Pitääkö töissä olla kivaa?

Olen aika vähälahjainen ja olen tehnyt työkseni matalapalkkaisia töitä ja teen nytkin. Toki niissäkin ollut omat haasteensa, mutta siis vaikka työni ei ole koskaan ollut yleisellä tasolla haastavaa tai vaatinut mitään suurta älykkyyttä, niin vastapainoksi olen saanut todella mukavia töitä, olen viihtynyt töissä aina ja olen tykännyt puuhastelusta ja fyysisistä töistä :) kyllä se vain tavallaan mukavasti ainakin omalla kohdallani on tasoittanut elämääni ja tehnyt helpommaksi, kun viihdyn työssäni vaikka en sillä rikastu. Olisi ikävää jos töissä ei viihtyisi ja lisäksi palkka olisi huono.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika vähälahjainen ja olen tehnyt työkseni matalapalkkaisia töitä ja teen nytkin. Toki niissäkin ollut omat haasteensa, mutta siis vaikka työni ei ole koskaan ollut yleisellä tasolla haastavaa tai vaatinut mitään suurta älykkyyttä, niin vastapainoksi olen saanut todella mukavia töitä, olen viihtynyt töissä aina ja olen tykännyt puuhastelusta ja fyysisistä töistä :) kyllä se vain tavallaan mukavasti ainakin omalla kohdallani on tasoittanut elämääni ja tehnyt helpommaksi, kun viihdyn työssäni vaikka en sillä rikastu. Olisi ikävää jos töissä ei viihtyisi ja lisäksi palkka olisi huono.

Vähälahjaiseksi kirjoitat kyllä hyvin.

Mun mielestä työn pitää olla kiinnostavaa. Siitä se työn mielekkyys tulee. Työkavereiden pitää olla mukavia, siis sellaisia joiden kanssa on hyvä työskennellä, eikä tarvitse turhaan jännittää. Mitään ylitsevuotavan hauskaa vitsipiiriä en odota työkavereilta.

Jos et nauti työstäsi, niin olet paska työntekijä. Paskaa työntekijää ei kukaan halua. Tämä korostuu erityisesti, kun mennään vaativampiin tehtäviin: onnistuminen vaatii intohimoa tekemiseen.

Työtekijän kannalta on ihan sama: tehdä se täytyy kuitenkin ja jotain työtä on pakko tehdä, kiinnosti mikään tai ei.

Työnantajan kannalta kannattaisi tehdä työnteko mahdollisimman mukavaksi, koska sillä tavalla tulee enemmän ja parempia tuloksia.

Työssä pitää tehdä se mitä työnantaja odottaa palkan vastineeksi, viihtyy tai ei viihdy. Julksella sektorilla missä raha pöllitään muilta on varmaan resursseja etsiä työhön ylimääräistä vihdykettä kun työnteko ei maistu, mutta avoimella töissä tehdään töitä.

Työn pitää olla mielekästä. Sen ei aina tarvitse olla superkivaa, mutta suhteiden työkavereihin pitää olla kunnossa. Mielestäni työ ei saa olla pääsääntöisesti inhottavaa, vastenmielistä tai tekijäänsä alentavaa: sellaiset työt johtavat ennenaikaisiin eläkkeisiin, tehottomuuteen ja työntekijöiden sairastumisiin.

Se pitää myös ymmärtää, että eri ihmisille erilaiset työtehtävät voivat tuntua mielekkäiltä tai tappavan tylsiltä. Jonkun verran tylsyyttä pitää sietää, mutta kenenkään ei pitäisi joutua tekemään työtä, joka on pelkästään kurjaa. Tuntuu, että tuolla "työn ei kuulukaan olla kivaa" -argumentilla halutaan vain vältellä vastuuta siitä, että työoloja pitää pystyä parantamaan, jos työntekijät voivat huonosti.

Itse suhtaudun nöihin nuorena tehtäviin hommiin neutraalisti, ei töissä tarvitse olla kivaa. Mulle maksetaan antamastani ajasta ja panoksesta, kerkeän kyllä vapaa-ajallakin tarpeeksi kivaa pitämään. Mutta tulevaisuudessa haluaisin leipätyöni olevan kivaa.

Pitää. Se kiva tulee ennen kaikkea firman kulttuurista ja työkavereista. Vasta sen jälkeen tulevat palkka, vastuu, tehtävät ja työn yleinen merkitys yhteiskunnalle. Minusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos et nauti työstäsi, niin olet paska työntekijä. Paskaa työntekijää ei kukaan halua. Tämä korostuu erityisesti, kun mennään vaativampiin tehtäviin: onnistuminen vaatii intohimoa tekemiseen.

Työntekijän ei tarvitse nauttia työstään. Ainut mitä vaaditaan on että tekee työn mistä on sovittu.

Vaativissakin töissä pitää tehdä se mitä on sovittu. Ellei tule tuloksia niin potku persauksiin.

Itselleni on tärkeintä raskaassa hoitotyössä mukava työyhteisö. Ilman sitä en jaksa. Valitettavasti en ole mukavaa työyhteisöä tavannut, ainoastaan kyllästyneitä, katkeria ja väsyneitä hoitajia. ( enimmäkseen naisia). Määrä-aikaisen työsuhteen päättyessä, en ole kiirettä pitänyt työpaikan hakemisessa, koska kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, uudesta ankeasta paikasta, jossa sinua kohdellaan kuin paskaa. Olen miettinyt, että ehkä jään työttömäksi, köyhänä, mutta mielenterveyteni säilyttäneenä.

Vierailija kirjoitti:

Työssä pitää tehdä se mitä työnantaja odottaa palkan vastineeksi, viihtyy tai ei viihdy. Julksella sektorilla missä raha pöllitään muilta on varmaan resursseja etsiä työhön ylimääräistä vihdykettä kun työnteko ei maistu, mutta avoimella töissä tehdään töitä.

Minkä tason koulutuksella teet töitä ja missä asemassa?

Vierailija kirjoitti:

Pitää. Se kiva tulee ennen kaikkea firman kulttuurista ja työkavereista. Vasta sen jälkeen tulevat palkka, vastuu, tehtävät ja työn yleinen merkitys yhteiskunnalle. Minusta.

Tässä tämä juuri onkin sanottu. Työssä viihtyminen tulee ylimääräisestä sälästä työn ympärillä , ei työnteosta. Työnantaja kuitenkin maksaa palkkaa siitä työnteosta eikä seurustelusta mukavien työkavereiden kanssa. Julkisella eri juttu, mutta eihän siellä mitään tehdäkkään. Aikaa kulutetaan ja odotetaan että kello on piikissä ja pääsee kotiin ja lenkille.

Työn pitää olla merkityksellistä itselle. Mieluummin kivaa kuin kamalaa.

Kun on ollut paikassa, jossa työnteko on mukavaa ja työkavereiden kanssa tulee juttuun ja toisaalta myös sellaisessa paikassa, jossa kukaan ei puhu kenellekään jos ei ole pakko ja työ on pelkkää pakkopullaa, silloin tietää, mikä valtava merkitys työviihtyvyydellä on. Sillä on merkitystä työntekijälle, joka viettää työpaikalla kolmasosan vuorokaudesta ja sillä on merkitystä myös työnantajalle. Uskallan väittää, että työviihtyvyys on suorassa suhteessa siihen, miten tuloksekasta työnteko on. Tämä on valitettavan vaiettu aihe tänä päivänä, kun nillitetään vaan jostain 6 minuutista.

2, kiitos vain :) vähälahjaisuuteni tulee kuitenkin esille esimerkiksi matemaattisissa tehtävissä, jonka vuoksi en ole pystynyt etenemään ammatillista koulutusta pidemmäs. Jostakin syystä olen vain aivan käsi kaikessa mikä vaatii perustasoa vaativampaa matematiikkaa ja joudun jatkuvasti pitämään sitäkin taitoa yllä käyttämällä arkimatikassa päätäni laskukoneen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on tärkeintä raskaassa hoitotyössä mukava työyhteisö. Ilman sitä en jaksa. Valitettavasti en ole mukavaa työyhteisöä tavannut, ainoastaan kyllästyneitä, katkeria ja väsyneitä hoitajia. ( enimmäkseen naisia). Määrä-aikaisen työsuhteen päättyessä, en ole kiirettä pitänyt työpaikan hakemisessa, koska kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, uudesta ankeasta paikasta, jossa sinua kohdellaan kuin paskaa. Olen miettinyt, että ehkä jään työttömäksi, köyhänä, mutta mielenterveyteni säilyttäneenä.

Mitä jos keskittyisitte työntekoon ettekä kerääntyisi johonkin huoneeseen seurustelemaan keskenänne ?

Työ on työtä. Minulle työ ei edusta sitä mitä minä olen. Sen vuoksi ärsyttääkin kun yleensä ensimmäinen kysymys vierailta ihmisiltä on, että mitä teet työksesi. Ihan jees jos töissä on kivaa, mutta itse olen aina varautunut siihen, että siellä todennäköisesti ei ole. Ei se mitään vaikkei olisikaan. Kotiin on sitten mukavampaa tulla :)

No mulla ei pää kestäis tehdä ei-kivaa hommaa puolet valveillaoloajasta.

Vierailija kirjoitti:

Työtekijän kannalta on ihan sama: tehdä se täytyy kuitenkin ja jotain työtä on pakko tehdä, kiinnosti mikään tai ei.

Työnantajan kannalta kannattaisi tehdä työnteko mahdollisimman mukavaksi, koska sillä tavalla tulee enemmän ja parempia tuloksia.

On tutkittu  että työn mukavuuskokemus tulee työpäivän  ajalla musta kuin siitä tynteosta esim. seurustelusta työkavereiden kanssa. 

Työntekijä viihtyy työssä kunhan keskittyy siihen työntekoon. Työpaikkakiusaaminenkin loppuisi jos keskityttäisiin työhön ja tavoiteltaviin tuloksiin ja jätettäisiin seurustelu vähemmälle.