Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
onko rakkauden perässä ulkomaille muuttava suomalainen "postimyyntivaimo" ?
11.06.2016 |
Useassa tapauksessa on vaikka muuta väittävät. En tosin pidä sitä pahana vaan jokainen saa valita elämänsä sisällön ja arvot itse.
Kommentit (15)
Harvemmin lienee katalogista valittu? Itse muutin ulkomaille miehen kanssa jonka tapasin jatko-opintoja tehdessäni. Hän on kyllä ulkomaalainen, mutta olemme molemmat suurituloisia eikä liitossamme ole rahasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin Suomesta Pohjois-Ruotsiin miehen luo.
Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Hirveästi ei ole kyllä Itellalla ollut asiassa osuutta...
eli postimyyntivaimo on rasistinen termi jos vastaava toiminta suomalaisilta ei ole postimyyntivaimoilua.
Vierailija kirjoitti:
eli postimyyntivaimo on rasistinen termi jos vastaava toiminta suomalaisilta ei ole postimyyntivaimoilua.
No onko se muka "vastaavaa toimintaa" jos parisuhteen motivoiva tekijä ei ole toiselle osapuolelle raha ja valtasuhteet ei ole ihan vinksallaan? Et voi yleistää noin karkeasti.
Mainitse joku maa, jossa elintaso on niin korkea Suomeen verrattuna, että voidaan puhua postimyyntivaimosta?
En itsekään ajattele, että minulla olisi saksalainen postimyyntimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole koskaan tavannut tyyppiä netin ulkopuolella ja muuttaa miehen luo ulkomaille aikomuksena mennä naimisiin niin silloin on postimyyntivaimo. Jos ovat tavannet muissa olosuhteissa oikeasti kasvotusten en sanoisi postimyyntivaimoksi.
Mun mielestä on ylipäätään ällöttävän halventavaa puhua postimyyntivaimoista. Toki on surullista, jos parisuhteisiin liittyy hyväksikäyttöä eikä puolisoilla ole tasa-arvoa ja aitoa molemminpuolista kunnioitusta, mut mun asia ei ole arvioida tuntemattomien liittoja.
Terkuin feministi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole koskaan tavannut tyyppiä netin ulkopuolella ja muuttaa miehen luo ulkomaille aikomuksena mennä naimisiin niin silloin on postimyyntivaimo. Jos ovat tavannet muissa olosuhteissa oikeasti kasvotusten en sanoisi postimyyntivaimoksi.
Tämä on tietty yksi kriteeri mutta noissa liitoissa on myös kyse siitä että vaimo on ostettu sieltä postimyynnistä. Joskushan miehet käyvät ekaksi myös tapaamassa, katsastamassa tavaran, siellä vaimon kotimaassa...
Täällä Toscana, ciao! Muutin kuusi vuotta sitten Italiaan. Olen kotirouva/opiskelija tällä hetkellä. Mulla on yliopistokoulutus ja hyvä duunikin oli, mutta kun mies tienaa > 300 000 € vuosi, niin aika turha mun on täällä töihin mennä. Päätinkin vaihtaa alaa ja opiskelen yliopistossa ja kyllä jatko-opinnot ja yliopisto- tai opetusura siintää tulevaisuudessa. Mutta nyt opiskelem ja tuen miestäni hänen työssään.
Olen 32 ja mies parikymmentä vuotta vanhempi. Toki olen rakastunut mieheeni, mutta päätökseeni avioitua Italiaan vaikuttivat myös seikkailunhalu ja ennen muuta mahdollisuus kokeilla aivan toisenlaista elämää kuin mihin olin Suomessa tottunut.
En usko että ns postimyyntivaimojen motiivit poikkeavat suuresti omistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä Toscana, ciao! Muutin kuusi vuotta sitten Italiaan. Olen kotirouva/opiskelija tällä hetkellä. Mulla on yliopistokoulutus ja hyvä duunikin oli, mutta kun mies tienaa > 300 000 € vuosi, niin aika turha mun on täällä töihin mennä. Päätinkin vaihtaa alaa ja opiskelen yliopistossa ja kyllä jatko-opinnot ja yliopisto- tai opetusura siintää tulevaisuudessa. Mutta nyt opiskelem ja tuen miestäni hänen työssään.
Olen 32 ja mies parikymmentä vuotta vanhempi. Toki olen rakastunut mieheeni, mutta päätökseeni avioitua Italiaan vaikuttivat myös seikkailunhalu ja ennen muuta mahdollisuus kokeilla aivan toisenlaista elämää kuin mihin olin Suomessa tottunut.
En usko että ns postimyyntivaimojen motiivit poikkeavat suuresti omistani.
Ero on siinä että sinulle tämä oli vapaaehtoinen valinta. Monelle postimyyntivaimolle se on suvun elinehto. Siksi se on paljon ongelmallisempi ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postimyyntivaimo, tuo rasistinen termi joka on jäänne 90-luvulta ja "sir" Vilin tekemästä Filippiiniläisten naisten tuontibisneksestä.
Eiköhän nykyään ylivoimaisesti suurin osa liitoista ole rakkausliittoja vaikka toinen sattuisikin olemaan köyhemmästä maasta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Toscana, ciao! Muutin kuusi vuotta sitten Italiaan. Olen kotirouva/opiskelija tällä hetkellä. Mulla on yliopistokoulutus ja hyvä duunikin oli, mutta kun mies tienaa > 300 000 € vuosi, niin aika turha mun on täällä töihin mennä. Päätinkin vaihtaa alaa ja opiskelen yliopistossa ja kyllä jatko-opinnot ja yliopisto- tai opetusura siintää tulevaisuudessa. Mutta nyt opiskelem ja tuen miestäni hänen työssään.
Olen 32 ja mies parikymmentä vuotta vanhempi. Toki olen rakastunut mieheeni, mutta päätökseeni avioitua Italiaan vaikuttivat myös seikkailunhalu ja ennen muuta mahdollisuus kokeilla aivan toisenlaista elämää kuin mihin olin Suomessa tottunut.
En usko että ns postimyyntivaimojen motiivit poikkeavat suuresti omistani.
Okei. Eli jos miehesi hakkaa sinut ja muuten paljastuu täysin kusipääksi, olet nalkissa etkä voi lähteä, koska kaikki sairaasta isomummostasi alkaen kotona odottavat rahalähetyksiäsi? No sitä minäkin, ettei tilanteesi ole merkittävässä mielessä samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Toscana, ciao! Muutin kuusi vuotta sitten Italiaan. Olen kotirouva/opiskelija tällä hetkellä. Mulla on yliopistokoulutus ja hyvä duunikin oli, mutta kun mies tienaa > 300 000 € vuosi, niin aika turha mun on täällä töihin mennä. Päätinkin vaihtaa alaa ja opiskelen yliopistossa ja kyllä jatko-opinnot ja yliopisto- tai opetusura siintää tulevaisuudessa. Mutta nyt opiskelem ja tuen miestäni hänen työssään.
Olen 32 ja mies parikymmentä vuotta vanhempi. Toki olen rakastunut mieheeni, mutta päätökseeni avioitua Italiaan vaikuttivat myös seikkailunhalu ja ennen muuta mahdollisuus kokeilla aivan toisenlaista elämää kuin mihin olin Suomessa tottunut.
En usko että ns postimyyntivaimojen motiivit poikkeavat suuresti omistani.
Ero on siinä että sinulle tämä oli vapaaehtoinen valinta. Monelle postimyyntivaimolle se on suvun elinehto. Siksi se on paljon ongelmallisempi ilmiö.
Ymmärrän tämän täysin. Halusinkin vain sanoa että asiat ei aina ole niin mustavalkoisia. Ehkä postimyyntivaimojenkin motiivit voivat olla erilaisia. Ihmiskauppa tietenkin on aina ja kaikissa muodoissaan tuomittavaa. -10-
Alue: Aihe vapaa
No, harvemmin täältä lähdetään rahan perään, ainakaan siten, että koko sukua pitäisi elättää.