Vierailija

Minulla on surkea asenne. Kun mies on kotona, minulla menee (ilmeisesti) huomattava määrä energiaa sen vahvtimiseen, mitä mies ei tee, tai mitä tekee jos jotain tekee.
On vaan niin helppoa elämä yksin lasten kanssa. Lapsia on useita, isoin alakoululainen. Ilman miestä lapset tsemppaavat itse, käyttäytyvät nätisti, kotona on rauhaisaa. En stressaa ruuasta, vaan syömme mitä mieli tekee. Lämmittelin illalla saunan, sain saunoa lasten kanssa rauhassa, laittaa hius -ja kasvonaamiot. Normaalina saunailtana tuskin ennätän löylyssä pyörähtää lasten tarpeilta, mies juo olutta terassilla ja minä olen kireä.
Ja lapset menevät niin hienosti nukkumaan, kun ei riitä aikuisia vahtimaan joka käännettä (ottavat vastuuta itse). Kun mies on pois, jää minulle vielä illalla todella harvinainen 1-2h aivan omaa aikaa.

Minua harmittaa tämä asennevammani. Mieheni on maailman paras mies, hyvä isä, itselleni aivan täydellinen paketti. Mistä tämä tunne tulee, että on niin ihanaa saada olla "yksin" kotona. Onko teillä samoja fiiliksiä?

  • ylös 109
  • alas 8

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

On! Se vaan ärsyttää niin paljon katsella kun yksi istuu sohvalla puhelin naamassa kiinni. Tai juuri se ihmettely, että kuka nyt hoitaa mitäkin. Kun on yksin niin ei tarvi ärsyyntyä siitä kun toinen ei tee.

  • ylös 96
  • alas 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

On ihanaa kun voi olla lasten kanssa keskenään kotona. Harmi kun mies matkustaa niin vähän. Ja ihan huippua olisi jos mies olisi joskus lasten kanssa kotona ja minä olisin reissussa!

  • ylös 46
  • alas 2
Vierailija

Kuulostaa aivan typerältä, että sinulla on muka enemmän aikaa kun olet yksin lasten kanssa kuin jos mies on kotona. 

  • ylös 3
  • alas 52
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan typerältä, että sinulla on muka enemmän aikaa kun olet yksin lasten kanssa kuin jos mies on kotona. 

No juuri näin. Siksi ajattelenkin, että kyse on asenteestani. Ja ehkä tietysti hiukan siitä, että lapset todella ovat rauhallisempia kanssani yksin.
Ap

  • ylös 39
  • alas 1
Vierailija

Mun elämä on aina ihan riekaleina kun mies on työmatkalla. Päiväkotiviennit ja harrastuskuljetukset. Mulla on ihan normina palavereja 16-17 ja joskus myöhempäänkin.

Joudun tekemään erityisjärjestelyiyä lähes joka kerta.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
miehesi ansaitsee parempaa.

Miksi? Olen ajatellut mieheni olevan hyvinkin onnellinen ja tyytyväinen.

Ehkä siksikin on helppoa, kun jää to-do listalta kaikki se, mitä teen hänelle/hänen vuokseen. On vain to-me. Ja tietysti lapsille, mutta perheen pyöritän jokseenkin päävastuullisena muutenkin.

Mutta on asioita, joita vain mieheni voi minulle antaa, kuten seura, seksi ja se taloudellinen vapaus, joka syntyy kahden hyvin ansaitsevan ihmisen liitossa (jaamme kaikki kulut puoliksi, joten taloudellista etua ei tästä suhteesta YYA:ta enempää kummallekaan tule).

  • ylös 21
  • alas 2
Vierailija

Ei voi olla totta ihan ku olisin kirjoittanut aloituksen itse! Tuntuu samalta. Ymmärrän, vaikken osaa selittää miksi näin on.

  • ylös 51
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun elämä on aina ihan riekaleina kun mies on työmatkalla. Päiväkotiviennit ja harrastuskuljetukset. Mulla on ihan normina palavereja 16-17 ja joskus myöhempäänkin.

Joudun tekemään erityisjärjestelyiyä lähes joka kerta.

No joo. Jos nyt olisi harrastuskausi, niin tilanne olisi toinen. Osa lasten harrastuksista on sellaisia, jolloin on etsittävä hoitaja muille lapsille jos toinen on poissa. Nyt onkin ihana kesä, jolloin voidaan olla pihalla lasten kanssa eväiden kanssa koko päivä (kun ei tarvitse laittaa lounasta miehelle...mies tahtoo syödä kaksi lihaisaa lämmintä ruokaa päivässä, joten minä tietysti rakastavana vaimona järjestelen aikataulut ja touhut tämän mukaan kun on kotona).
Ap

  • ylös 11
  • alas 11
Vierailija

Meillä on selvästi seesteisempää miehen ollessa poissa. Lapset käyttäytyy kaupassa, kaupungilla ja kotona paremmin. Kaikki sujuu helpommin. Kun mies on paikalla, lapset ovat selvästi huonokäytöksisempiä, testaavat aikuisia enemmän. Monesti on mennyt tosi hyvin siihen asti, kunnes isä tulee kotiin.

Pienempi on usein sanonut, että meillä on kivempaa, kun isi on poissa. Kuulostaa pahalta, mutta aikani asiaa kaiveltuani kävi ilmi, että lapset saavat tietysti enemmän huomiotani, kun ei ole sitä toista aikuista, jonka kanssa höpöttelen ja vietän myös aikaani. Eli lapset ovat mustasukkaisia siitä, että isäkin vie äidin aikaa. Kun isä on poissa, kukaan ei sano, että älä keskeytä isin ja äidin keskustelua tms.

Mutta se on myös totta, että kun isä on poissa ja olen vastuussa kaikesta, ei tarvitse olla näreissään siitä, että isä ei osallistu tähän ja tuohonkaan asiaan.  Se vie tavattomasti energiaa, enkä jaksa jatkuvasti urputtaa asiasta, ottaapahan vain päähän. Kun hoitaa itse kaiken, on tavallaan helpompaa.

  • ylös 50
  • alas 2
Vierailija

Sama vika täällä. Miehellä oli paljon työmatkoja ja jotenkin elämä oli silloin helpompaa. Toki lapset oli isompia ja sain heidät enemmän kotitöihin. Esim imuroimaan (miehen työ). Sain lapset tekemään kaikki miehen kotityöt. Ruokahuoltoli helpompaa ja oma vapaus.
Ainoastaan kuljetukset oli vaikeita. Kun ei ollut toista päsemässä aiemmin kotiin töistä.
Nyt mies on työtön ja aina kotona. Tekee lähes kaikki kotityöt ja silti kaipaan välillä näitä mata-aikoja. Rahasta ei ole kyse, vaikka sitäkin matkoista tuli

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Muistan tuon saman fiiliksen. Ärsytti miehen läsnäolo erityisesti iltaisin. Minulla oli täysi vastuu lasten iltatoimista kun mies samalla istui sohvalla puhelin kourassa ja valitti etten ymmärrä häntä. Me erottiinkin sitten miehen jäätyä kiinni pettämisestä. Nyt olen onnellinen yh eikä tarvitse hyysätä yhtään miestä huushollissani. Taloudellisestikin menee paremmin kuin miehen kanssa, koska saan päättä rahoistani itse.

  • ylös 43
  • alas 1
Vierailija

Mä nautin juuri viimeisestä illasta kun mies on esikoisen kanssa reissussa ja mä pienemmän kanssa kotona, oltu muutama päivä.
Kuivaruoka- ja jääkaappi on siistit, näkee mitä siellä on, mitä pitäisi ostaa ja pysyy järjestyksessä, mies ei ole valittamassa lasten metelöinnistä ym, eikä munkaan tarvi stressata että onko ne nyt hiljaa ja kiltisti sen takia, kuopuksen kanssa tehty pitkiä kävely-/rataslenkkejä lähes päivittäin kun ei tarvi kiirehtiä kotiin muiden hommien takia. Voin noudattaa omia terveellisiä ruoka-aikoja ja ruokalajeja, kukaan ei roudaa joka päivä herkkuja/roskaruokaa kotiin.
Kaikenlisäksi yleensä aamuvirkku lapsi on nukkunut pitkään aamuisin ja itsekin olen saanut lepäillä aamut kun mies ei lösähdä "puolikuolleena" petiin aamukasilta ja käske mua lasten seuraksi kun hän on jo tunnin-puolitoista heidän kanssa ollut... Iltaisin saan aivan rauhassa istua koneella tai katsella ohjelmiani eikä kukaan kyttää nukkumaanmenoaikoja, olen iltavirkku, jonka päivärytmiä aamuvirkumpi mieheni ei oikein älyä.

Joku aika sitten olin pari viikkoa yksin molempien lasten kanssa ja vaikka oli päiväkotikuskaamiset ym niin tuntui ainakin lyhytaikaisesti halpommalta olla yksin lasten kanssa.

  • ylös 30
  • alas 1
Vierailija

Kyllä minäkin olisin kireä jos mies vain joisi olutta terassilla. Ei kuulosta kovin hyvältä isältä eikä aviomieheltä! Mieluummin minäkin olisin yksin.

  • ylös 25
  • alas 2
Vierailija

Tässä on teillä jokin dynamiikkaongelma. Miehelläsi on varmaan sama olo silloin, kun hän on puolestaan yksin lasten kanssa. Vikaa molemmissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon saman fiiliksen. Ärsytti miehen läsnäolo erityisesti iltaisin. Minulla oli täysi vastuu lasten iltatoimista kun mies samalla istui sohvalla puhelin kourassa ja valitti etten ymmärrä häntä. Me erottiinkin sitten miehen jäätyä kiinni pettämisestä. Nyt olen onnellinen yh eikä tarvitse hyysätä yhtään miestä huushollissani. Taloudellisestikin menee paremmin kuin miehen kanssa, koska saan päättä rahoistani itse.

Tai niistä rahoista, jotka mies sinulle kuukausittain lakisääteisesti antaa.

  • ylös 1
  • alas 38
Vierailija

Meillä oli sama ja lopuksi suorastaan ketutti, että mies tuli ylipäätään kotiin. Nyt olemme eronneet ja todella nautin tästä. Kaverit ehdottelee, että katselisin uutta miestä... En todella aio katsella.

  • ylös 38
  • alas 1
Vierailija

Meillä elämä ihan hajalla, kun isä paljon työmatkoilla. Ongelma ihan toisenlainen!!! Hyvä kun ehdin itse töissä käydä, harrastuksiin viennit ja muu arjen huolto... Olen hajota tähän tilanteeseen. Pakko keksiä joku ratkaisu.

Vierailija

Meilläkin isä poissa -ilta. Ei riitelyä tai muuta mekastusta, lapset tekivät yhdessä mun kanssa niitä kotihommia, joita normaalisti tekisin yksin (en ole paljoa vielä lapsilta vaatinutkaan, kun ovat alle kouluikäisiä), ottavat itse vastuuta enemmän, kun huomaavat, ettei yhden aikuisen aika riitä kaikkiin nenänniistoihin sillä sekunnilla. Huolehtivat kehottamatta lelunsa, vaatteensa paikoilleen sillä aikaa kun täytin tiskikonetta. Ja itsekin huomaan olevani tyytyväisempi keskusteltuani dinosauruksista sen sijaan, että olisin yrittänyt saada turhaan keskustelua aikaan kännykkäänsä uponneen miehen kanssa. Ja nyt on sitten aikaa istahtaa rauhassa sohvalle hiljaisessa talossa. :)

  • ylös 19
  • alas 3
Vierailija

Pidän siitä, että mies on poissa kotoa työreissuilla ja vapaa-ajalla. Saan tehdä asiat kotona omaan tahtiin tai sitten vaan löhöillä sohvalla ja saada sitä omaa aikaa, kun on laittanut lapsen nukkumaan.

Kun mies on kotona, hän luettelee tekemättömiä koti- ja pihatöitä sekä etsii menoja, joissa meidän pitäs lähteä käymään ja koko ajan pitäis olla suorittamassa jotain. Hirveen stressaavaa.

  • ylös 26
  • alas 1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla