Lue keskustelun säännöt.
pitäisitkö lapsen tässä asemassa?
11.06.2016 |
Seurustelua takana 1,5 vuotta, minä 23 ja mies 25.
Molemmat vakityössä ollut valmistumisesta lähtien - amispohjalla ja alempaa keskiluokkaa ei siis juhlita tuloilla.Mies raksahommissa minä vuorotyössä palvelualalla.
Matkustelemme kuitenkin muutaman kerran vuodessa ja reissut ovat se meidän juttu. Aina säästämme uutta kohdetta varten. Olen juuri hakenut kouluun ja uskon sinne myös pääseväni. Asumme vuokrarivarissa haaveissa rakentaa oma talo joskus kun siihen on varaa.
Mikä tässä mietityttää, itsekkäät syyt. Matkustelu jää, opinnot siirtyy, ja jos muita ja tätä palstaa on uskominen niin minusta tulee rupsahtanut ja paikat roikkuu, seksielämä romahtaa ja oma elämä ja parisuhde kuolee. Mies lähtee vieraisiin ja minä olen yh 25 vuotiaana viimeistään. Sanokaa joku jotain viisasta minä tai me ei tiedetä mitä tehdään. Eka ultra edessä mutta lääkäri on siis raskauden todennut. Kotitestit näytti negaa ja minä menin pahoinvointini kanssa lääkäriin joka totesikin että kyllä raskaana olet. 8 viikkoa on arvio joten aikaakaan tässä ei ole hurjasti. Ja jos emme tätä pidä niin onko edes mahdollista tällä taustalla pyytää aborttia. Miehellä ei ole kokemusta lapsista yhtään ja väitän että hän ei tiedä mihin ryhtyisi. Minulla on 4, 2 ja 1,5 vuotiaat kummilapset. yhden näistä äiti on samaa ikäluokkaa ja tuntuu oikeasti katuvan mielestäni lapsen hankintaa, elää jonkun muun elämää ja vuorotellen miehensä kanssa ovat baarissa. Niinkuin moni muukin. Kaikki kenellä on lapsi niin heidän suusta kuulee vaan kuinka ihanaa on olla vapaalla ilman lasta.. Miksi ihmeessä haluaisin siihen asemaan jos perhe elämä on niin hirveetä.
Kommentit (29)
Anna lapsi adoptioon. Jos seksiä harrastaa niin vastuunsa pitää kantaa. Vai anna kun arvaan, "ehkäisy" petti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sun pitää netissä kysyä muiden mielipidettä asiaan niin ehkä ei kannata pitää lasta...
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi adoptioon. Jos seksiä harrastaa niin vastuunsa pitää kantaa. Vai anna kun arvaan, "ehkäisy" petti..
Ja sitten miettisi koko lopun elämäänsä onko se lapsi saanut hyvän kodin, kiusataanko sitä, mitä se ajattelee kun oma äiti ei huolinut vaan antoi pois. En ikinä voisi antaa lasta adoptioon. Eli tekisin abortin ap:n tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi adoptioon. Jos seksiä harrastaa niin vastuunsa pitää kantaa. Vai anna kun arvaan, "ehkäisy" petti..
Todella tyhmä neuvo. Lapsi tulisi 18v päästä oven taakse ja loukkaantuisi siitä jos ap olisi saanut muita lapsia. Adoptiolapset on psyykkisesti niin rikkinäisiä ettei adoptio ainakaan kannata.
Pitäisin, mutta mulla on toki erilainen asenne ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten niin "onko edes mahdollista tällä taustalla pyytää aborttia"? Kyllä Suomessa jokainen aborttia haluava saa abortin, kunhan aikarajat eivät ylity. Ja silloinkin voi abortin saada vielä erityisellä luvalla.
Mutta itse asiaan. Abortti on oikein hyvä vaihtoehto, jos ei tosiaan tunne mitään palavaa halua perheen perustamiseen. Teidän suhde on todella tuore, enkä itse haluaisi missään nimessä noin pian lasta yhtään kenenkään kanssa. Ja ihan tottahan se on, että lapsi hankaloittaa elämää. Kun se lapsi on olemassa, niin ei sitä voi enää palauttaa mihinkään, vaan edessä on vähintään 18 vuoden vastuunkanto toisesta ihmisestä.
Tietysti jos se abortti ajatuksenakin tuntuu pahalta, niin sitten pitää miettiä, kestääkö sen seuraukset ja mahdollisen syyllisyydentunteen ja jossittelun. Usein pelotellaan, että abortti pilaa elämän ja niin edelleen, mutta on hyvin paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät siitä kärsi mitenkään. Ja monesti unohdetaan kertoa, että monet katuvat nimenomaan sitä lasten hankkimista.
Ihmisiä ja elämäntilanteita on todella moneen junaan. Itse tiedän naisen, joka sai 23-vuotiaana kolmannen suunnitellun lapsensa saman miehen kanssa. Kolmen alle viisivuotiaan lapsen kanssa hän oli lukenut itsensä sairaanhoitajaksi ja tehnyt keikkaa, perhe-elämä voi ainakin ulkopuolisen silmissä hyvin (en tosiaan tiedä mikä on asianlaita oikeasti mutta minun silmiini koko perhe on onnellinen) ja mies jumaloi vaimoaan.
Sitten on näitä jotka tulevat raskaaksi ja päättävät pitää lapsen vaikka mitään mahdollisuuksia tasapainoiseen perhe-elämään ei oikeasti olisi. Ikävää katsoa vierestä miten 24-v yh juoksee baarissa ja panettaa itseään jokaisella joka vain huolii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Et sinä rupsahda, kun pidät itsestäsi huolta. Kannattaako aborttia tehdä sen takia, että matkustelut jää jne. Tiesittekö, että lapsenkin kanssa voi matkustaa? Jos tuntuu, ettei lapset sovi mukaan kuvioon, silloin kannattaa hankkia kunnollinen ehkäisy.
Minusta tekstistä puuttuu se olennaisin, eli kuinka sitoutuneita olette toisiinne ja kuinka vakaalla pohjalla parisuhde on. Toiset eivät ole välttämättä kovinkaan sitoutuneita 1,5 vuoden seurustelun jälkeen ja toiset ovat tuossa vaiheessa jo onnellisesti naimisissa. Muutenhan tuossa on hyvät puitteet lapselle syntyä. Minä pitäisin lapsen mikäli parisuhde tarpeeksi vakaalla pohjalla ja uskoisin siihen että mies pysyy minun sekä lapsen tukena.
Itse päädyimme vähän vastaavassa tilanteessa pitämään lapsen kun olimme 24-vuotiaita vaikka se merkitsi että valmistuminen siirtyi ainakin vuodella. Molemmat opiskelijoita, kumpikaan ei ollut vakitöissä (mies pääsi vakituisiin töihin raskausaikana). Olisi ollut halua vielä matkustella yms. mutta emme todellakaan kadu valintaamme. Ryypätä, rällätä, matkustella, opiskella jne. ehtii kyllä tulevaisuudessakin. Me tietysti ehdimme viettää railakasta opiskelijaelämää monta vuotta ennen lapsensaantia. Ei ollut meillä myöskään kummallakaan mitään kokemusta lapsista tai vauvoista eikä lähipiirissä kenelläkään pieniä lapsia. Ja hyvin ollaan pärjätty, onhan se muutenkin ihan eri oman lapsen kanssa kuin hoitaa vieraiden. Nyt pienen vauvan onnellisia (ja väsyneitä) vanhempia, mutta tekisin kaiken uudestaan.
Mieti päätöksesi huolella, mutta jos haluat(te) tai ette halua pitää lasta niin kaikki muu on oikeastaan toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko puhuneet lapsista aiemmin? Mikä on miehesi kanta asiaan? Paha ulkopuolisena sanoa, mutta mä varmaan noilla taustatiedoilla pitäisin lapsen jos lapset olisi positiivisessa mielessä ollut puheenaiheena aiemmin.
Kaksi lasta saaneena ja keskenmenon kokeneena, en ikinä tekisi aborttia, siis jos vielä raskaaksi tulisin. Keskenmenokin on jo todella rankka kokemus. Voisin kuvitella että abortti vielä kauheampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pitäisin. Sain esikoisen 22 vuotiaana. En katunut. Myöhemmin mietin että olisi pitänyt olla vähän vanhempi ja viisaampi kun hommaan lähdin mutta toisaalta yhtä ummikko olisin kolmekymppisenä sen lapsen kanssa.
Nyt olen 34 vuotias ja kolmen lapsen äiti. Nuorinkin jo 6 vuotias.
Enää en kadu että lapset tein nuorena.
Ihanaa kun on jo noin isot ja fiksut lapset. Eikä ne lapset sitä matkustelua estä. Matkoja odottaa ihan eri tavalla kun tietää kuinka hienoa se on lasten mielestä 😊 Tietysti jos on tottunut riekkumaan yökerhoissa kaiket vapaat ja reissuillakin vaan keskittynyt biletyspuoleen, on pudotus lapsiarkeen varmasti kova. Mutta uskoisin silti ettette kadu 😉 Ja kyllä sinne baariin pääsee vaikka se lapsikin on olemassa. Varsinkin jos on mummuja ja vaareja jotka mielellään hoitaa niin sehän on vaan rikkaus että lapsi saa monta läheistä ihmissuhdetta ja vanhemmat omaa aikaa 😊
Jos jotkut valittavat miten lapsen kanssa on vaikeaa, se ei määrittele silti sinun suhdettasi omaan lapseensa. Tunnen äitejä joilla on mitä parhain suhde lapseensa tai lapsiinsa. Noi pubiruusut on asia erikseen. Ihmettelin itsekin joidenkin kavereiden puheita lapsistaan mutta niiden ongelmat ovat jossain syvemmällä.
Raksalla ei btw tienaa kovin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa puhetta. Pidänkö lapsen vai en. Ihan kuin puhuttaisiin esineestä. Adoptio on aina, siis ihan aina parempi vaihtoehto kuin abortti. Kyllä sen oman itsekkyytensä voisi joskus unohtaa. Puhutaan toisesta elävästä ihmisestä, joka ei ole itsestään sinne kohtuun ilmestynyt. Abortti ei ole ehkäisykeino. Jospa se kohdussa kasvava ihminen haluaisi elää oman elämänsä. Leikkiä, kasvaa, rakastua ja vaikka matkustella aikanaan.
Tekisin abortin. Ja teinkin vähän vastaavassa, tosin paremmassa, tilanteessa. Ihan suurenneltu ja vouhkattu juttu. Ei sitä jää murehtimaan jos on sinut asian kanssa ja ei tee siitä numeroa. Sekuntiakaan en ole katunut ja olen vain iloinen ratkaisusta, tekisin uudelleen vaikka sata kertaa. Ja selvisi myös se, että en halua lapsia ikinä. Nyt onkin jo miehelle tehty vasektomia ja ongelman ei pitäisi uusiutua enää.
Kukaan ei voi päättää puolestasi, kuinka sinun tulisi toimia sinun tilanteessasi.
Ulkopuolisen silmin teillä näyttäisi kaikki olevan kohdillaan, työt ja parisuhde.
Haaveita voi lapsen kanssa toteuttaa, tosin silloin täytyy mennä aina lapsen tarpeet edellä.
Parisuhde tulee olemaan kovilla, koska kyseessä iso elämänmuutos, jos vauva on "vaativa", niin silloin oma jaksaminen, parisuhde jne. On kortilla.
Miettisinkin asiaa siltä kantilta onko teillä varaa lapseen? Pienelläkin tulee toimeen, kun säästää kaikesta "ylimääräisestä", mutta jos et ole valmis tinkimään elintasosta/matkustelusta jne. Niin harkitsisin vielä mahdollisuuksia.
Millä pohjalla parisuhteenne on? Tuleva muutos on ISO, joten suhteen on oltava kunnossa ja molempien tulee haluta lasta.
Tukiverkostot, mummit/vaarit/ystävät/sukulaiset jne.... mistä saatte apua tarvittaessa? Onko kaikki työelämässä, onko tuttavapiirissänne muita lapsiperheitä joilta voisi tarpeen tullen kysyä apua/neuvoja?
Nuorena lapsenteko on mielestäni hyvä päätös, jaksaa vielä telmiä ja touhuta. Töitä ehtii vielä tekemään myöhemminkin :-) ja jos sulla 35- vuotiaana on lapset jo isoja etkä aio enää lisää tehdä, niin se jos mikä on työmarkkinoilla iso valuutta, valitettava tosiasia!
Pitäisin. Aloin yrittää lasta kun olin vuotta sinua vanhempi ja se onnistui lopulta vasta kun oli melkein 30v. Eikä voinut mistään tietää etukäteen, että ongelmia tulisi - ei ollut sukupuolitauteja, mitään oireita, kuukautiskierto pelasi hyvin, ovulaatiot tuli aina ajallaan, terveet elintavat kummallakin jne. Ja vaikkei ajattelisikaan mahdollisia myöhempiä raskaaksitulemisongelmia, niin kyllähän 23v:na on ihan hyvän ikäinen perheen perustamiseen, varsinkin amispohjalta, eli olette työelämässä ja jo pystyneet säästämään vähän rahaakin.
Tärkeitä pointteja ovat: haluatteko ylipäätään lapsia jossakin vaiheessa? Jos vastaus on selvä kyllä, kannattaisi pitää tämä nykyinen lapsi. Ja toinen tärkeä pointti joka jo edellä otettiin esiin: parisuhteen tilanne? Onko se vakaa, vaikuttaako siltä, että olet pitkäaikaisen elämänkumppanisi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa puhetta. Pidänkö lapsen vai en. Ihan kuin puhuttaisiin esineestä. Adoptio on aina, siis ihan aina parempi vaihtoehto kuin abortti. Kyllä sen oman itsekkyytensä voisi joskus unohtaa. Puhutaan toisesta elävästä ihmisestä, joka ei ole itsestään sinne kohtuun ilmestynyt. Abortti ei ole ehkäisykeino. Jospa se kohdussa kasvava ihminen haluaisi elää oman elämänsä. Leikkiä, kasvaa, rakastua ja vaikka matkustella aikanaan.
Voi miten typerä kommentti.
Onko sinulla mitään aavistustakaan siitä, kuinka paljon adoptoiduilla on ongelmia myöhemmin elämässä? Hylätyksi tulemisen tunne ja juurettomuus ovat hyvin rankkoja kokemuksia monelle. Abortti on aina parempi vaihtoehto kuin adoptio, joka aiheuttaa väistämättä kärsimystä useammallekin osapuolelle.
Miksi pitäisi unohtaa oma itsekkyys ja uhrautua jonkin alkion takia? Tässähän on nimenomaan kyse ap:n elämästä. Uhrautumista ehtii harrastaa sitten, jos ja kun on hankittu se toivottu lapsi. Tässä ei nyt mitään lasta vielä ole, on vasta kehittymätön alkio, jolla ei ole mitään käsitystä yhtään mistään. Siltä ei kysellä mielipiteitä, koska sillä ei ole sellaisia.
Abortti ei ole ehkäisykeino, mutta se on erinomainen keino kantaa vastuuta, jos ei ole mielenkiintoa saada lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa puhetta. Pidänkö lapsen vai en. Ihan kuin puhuttaisiin esineestä. Adoptio on aina, siis ihan aina parempi vaihtoehto kuin abortti. Kyllä sen oman itsekkyytensä voisi joskus unohtaa. Puhutaan toisesta elävästä ihmisestä, joka ei ole itsestään sinne kohtuun ilmestynyt. Abortti ei ole ehkäisykeino. Jospa se kohdussa kasvava ihminen haluaisi elää oman elämänsä. Leikkiä, kasvaa, rakastua ja vaikka matkustella aikanaan.
Miten adoptio on muka aina parempi? tunnen adoptiolapsen joka aikuisena yrittänyt monesti itsemurhaa juuri adoption takia sisältä rikki.
En tekisi. Tulot pitää olla vähintään 100 000€ vuodessa ennen kuin lapsen hommaa.