Pitääkö töissä olla kivaa?
Olen kuullut kahta mielipidettä; toiset sanovat, että työn pitää ehdottomasti olla kiinnostavaa, toiset taas ovat sitä mieltä, että ei työn kuulukaan olla hauskaa, vaan sitä tehdään vain rahan vuoksi ja kiinnostavat jutut ovat sitten vapaa-ajalla. Mitä mieltä tällä palstalla ollaan?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut paikassa, jossa työnteko on mukavaa ja työkavereiden kanssa tulee juttuun ja toisaalta myös sellaisessa paikassa, jossa kukaan ei puhu kenellekään jos ei ole pakko ja työ on pelkkää pakkopullaa, silloin tietää, mikä valtava merkitys työviihtyvyydellä on. Sillä on merkitystä työntekijälle, joka viettää työpaikalla kolmasosan vuorokaudesta ja sillä on merkitystä myös työnantajalle. Uskallan väittää, että työviihtyvyys on suorassa suhteessa siihen, miten tuloksekasta työnteko on. Tämä on valitettavan vaiettu aihe tänä päivänä, kun nillitetään vaan jostain 6 minuutista.
Väitä vaan rauhassa mutta et puhu työnteosta.
Toki työpaikalla on mukavempaa maleksia viihtyisässä ympäristössä. Pyydä sirkus Sariolaa käymään?
Hoitoalalla olen, koska muuta työtä ei ole seudullani tarjolla. Kivaa ei todellakaan ole. Olen jo toisessa ammatissani, koska entisestäkin loppui hommat, tai oli tarjolla ainoastaan osa-aikaista työtä silloin tällöin. Ei jaksais kolmatta opiskeluaikaa enää eikä perheen talouskaan kestä. Jumissa ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et nauti työstäsi, niin olet paska työntekijä. Paskaa työntekijää ei kukaan halua. Tämä korostuu erityisesti, kun mennään vaativampiin tehtäviin: onnistuminen vaatii intohimoa tekemiseen.
Työntekijän ei tarvitse nauttia työstään. Ainut mitä vaaditaan on että tekee työn mistä on sovittu.
Vaativissakin töissä pitää tehdä se mitä on sovittu. Ellei tule tuloksia niin potku persauksiin.
Tehdä, mitä on sovittu? Sovittu kenen kanssa? Mitä on sovittu? Esimerkiksi ei sitä sovita kenenkään kanssa, että myyt uuden projektin asiakkaalle, jota ei ole vielä olemassa, johonkin tiettyyn hintaan. Tai ei sitä sovita kenenkään kanssa, että tuotekehityksessä innovoidaan jotain aivan uutta ja arvokasta.
Tietyssä pisteessä työntekijän toimintaa ei valvo enää kukaan, mutta hänellä on vastuuta hyvin paljon siitä, mitä yritys tekee ja miten se menestyy. Vastuu voi vaatia alan tarkkaa seuraamista, omistautumista ja uskallusta. Uskon, että ainoa mahdollisuus päästä "better than average" -tulokseen on silloin, kun avaintyöntekijät toimivat intohimosta työtään kohtaan, eivätkä vain siksi, että joku maksaa heille työstänsä. Ihmiset, joita motivoi vain palkka, ovat keskivertoväkeä, joita ei missään tapauksessa kannata ainakaan palkata mihinkään pieneen kasvuyritykseen.
Ihan sama kun en ikinä aio mennä töihin.
Kyllä ja ei. Mikään työ ei aina voi olla kivaa, mutta työn pitää olla mielekästä ja töihin pitää olla "kiva" mennä. Kyllä se työmotivaatio alkaa pikkuhiljaa kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tärkeintä raskaassa hoitotyössä mukava työyhteisö. Ilman sitä en jaksa. Valitettavasti en ole mukavaa työyhteisöä tavannut, ainoastaan kyllästyneitä, katkeria ja väsyneitä hoitajia. ( enimmäkseen naisia). Määrä-aikaisen työsuhteen päättyessä, en ole kiirettä pitänyt työpaikan hakemisessa, koska kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, uudesta ankeasta paikasta, jossa sinua kohdellaan kuin paskaa. Olen miettinyt, että ehkä jään työttömäksi, köyhänä, mutta mielenterveyteni säilyttäneenä.
Mitä jos keskittyisitte työntekoon ettekä kerääntyisi johonkin huoneeseen seurustelemaan keskenänne ?
Taidat olla entisen työpaikkani elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt, kaikille vittuileva kaikentietävä kurppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää. Se kiva tulee ennen kaikkea firman kulttuurista ja työkavereista. Vasta sen jälkeen tulevat palkka, vastuu, tehtävät ja työn yleinen merkitys yhteiskunnalle. Minusta.
Tässä tämä juuri onkin sanottu. Työssä viihtyminen tulee ylimääräisestä sälästä työn ympärillä , ei työnteosta. Työnantaja kuitenkin maksaa palkkaa siitä työnteosta eikä seurustelusta mukavien työkavereiden kanssa. Julkisella eri juttu, mutta eihän siellä mitään tehdäkkään. Aikaa kulutetaan ja odotetaan että kello on piikissä ja pääsee kotiin ja lenkille.
Olen yksityisellä ja tykkään työstäni. Teen pitkää päivää (ilman korvauksia, saan kyllä bonuksen vuosittain) ja matkustan paljon. En jaksaisi ilman työnantajan maksamia business-luokan lentoja, viiden tähden hotelleja tai hyviä työkavereita. Myös asiakkaalle antama työpanoksen taso laskisi. Esimerkkinä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Työnantajan tehtävä ei ole vain antaa työpaikka palkkaa vastaan vaan myös kehittää, tukea, inspiroida ja motivoida työntekijöitä. Parhaiten menestyvät firmat panevat työntekijät listan ensimmäisiksi ja vasta heidän jälkeensä tulevat asiakkaat ja osakeomistajat.
Mutta taidat olla hiukan vanhempaa sukupolvea.
Elämässä vain on tiettyjä asioita ja velvollisuuksia, jotka vain on pakko hoitaa, piti niistä tai ei. Esim. työ ja koulu. Toki aina on plussaa, jos niistä myös pitää.
Vierailija kirjoitti:
2, kiitos vain :) vähälahjaisuuteni tulee kuitenkin esille esimerkiksi matemaattisissa tehtävissä, jonka vuoksi en ole pystynyt etenemään ammatillista koulutusta pidemmäs. Jostakin syystä olen vain aivan käsi kaikessa mikä vaatii perustasoa vaativampaa matematiikkaa ja joudun jatkuvasti pitämään sitäkin taitoa yllä käyttämällä arkimatikassa päätäni laskukoneen sijaan.
Voi älä jätä opiskeluja tai uralla etenemistä huonon matikan takia. Ei sitä kaikkiin ammatteihin tarvita ja taidon voi myös oppia.
Tämän maan työt jäisi tekemättä jos kaikki jotka ei viihdy työssä jäisi kotiin. Tämän takia työssä viihtymisen vaatiminen mukaan työn tekoon johtaa umpikujaan.
Ei kukaan voi vaatia työntekijää viihtymään työssään. Ainut mitä häneltä odotetaan on tehdä se työ mistä on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Tämän maan työt jäisi tekemättä jos kaikki jotka ei viihdy työssä jäisi kotiin. Tämän takia työssä viihtymisen vaatiminen mukaan työn tekoon johtaa umpikujaan.
Ei kukaan voi vaatia työntekijää viihtymään työssään. Ainut mitä häneltä odotetaan on tehdä se työ mistä on sovittu.
Joo joo. Olet sanonut tämän jo useampaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää. Se kiva tulee ennen kaikkea firman kulttuurista ja työkavereista. Vasta sen jälkeen tulevat palkka, vastuu, tehtävät ja työn yleinen merkitys yhteiskunnalle. Minusta.
Tässä tämä juuri onkin sanottu. Työssä viihtyminen tulee ylimääräisestä sälästä työn ympärillä , ei työnteosta. Työnantaja kuitenkin maksaa palkkaa siitä työnteosta eikä seurustelusta mukavien työkavereiden kanssa. Julkisella eri juttu, mutta eihän siellä mitään tehdäkkään. Aikaa kulutetaan ja odotetaan että kello on piikissä ja pääsee kotiin ja lenkille.
Olen yksityisellä ja tykkään työstäni. Teen pitkää päivää (ilman korvauksia, saan kyllä bonuksen vuosittain) ja matkustan paljon. En jaksaisi ilman työnantajan maksamia business-luokan lentoja, viiden tähden hotelleja tai hyviä työkavereita. Myös asiakkaalle antama työpanoksen taso laskisi. Esimerkkinä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Työnantajan tehtävä ei ole vain antaa työpaikka palkkaa vastaan vaan myös kehittää, tukea, inspiroida ja motivoida työntekijöitä. Parhaiten menestyvät firmat panevat työntekijät listan ensimmäisiksi ja vasta heidän jälkeensä tulevat asiakkaat ja osakeomistajat.
Mutta taidat olla hiukan vanhempaa sukupolvea.
En voi jatkaa keskustelua kanssasi kun teit argumentointivirheen.
Teen työtäni VAIN siitä maksettavan pienen korvauksen takia. En nauti työstä pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Mikään työ ei aina voi olla kivaa, mutta työn pitää olla mielekästä ja töihin pitää olla "kiva" mennä. Kyllä se työmotivaatio muuten alkaa pikkuhiljaa kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
2, kiitos vain :) vähälahjaisuuteni tulee kuitenkin esille esimerkiksi matemaattisissa tehtävissä, jonka vuoksi en ole pystynyt etenemään ammatillista koulutusta pidemmäs. Jostakin syystä olen vain aivan käsi kaikessa mikä vaatii perustasoa vaativampaa matematiikkaa ja joudun jatkuvasti pitämään sitäkin taitoa yllä käyttämällä arkimatikassa päätäni laskukoneen sijaan.
Jaa. No minä työskentelen vaativissa asiantuntijatehtävissä, vaikka en osaa matematiikkaa juuri yhtään. Ei sitä todellakaan tarvita kaikilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tärkeintä raskaassa hoitotyössä mukava työyhteisö. Ilman sitä en jaksa. Valitettavasti en ole mukavaa työyhteisöä tavannut, ainoastaan kyllästyneitä, katkeria ja väsyneitä hoitajia. ( enimmäkseen naisia). Määrä-aikaisen työsuhteen päättyessä, en ole kiirettä pitänyt työpaikan hakemisessa, koska kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, uudesta ankeasta paikasta, jossa sinua kohdellaan kuin paskaa. Olen miettinyt, että ehkä jään työttömäksi, köyhänä, mutta mielenterveyteni säilyttäneenä.
Olet hyvä esimerkki siitä miksi sosiaaliturva pitää poistaa
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kun en ikinä aio mennä töihin.
eli aijot olla aina perseauki.ei venettä ei moottoripyörää ei omakotitaloo niinku mulla.onko päässä vikaa vai ootko masentunu
Jos työ olisi kivaa pomot tekisi ne kaikki itse. Pakollista jaskaa, kun on köyhään taloon syntynyt. Mieluummin olisin sijoittaja kuin kuiviin verotettu köyhä työntekijä. Työ voisi olla kivaa hupia ehkä, jos olisin miljonääri. Se pakko jäisi heti pois. Reilulla 2000€/kk bruttopalkalla ei ole kivaa missään nimessä kituuttaa. Ihan sama jollekin työyhteisölle. Vaihtaisin työkaverit mielelläni rahaan, jos voisin.
Mä teen työstäni kivaa. Olen itsenäisessä työssä ja saan siis tehdä omalla tavallani,kun vaan tietyt rutiinit tulee hoidettua. Kannattaa etsiä mieleinen työ. Onneksi tämä on nyt vakituinen, tai no ainakin seuraavat 4vuotta:)
Kouluttaudu toiselle alalle. Pääasia ettet nosta palkka ellet tee sovittua hommaa.