Äitini tuntuu menettäneen itseluottamuksensa ja/tai mielenterveytensä... :(

Surettaa ja harmittaa. Mua myös vihastuttaa tilanne: miksi ei ainoa vanhempani voi olla mulle se luotettava ihminen, ystävä aikuisiällä?
Mulla on 7-vuotias lapsi, joka tykkää mummostaan kovasti. Tarvitsisin jonkun välillä olemaan lapsen kanssa. Olen huomannut, ettei äitini meinaa osata pitää mitään kuria lapselle. Lisäksi kun annan palautetta lapsenhoidosta, ei hän tunnu ottavan asiaa aikuismaisesti... Siis joudun sanomaan esim, että kun mennään nukkumaan niin ei lueta kahta tuntia vaan valot pois ja sitten hiljaisuus, kun on valmista. Ja ettei muutenkaan lapsen kaikkeen pompotteluun pidä lähteä mukaan.
Äidin ahmimishäiriö näyttää pahentuneen, on lihonut taas paljon.
Hänellä on viime vuosina ollut vaikeita elämänkokemusta, joten ei ihme että mieli järkkyy.
Mitä voin tehdä? Tuntuu, että en halua kohta enää antaa hänen olla kahden lapsen kanssa. Olen yrittänyt puhua hänelle varovasti ja olla seurana. Luulen, että se melkein vaan pahentaa tilannetta. En meinaa kestää äidin seuraa ollenkaan, kommunikointi on niin vaikeaa, joten tuskin se hänellekään on kovin hyväksi on olla mun kanssa.
Pitäisikö mun vaan sanoa asiat suoraan? Miten kehottaisin hakeutumaan hoitoon?
Pahinta on, että en edes usko, että äiti paranee... Hän ei ole ihminen, joka on valmis kohtaamaan vaikeat asiat, varsinkin kun niitä on nyt kertynyt. Pelkään, että hän kuolee onnettomana ja ennenaikaisesti johonkin ylipainon tuomaan sairauteen.