Miten lapsesi on mielestäsi parempi kuin muut ikätoverinsa??

Meidän 8vuotias tyttö soittaa viulua tosi hyvin. Varmaan ei ole mitenkään ainoa lajissaan, mutta en tunne muita viulua soittavia saman ikäisiä lapsia, niin hän osaa sen ainakin paremmin kuin muut tuntemani saman ikäiset 😊

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on mun lapsi. En vertaa sitä muihin. Mun lihaa ja mun verta, mutta ilman kaikkea tätä paskaa mitä kannan mukanani. Toistaiseksi se on helposti parempi ihminen kuin minä. Se on antanut mulle kyvyn tuntea myötätuntoa muidenkin lapsia kohtaan sen sijaan, että olisin alkanut katselemaan niitä jotenkin alaspäin.   

Hienoa! Uskon että lapsestasi kasvaa upea aikuinen, koska hänellä on noin sympaattinen äiti. Kaikkea hyvää elämäänne!

Jotkut nyt varmaan vetää hernarit nenukkiin tällaisesta ketjusta. Eiköhän tässä vähän pilke silmäkulmassa saa kehua omaa lastaan. Eihän se tarkoita, että pitäisi muita lapsia jotenkin huonoina, jos kertoo oman lapsen hienoista taidoista! Kaikki vanhemmat yleensä näkevät omat lapsensa erityisen erinomaisina!

Pidän omana tietonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni (2 v 7 kk ja 1 v 1 kk) osaavat neljää kieltä. Harva osaa yhtä montaa kieltä, suurin osa tuossa iässä vain yhtä.

Minun lapseni puhuu puolen vuoden vanhana viittä kieltä. Varmaan kymmenvuotiaana kymmentä.

Ja varmaan sitten ajatteleekin niillä kaikilla kielillä. Kait?

Tai mitä se ajattelu nyt onkaan?

Ööö, mikähän tässä nyt niin mammaa ärsyttää? Tiedoksesi vain, että jos itse puhutte perheessänne vain yhtä kieltä, ei se tarkoita sitä, etteikö jossain toisessa perheessä voisi olla useampi kieli käytössä. Meillä on perheessämme kolme kieltä päivittäisessä käytössä, ja ympäristössä vielä neljäs kieli. Jos se sinua niin harmittaa, ja olet noin kateellinen, niin voin ilokseni sinulle kertoa, että voit korjata asian hankkimalla ulkomaalaisen miehen ja muuttamalla vielä ulkomaille. :) Meille tämä nelikielisyys on arkipäivää! Itse käytän arjessa neljää kieltä päivittäin, ja töissä välillä viittä.

Tarkennuksena vielä: meillä 2 v 7 kk puhuu kolmea kieltä melko sujuvasti, ja ymmärtää neljättä ongelmitta. Puhuu myös yksittäisiä sanoja neljännellä kielellä. Luulin olevan itsestäänselvyys kaikille, että 1 v 1 kk ei tietenkään vielä PUHU neljää kieltä, vaan ymmärtää neljää kieltä tässä vaiheessa. Puhuu yksittäisiä sanoja kolmella eri kielellä. Mutta nelikieliset lapset on siis tulossa, ja luultavasti tulevat vielä koulussa opiskelemaan viidettä, ehkä kuudettakin kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän syksyllä kolme täyttävä puhuu kahta kieltä, vaikka kotona puhutaan vain suomea. On oppinut englannin youtubesta ja netflixistä. Tunnistaa myös kaikki numerot ja kirjaimet molemmilla kielillä. Lisäksi on liikunnallisesti lahjakkaan oloinen. Oppi toukokuussa ajamaan ilman apupyöriä pyörällä, osaa skeitata ja kiipeilee käytännössä minne tahansa. Ei ole vielä löytynyt kiipeilytelinettä, josta hän ei selviäisi.

Kuinka paljon tää lapsi käyttää nettiä? :o

Saman verran kuin keskivertolapsi katsoo pikkukakkosta tms. lastenohjelmia. Aamulla puolituntia ja illalla tunnin. Oma tabletti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän syksyllä kolme täyttävä puhuu kahta kieltä, vaikka kotona puhutaan vain suomea. On oppinut englannin youtubesta ja netflixistä. Tunnistaa myös kaikki numerot ja kirjaimet molemmilla kielillä. Lisäksi on liikunnallisesti lahjakkaan oloinen. Oppi toukokuussa ajamaan ilman apupyöriä pyörällä, osaa skeitata ja kiipeilee käytännössä minne tahansa. Ei ole vielä löytynyt kiipeilytelinettä, josta hän ei selviäisi.

Kuinka paljon tää lapsi käyttää nettiä? :o

Saman verran kuin keskivertolapsi katsoo pikkukakkosta tms. lastenohjelmia. Aamulla puolituntia ja illalla tunnin. Oma tabletti.

Mutta etkö tiennyt, että netistä katsottuna nuo lastenohjelmat vaikuttavat negatiivisesti, ja sinusta tulee huono äiti? Kai olet tietoinen, että vieraiden kielten sanat vain sekottavat lapsesi pään lopullisesti, eikä hän täten pian ole enää kykeneväinen ajatteluun ollenkaan? :D

Ei mun lapseni ole sen parempi tai erikoisempi kuin kenenkään muunkaan.

Mutta hän on empaattinen ja iloinen pieni poika, ja mikä parasta, hän on juuri se meidän oma poika ja ainutlaatuinen sellaisenaan, mittaamattoman rakas ja tärkeä. Koitan kasvattaa hänestä hyvän ihmisen, aikahan sen näyttää, miten onnistun, ihan hyvältä vaikuttaa kuitenkin so far. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän syksyllä kolme täyttävä puhuu kahta kieltä, vaikka kotona puhutaan vain suomea. On oppinut englannin youtubesta ja netflixistä. Tunnistaa myös kaikki numerot ja kirjaimet molemmilla kielillä. Lisäksi on liikunnallisesti lahjakkaan oloinen. Oppi toukokuussa ajamaan ilman apupyöriä pyörällä, osaa skeitata ja kiipeilee käytännössä minne tahansa. Ei ole vielä löytynyt kiipeilytelinettä, josta hän ei selviäisi.

Kuinka paljon tää lapsi käyttää nettiä? :o

Saman verran kuin keskivertolapsi katsoo pikkukakkosta tms. lastenohjelmia. Aamulla puolituntia ja illalla tunnin. Oma tabletti.

Mutta etkö tiennyt, että netistä katsottuna nuo lastenohjelmat vaikuttavat negatiivisesti, ja sinusta tulee huono äiti? Kai olet tietoinen, että vieraiden kielten sanat vain sekottavat lapsesi pään lopullisesti, eikä hän täten pian ole enää kykeneväinen ajatteluun ollenkaan? :D

Tottakai tiedän, kun neuvolassakin niin sanottiin. :D

Minun lapseni on musikaalinen ja osaa sanoa spontaanin vilpittömästi "kiitos" jopa pienistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ei ole parempi, mutta hämmästyttää kehityksellään.

On 1 v ja 8 kk vanha. Puhuu 4-5 sanan lauseita, laskee kymmeneen, käy potalla.. Hänen kanssaan voi oikeasti jo keskustella. On kohtelias, sanoo päivää, kiitos, ole hyvä, hei.

Osaa kertoa, kun on vessa hätä ja jos sattuu johonkin. Osaa ulkoa 10 laulua oikeilla sanoilla ja sävelellä jne.

Syö ruokailuvälineillä ja juo lasista. Kiipeilee kiipeilytelineisiin, tanssii hyvin.

Muut tuon ikäiset tuntuu ihan vauvoilta.

Mutta en usko, että näillä asioilla on väliä myöhemmin. Ja ei hän ole tosiaan parempi ihmisenä kuin kukaan muukaan. Olemme kaikki yhtä arvokkaita.

Eikös nämä nyt ole ihan normaaleja juttuja? Ei ole käynyt mielessä, että silloin olisi erityisen taitava lapsi jos nämä osaa. Meillä lapsia 2 ja kummatkin ovat osanneet nämä tuon ikäisenä.

Nyt 1v9kk on syönyt lusikalla ja juonut lasista itse 1-synttäreiltään lähtien. Nyt käyttää auttavasti jo veistäkin haarukan lisäksi, matkinut siskoltaan (3,5v.) Sotkua ei juuri tule, ei käytä kauluria enää kuin juhlavaatetuksen kanssa.

Puhuu 5-7 sanan lauseita, vähän enemmän kuin siskonsa aikanaan. Kyllä moni leikkikaveri puistossakin puhuu ihan yhtä hyvin. Laulaa, muistaa ulkoa pitkiäkin lauluja. Laulaen tulee siis monen lauseen "selostuksia" yhteen pötköön. Laulaminen on varmaan helpompaa kun ei tarvitse itse keksiä tarinaa.

Kiipeilee isojen kiipeilytelineissä, potkuttelee potkupyörällä isomman perässä, seisoo ja hyppii yhdellä jalalla, potkii liikkuvaa palloa juoksuvauhdista, pärjää trampoliinilla hyvin. En tiedä mitä tämän ikäiseltä "odotetaan", mutta samaan tahtiin kehittyy kuin siskonsa.

Sisko 3,5v. oppi luistelemaan 2v1kk iässä ja osasi silloin jo nousta luistimilla itse ylöskin. Potki ja liukui, ei sellaista ankkakävelyä. Tuona talvena myös hiihti, viime talvi meni ohi. Nyt pyöräilee ilman apupyöriä, oppi tasan 3v. Laskettelurinteessä menee auraamalla, oppi viime talvena 3v2kk-3v4kk (turvavaljaat kiinni tietty varmuuden vuoksi, mutta löysällä ja ei tarvitse jarrutella vauhtia). Muitakin pieniä rinteessä näkyi. Uimahallissa ui kellukkeilla hyvin koiraa, ehkä voisi tänä kesänä oppia ilmankin jo uimaan. Sukeltaa ja "ui" pinnalla sukeltamalla jo 2m matkoja, esim. altaan keskeltä altaan reunalle.

Molemmat rohkeita ja sosiaalisia lapsia. Käytöksestä tulee hyvää palautetta päivähoidosta ja ihan ventovierailtakin.

Mä luulin pitkään olevani parempi kuin muut, kiitos äitini, joka piti meitä parempina, erilaisempina, itsenäisempinä, tms. kuin muita lapsia. Nyt viisikymppisenä olen hitaasti, mutta varmasti tajunnut olevani surkimus, jonka itsetunto on nolla. Olkaa tarkkoja, miten kehutte lapsianne ja miten pidätte parempina kuin muut. Mieleen tulee myös tuttavaperheen tytär, jota on kehuttu: muita kohtaan huonokäytöksinen, nokkava ja ylimielinen - vaikka on kaikessa NIIN hyvä.  Mulla elämänmittainen harhaluulo omasta itsestä, koska olen ollut täydellisen sokea omalle itselleni.

Omani (5v) on hämmentävän hyvä matematiikassa. Laskee isoilla luvuilla kertolaskuja, jakolaskuja, tekee sudokuja, hahmottaa muodot ja kolmiuloitteisuuden ja osaa laskea pinta-aloja, tilavuuksia jne.

Muissa taidoissa ei mitenkään erityisemmin erotu suuntaan tai toiseen.

Tämä ketju oli mielenkiintoinen monestakin syystä. Olen näitä pohdiskellut paljon.

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja hänellä on piirteitä, jotka erottuvat muista. Ilman muuta vanhempien tulisi näistä iloita: se on suorastaan evoluution kannalta välttämätön asia.

Mutta olen huomannut myös sen, että koetaanko lapsen erityispiirteet positiivisena vai negatiivisena asiana, riippuu täysin tulkitsijasta. Minulla on hyvä ystävä, jolla on monella tavalla hyvin erilaiset lapset kuin minulla ja silti ollaan ystäviä keskenämme.

Huomaan kuitenkin, että ystävälläni on välillä vaikeuksia sietää lapsiamme samoin kuin minulla on vaikeaa sietää kaikkia hänen lastensa ominaisuuksia. Luulisin, että tähän on syynä myös se, että lapsemme ovat perineet meiltä äideiltä ominaisuuksia, jotka koemme tutuiksi. Minun lapseni ovat erittäin ulospäinsuuntautuneita, uteliaita, energisiä ja rohkeita. Hänen lapsensa taas ovat äärimmäisen rauhallisia, ujoja, arkoja ja hiljaisia.

Huomaan, että ystävääni suututtaa, jos esim sirkuksessa vapaaehtoisia pyydettäessä meidän muksut on heti käsi pystyssä ja jo lavalla, kun heidän lapsensa vasta alkavat neuvotella, että pitäisikö hänen ehkä mennä myös. Minua taas joskus tuskastuttaa, kun on isolle sakille passaan ruokaa eteen ja heidän lapsiltaan saa nyhtämällä nyhtää, että juoko maitoa vai vettä, otatko ketsuppia jne. Punnitsevat vaihtoehtoja (minun silmin) loputtomiin.

Toisaalta kaverini saa puistossa rauhassa jutustella vaikka tuntikaupalla muiden äitien kanssa, koska hänen lapsensa pysyttelevät hänen lähellään kiltisti koko ajan. Meikäläinen sen sijaan joutuu antamaan vauhtia, auttamaan liukumäen rappusissa, katsomaan ettei keikahda karusellista jne. Sanomattakin selvää, että en ole kovin hyvin tutustunut laajan joukon kanssa..

Mutta koko sepustuksen pointti on, että kaiken kaikkiaan näkisin niin meidän kuin heidän lapsensa aika lailla tasavertaisina osaamisineen. No problem.

Toisekseen olen huomannut, että en oikeasti tunne ketään muita lapsia niin hyvin, että voisin varmaksi sanoa, että meidän lapset olisivat jossain suhteessa parempia kuin muiden lapset. Koulussa tällaisia eroja on helpompi tarkkailla päivittäisessä työssä, mutta omia lapsiani en opeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni (2 v 7 kk ja 1 v 1 kk) osaavat neljää kieltä. Harva osaa yhtä montaa kieltä, suurin osa tuossa iässä vain yhtä.

Minun lapseni puhuu puolen vuoden vanhana viittä kieltä. Varmaan kymmenvuotiaana kymmentä.

Ja varmaan sitten ajatteleekin niillä kaikilla kielillä. Kait?

Tai mitä se ajattelu nyt onkaan?

Ööö, mikähän tässä nyt niin mammaa ärsyttää? Tiedoksesi vain, että jos itse puhutte perheessänne vain yhtä kieltä, ei se tarkoita sitä, etteikö jossain toisessa perheessä voisi olla useampi kieli käytössä. Meillä on perheessämme kolme kieltä päivittäisessä käytössä, ja ympäristössä vielä neljäs kieli. Jos se sinua niin harmittaa, ja olet noin kateellinen, niin voin ilokseni sinulle kertoa, että voit korjata asian hankkimalla ulkomaalaisen miehen ja muuttamalla vielä ulkomaille. :) Meille tämä nelikielisyys on arkipäivää! Itse käytän arjessa neljää kieltä päivittäin, ja töissä välillä viittä.

Tarkennuksena vielä: meillä 2 v 7 kk puhuu kolmea kieltä melko sujuvasti, ja ymmärtää neljättä ongelmitta. Puhuu myös yksittäisiä sanoja neljännellä kielellä. Luulin olevan itsestäänselvyys kaikille, että 1 v 1 kk ei tietenkään vielä PUHU neljää kieltä, vaan ymmärtää neljää kieltä tässä vaiheessa. Puhuu yksittäisiä sanoja kolmella eri kielellä. Mutta nelikieliset lapset on siis tulossa, ja luultavasti tulevat vielä koulussa opiskelemaan viidettä, ehkä kuudettakin kieltä.

Komppaan. Kuulostaa niin monen kielen pinnallistamiselta.

Tuo kommentoija kylläkin puhuu ajattelusta. Monimutkaisia syviä kiemuroita ei ihminen pysty niillä teidän neljällä kielellä tekemään. Huolehdi huoltaja hyvä, että lapselle muodostuu se yksi ajattelun kieli....Muuten lapsistasi tulee puoliajattelijoita ja se on vaikeaa. Kaikki jää pinnalliseksi. Ei kielissä pahaa ole. Pinnallisuudessa on kielenoppimisessa on haittaa, kun lapsissa on potentiaalista syvyyteen ja laajuuteen.

Lapseni on taitava sosiaalisilta taidoiltaan ja saanut tästä aina kiitosta päikyssä ja koulussa. Huomioi etenkin heikompia ja yksinäisiä ja osallistuttaa heidät peleihin ja leikkeihin. Hän valitsee ystävikseen myös villeimmät pojat ja arimmat huivipäiset tytöt, kielipuolet maahanmuuttajat ja oppimisvaikeuksien kanssa painivat unelmoijat. Nauroin sisäisesti viime synttäreillä, kun juhlakansa oli todella heterogeeninen sakki. Tyttäreni itse on ns priimusoppilas ja kaunis, suosittu. Olen iloinen ettei hääri prinsessana tunkiolla.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin pitkään olevani parempi kuin muut, kiitos äitini, joka piti meitä parempina, erilaisempina, itsenäisempinä, tms. kuin muita lapsia. Nyt viisikymppisenä olen hitaasti, mutta varmasti tajunnut olevani surkimus, jonka itsetunto on nolla. Olkaa tarkkoja, miten kehutte lapsianne ja miten pidätte parempina kuin muut. Mieleen tulee myös tuttavaperheen tytär, jota on kehuttu: muita kohtaan huonokäytöksinen, nokkava ja ylimielinen - vaikka on kaikessa NIIN hyvä.  Mulla elämänmittainen harhaluulo omasta itsestä, koska olen ollut täydellisen sokea omalle itselleni.

Mulla on huono itsetunto siksi, että kaikkea tekemääni vähäteltiin. On ihan varmaa, että lapseni saavat koko ajan kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni on empaattinen ja on aina heikompien puolella. Omaa myös oman makunsa, eikä matki liikaa muita, välttelee sitä oikein. Siitä olen ylpeä hänessä. Muuten ihan keskivertoteini.

Mä en tajua mitä ylpeyttä on siinä että välttelee sitä että on samanlainen? Omasta mielestä hienompaa jos uskaltaa tehdä omat valinnat sen perusteella mitä itse haluaa. Ihan yhtä hölmöä jättää jotain tekemättä vain sen takia kun muut tekee niin kuin tehdä jotain vain siksi että muut tekee.

Mulla on kolme lasta, joista kahdella on poikkeavaa lahjakkuutta, kolmas on sellainen perushyvä kaikessa. Kaikki he ovat mulle yhtä rakkaita.

14-v menestyy koulussa poikkeuksellisen hyvin, keskiarvo 10.

8-v on musikaalisesti keskimääräistä lahjakkaampi, soittaa kahta soitinta ja edistyy nopeasti.

Olis kiva nähdä näitä lapsia livenä, *tirsk*