Miksi leikkipuistossa muut vanhemmat vaan näplää kännykkää?

Koska se oma lapsi ei ole toisille vaan  niin kiinnostava. Itsekin olen tuon huomannut. Vanhemmat selaavat puhelimiaan ja tableteitaan jopa seurakunnan perhekerhossa. Puistoissa se lasten valvonta ja leikittäminen jää sille vanhemmalle joka haluaa olla oman lapsensa kanssa. Minua seuraa puistossa yleensä oman lisäksi kolme puolituttua lasta, jotka haluavat että heidät huomioidaan, ja heille jutellaan. Samaten kerhossa, joku saattaa istua syliinkin. Se on ihan ok, kun lapset samalla ottavat minun lapseni leikkeihinsä. Säälittää lähinnä, että joku hukkaa hyvän tilaisuuden olla oman lapsensa kanssa. Puhun siis pienistä, alle kolme vuotiaista, jotka eivät vielä yksinään leiki kavereiden kanssa, vaan kaipaavat ohjausta. Sekin ihmetyttää, että isommissa lapsissa on sellaisia, joilla on selkeitä ongelmia käytöksen suhteen, päästetään yksin puistoihin, tai valvonta on kännykän selaamista. Vanhemmat saattavat hermostua, kun lasta joutuu kieltämään, vaikka hän olisi lyönyt, heitellyt hiekkaa, vienyt leluja toiselta, kieltänyt tulemasta liukumäkeen, lällätellyt, haukkunut ym. Eihän hän ollut nähnyt mitään....No ei varmaan nähnytkään muuta kuin puhelimensa.

Missä sä.asut? Ei meillä ainakaan sitä puhelinta kaiken aikaa räplätä. Yleensä vanhemmilla on niin paljon juttua keskenään, että lapset alkaa jo mankumaan kotiin ennen aikuisia. Muuta kivemmalla alueelle. :D

Minulle se puistoaika on usein ainoa aika päivässä, kun ehtii vilkaista kännykästä sähköpostit ja uutiset yms. Kotona lapset ei viihdy keskenään paljoa, ja ne vähätkin hetket menee herkästi kotitöiden parissa. Arkipäivisin joutuu monesti osallistumaan puistoleikkeihin, jos puistossa ei ole muita lapsia leikkikavereina. Se riittää minulle mainiosti, ja viikonloppuisin ja iltaisin mielelläni istun katselemassa vähän syrjemmässä. Terkkuja puistosta, täällä sitä nytkin ollaan!

Mä ainakin näprään kännykkää silloin kun lapsella(4v) on seuraa muista lapsista,eikä kaipaa minua.Aika kuluu paljon nopeammin!Toki seuraan sivusilmällä mitä tapahtuu.

Aina ei ole juttutuulella että jaksaisi alkaa tutustumaan muihin vanhempiin tai vääntämään vaivaantunutta small-talkia lapsista tai säästä.

Helppo olla ja leikkiä intensiivisesti lapsen kanssa jos siellä puistossa käydään kerran viikossa,mutta mekin mennään melkein joka päivä.

Oon lapsille läsnä aamusta iltaan. Hoidan kaiken yksin. Olen leski. Se että kerkeän lukea uutiset yms someilut on kun vien lapset (4 ja 5 vuotta) puistoon. Joo olen huono vanhempi, mutta ihme oman kruununsa kiillotusta aloittajalta.. kyllä mäkin voisin juosta puistossa ja kiipeillä keinuun, mutta kanssaihmisiä se varmasti hirvittäisi ja ällöttöisi. Olen 100kg karvainen mies..

Ei täällä vilkuile. Päinvastoin, sosiaalinen paine estää varmasti monia siellä puistossa ottamasta puhelinta esille/lukemasta lehteä tms, vaikka lapset olisi isoja ja pärjäisi hyvin yksinään. Täytyy esittää 100% läsnäolevaa.

Mutta itse en halua tutustua uusiin ihmisiin sen enempää puistossa. Toki moi voi sanoa ja pari lausetta vaihtaa, mutta ei sen enempää. Itse ainakin elän ruuhkavuosia, hyvä kun on joskus aikaa edes niille vanhoille kavereille...

Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta joskus vähän huvittaa leikkipuistossa, kun taaperon molemmat vanhemmat "leikkivät" taaperon kanssa ja huseeraavat siinä ympärillä. Minulle on aina riittänyt, että välillä vähän maistan hiekkakakkuja sekä kehun ja kiellän tarvittaessa ja autan esim. liukumäessä. Muuten saatankin selailla kännykkää. 

Taaperot eivät edes leiki vaan se on sitä edestakaisin juoksemista ja kiipeilyä. Ja kun lapsia on enemmän kuin yksi, saa vähän perspektiiviä tähänkin. Kun lapsesi on 5v, epäilen vahvasti leikitkö enää koko aikaa lapsen kanssa. 

Kyllä niille faceihastuksille pitää vastata joka paikassa.

näprää itsekin niin sulaudut joukkoon.

Koska olen siellä vain lapsen viihtymisen vuoksi, en seurustelemassa. Aika usein teen töitä samalla, esim vastaan sähköposteihin kännykällä. Se on hetki kun lapsi viilettää omia aikojaan ja ei kaipaa seuraani. Leikimme yhdessä muualla.

Ihan alkuun ekan lapsen kanssa jaksoin innostua. Nyt paron vuoden jälkeen odotan että toisesta on seuraa ensimmäiselle ja ei tarvitse edes antaa keinussa vauhtia.

Tosin käynkin puistoissa yleensä vasta kahdeksan jälkeen illalla eli olen lähes aina kaksin lapseni kanssa.

Luen kirjaa leikkipuistossa koska mielestäni mun ei tarvitse olla lapsen perässä kokoajan .

Enemmänkin ihmettelen äitejä jotka on kokoajan lapsen kintereillä ja kertoo tälle mitä pitää tehdä jne. Ja yli-innostuneesti kiljuu että IHANA kivi voi että olet taitava löytämään kiviä!!!!! Ja muuta sellaista.

Ihan pienistä lapsista ymmärrän että täytyy kertoa mitä tapahtuu ja sanoittaa asioita mutta isommat pärjää jo ilman vanhempia. Antakaa niiden itsenäistyä! Näyttää että osalla vielä henkinen napanuora kiinni eskari-ikäisenä. Minun lapsi olisi halunnut leikkiä yhden tytön kanssa mutta sen äiti blokkasi tämän aika taitavasti ja halusi vain leikkiä oman lapsensa kanssa kahdestaan. Kaikenlaista. Helsingissä nämä.

Minä olen päivät muiden aikuisten kanssa, joten leikkipuistossa keskityn lapseeni. Olen läsnä hänelle, en muille. Jos jokun toisen lapsi satuttaa itsensä tai kiukkuaa, ei se kiinnosta minua. Ihan turha sanoa, että "sä olit siinä vieressä, miksi et estänyt". Varmaan siksi, että en ole muiden lasten vahtina. Se oma on vielä pieni, joten tarvitsee peräänkatsomista eri tavalla kuin joku 6v.

Vierailija kirjoitti:

Luen kirjaa leikkipuistossa koska mielestäni mun ei tarvitse olla lapsen perässä kokoajan .

Enemmänkin ihmettelen äitejä jotka on kokoajan lapsen kintereillä ja kertoo tälle mitä pitää tehdä jne. Ja yli-innostuneesti kiljuu että IHANA kivi voi että olet taitava löytämään kiviä!!!!! Ja muuta sellaista.

Ihan pienistä lapsista ymmärrän että täytyy kertoa mitä tapahtuu ja sanoittaa asioita mutta isommat pärjää jo ilman vanhempia. Antakaa niiden itsenäistyä! Näyttää että osalla vielä henkinen napanuora kiinni eskari-ikäisenä. Minun lapsi olisi halunnut leikkiä yhden tytön kanssa mutta sen äiti blokkasi tämän aika taitavasti ja halusi vain leikkiä oman lapsensa kanssa kahdestaan. Kaikenlaista. Helsingissä nämä.

Lapseni on päivät hoidossa, joten hänellä riittää siellä leikkikavereita. Kun mennään puistoon, on se meidän yhteistä aikaamme. Vieraiden lasten kanssa leikkiminen on hyvin nopeasti sitä, että minä joudun seuraamaan leikkiä ja sen toisen lapsen vanhempi saa keskittyä omaan tekemiseensä.

Vierailija kirjoitti:

Luen kirjaa leikkipuistossa koska mielestäni mun ei tarvitse olla lapsen perässä kokoajan .

Enemmänkin ihmettelen äitejä jotka on kokoajan lapsen kintereillä ja kertoo tälle mitä pitää tehdä jne. Ja yli-innostuneesti kiljuu että IHANA kivi voi että olet taitava löytämään kiviä!!!!! Ja muuta sellaista.

Ihan pienistä lapsista ymmärrän että täytyy kertoa mitä tapahtuu ja sanoittaa asioita mutta isommat pärjää jo ilman vanhempia. Antakaa niiden itsenäistyä! Näyttää että osalla vielä henkinen napanuora kiinni eskari-ikäisenä. Minun lapsi olisi halunnut leikkiä yhden tytön kanssa mutta sen äiti blokkasi tämän aika taitavasti ja halusi vain leikkiä oman lapsensa kanssa kahdestaan. Kaikenlaista. Helsingissä nämä.

Niin äitit, katkaiskaa napanuorat eli selatkaa nettiä ihan rauhassa. Tämä oli ihan uusi puolustelukanta siihen miksi leikkipuistossa katsotaan ennemmin kännykkää kuin omaa lasta :)

Vierailija kirjoitti:

Oon lapsille läsnä aamusta iltaan. Hoidan kaiken yksin. Olen leski. Se että kerkeän lukea uutiset yms someilut on kun vien lapset (4 ja 5 vuotta) puistoon. Joo olen huono vanhempi, mutta ihme oman kruununsa kiillotusta aloittajalta.. kyllä mäkin voisin juosta puistossa ja kiipeillä keinuun, mutta kanssaihmisiä se varmasti hirvittäisi ja ällöttöisi. Olen 100kg karvainen mies..

Söpöä :D

Käytiin puistolounaalla pitkästä aikaa. Ja muistin taas että leikkipuistot ovat aikuiselle erittäin epämiellyttäviä paikkoja.

Lapset huutavat täysillä, ja valtaosa on päästetty lieasta aivan täysin: mulle ei ole ongelma komentaa vieraita lapsia jotka heittelevät palikoita eväisiini, mutta ei hirveän hyvältä vaikuta se että ipanoiden oma vanhempi ei ole kuulomatkan sisäpuolella komppaamassa.

Intopirkot... Ei vaan kiinnosta vieraat ihmiset. Aika monilla se perhe-elämäkausi on sellainen ettei edes niitä lähimpiä hyviä ystäviään ehdi nähdä. Vois tietty olla että vähän kun vaivautuisi niin intopirkosta sais vaikka lapsenvahdin, mutta kun niitäkin saa rahalla eikä tarvii ylläpitää kahvitteluvälejä olemattomilla resursseilla.

Milloin äidit saavat hetken huokaista ja tehdä jotain mukavaa? Vaikka sitten tylsistyneenä tuijottaa sitä puhelimen ruutua. Kotona lapset vaativat jatkuvasti huomiota. Puistossa keksivät omaa puuhaa. Pitääkö mun silloinkin olla kokoajan ympärillä hääräämässä, vaikka leikit sujuvat ilmankin. Ja tosiaan, jos ap:lla on ensimmäinen lapsi kyseessä ja vielä pieni sellainen, niin puistot ovat varmaan aika uusi juttu. Itse ollaan oltu niin tiheään lähipuistoissa viime vuodet, ettei tosiaankaan jaksa jatkuvasti innostua. Välillä osallistun lasten leikkeihin, kun pyytävät, muutoin vietän hetken hengähdystauon ja nollaan aivoja.

Onneksi siellä on yksi täydellinen: sinä! Teet kaiken oikein, etkä sorru epäilyttävään käytökseen puhelimesi kanssa. Kasvaakohan kullanmurustasikin yhtä täydellinen?

Tuijotan kännykkää = älä häiritse

Enemmän kuin puhelinta penkillä näpräävät vanhemmat häiritsee teinit jotka valtaa keinun tai liukumäen vai näppäilleekseen puhelinta. Heitä näkee useamminkin kuin aikuisia jotka eivät jälkikasvustaan huolehdi yhtään (kyseisten teinien vanhemmat tuskin ovat edes leikkipuiston lähettyvillä).