuottavampi. On kauheaa tehdä työtä, joka ei yhtään kiinnosta ja josta ei saa mitään iloa. Minä tein ennen sellaista ja vapaa-ajastakaan ei niin nauttinut, kun tiesi, että töihin pitää taas mennä. Nykyisessä työssä viihdyn ja olen ihan kaikin tavoin hyvinvoimempi ihminen nykyään.
Mulla oli siinä edellisessä työssä kollega, joka jäi eläkkeelle. Se oli aina vähän sellainen hiljainen ja tympeä. Yksi työkaveri oli nähnyt sitä sitten kaupassa ja ihmetteli, että miten se oli kuin eri ihminen, hyväntuulinen ja jutteli. Minä luulen, että tämä eläkkeelle jäänyt oli inhonnut työtään. Tosi surullista, että hän joutui vuosikaudet työskentelmään ammatissa ja paikassa, joka ei hänelle sopinut.
Olen vihdoin löytänyt työn, jossa viihdyn hyvin. Työtehtävät ovat mukavia ja monipuolisia, työkaverit ihania ja työ itsenäistä.
Pidän tärkeänä sitä, että viihdyn. Ei kaiken tarvitse olla kivaa, mutta ei myöskään jatkuvaa taistelua. Jos sunnuntaina ahdistaa maanantain työpäivä, alkaa olla aika miettiä uutta suuntaa. Minä vaihdoin kokonaan uudelle alalle. Aiemmassa paikassa oli suoranaista työpaikkakiusaamista.
Jos työstä ei itse pidä, älä tee sitä. Elämää ei ole päivääkään hukattavaksi. Ja elämisessä tärkeintä on elämä, ei työ.
Ei tarvitse olla kivaa, puurtamassahan sitä ollaan, mutta mielenkiintoista ja hyödyllistä mielellään.
Töissä sais olla kivaa. Yritän tehdä joka työpäivästä mahdollisimman mukavan ja ottamalla ilon irti aina kun voi. Kateelliset ja muut myrtsit on tietysti suolana joukossa:)
Luojan kiitos 🙏 työelämä takana, nyt eläkkeellä. Perus -sairaanhoitajana keskussairaalassa naisten nokittelu, kiusaaminen oli uskomattoman kovaa. Vain muutamia mukavia lempeitä työkavereita. Nyt saan elää rauhassa.
Mieluiten joo. Siis että ainakin on tsemppaavat työkaverit. Työ itsessään tietty voi olla ikävääkin. Vai mitä tällä haet?