Kuka muu tykkää asua kerrostalossa, kun kulee elämisen ääniä?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan ihan sekopää kun rakastan riitelyn ääniä 😂
Jos se johtuu siitä, kun ei tarvitse osallistua? :D
Minä! Kiva tietää, että en ole yksin.
Riippuu toki äänistä, kun naapurin koira kärsi vanhuuttaan ja vikisi ja vinkui tuntikausia, se oli raastavaa kuunneltavaa. Yläkerrassa rymistelevät lapset ei haittaa.
No minä tykkäsin kunnes naapurin keski-ikäinen ukko hommasi naisen ja pani sitä kovaäänisesti joka toinen ilta ja viikonloppuaamut. Tosi oksettavaa kuunnella sitä fossiilien ähinää ja röhinää, ukon pökäle huusi aina kurkku suorana kuin 80-luvun pornosta!
Me riidellään (vaihdetaan mielipiteitä kovaäänisesti) mun miehen kanssa usein ja musta on kiva kuulla, jos muutkin joskus riitelee :) Ei siis haittaa.
Kivahan täällä on kun joka puolelta kuulee elämisen ihania ääniä. Klo 7-23 joka päivä. Ihmettelen kuinka olen koskaan pystynytkään elämään ilman näitä.
Mä, ei tarvii paljon tehä pihaduuneja ja olla orjaleirillä
Tulee siitä jotenkin turvallisempi olo. Varsinkin yöllä, kun tietää ettei ole yksin, jos jotain sattuisi.
Kerrostalossa asuminen on kidutusta. Samoin kaupungissa. Harmillisesti asun Helsingin keskustassa kerrostalossa. Täältä pitäisi päästä helvettiin. Ihmiset ovat oksettavaa paskasakkia, joista pitäisi päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Tässä muille vähän elämisen ääniä. Karjaisen pian täydellä voimalla - - - HAISTAKAA PERKELEEN PASKAKASAT NYT VITTU!!
Meidän talossa on yleensä hyvin hiljaista, niin hiljaista, että kuulen kun naapurin mies käy kusella öisin.
No on elämisen ääniä ja sitten "elämisen ääniä" - ekat ovat turvallisia, kuten vaimeita napsahduksia, suihkuttelua ja sen sellaisia, jälkimmäiset kahdelta yöllä bilettämistä, tamppausta lauantaiaamuisin klo 7 ikkunan alla, huutoa rappukäytävässä ja ovien paiskimista.
Jumalattoman ahdistavaa asua talossa, jossa pari vanhempaa naista kyttää kokoa ajan pienintäkin kolausta. Huopatossuilla kuljetaan ja tämä on sairasta! Älkää ikinä muuttako taloon, jossa on asumista haittaavat kyylät. En nauti mitenkään töistä kotiin tulostakaan, kun kyylät ovat kytiksessä ja utelemassa ovensuussa vaikka mitä. Muutetaan täältä heti normaalin taloon, jossa on normaaleita ihmisiä ja joiden normaaleista toiminnoista tulee ääntä, esim. siivoamisesta kello kuuden jälkeen illalla. Eläkeläisissäkin on eroja, tässä talossa on ne eläkeläisiäkin rasittavat naapurit. Tahtoo kerrostaloon, jossa on elämisen ääntä, tervettä meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
No on elämisen ääniä ja sitten "elämisen ääniä" - ekat ovat turvallisia, kuten vaimeita napsahduksia, suihkuttelua ja sen sellaisia, jälkimmäiset kahdelta yöllä bilettämistä, tamppausta lauantaiaamuisin klo 7 ikkunan alla, huutoa rappukäytävässä ja ovien paiskimista.
13 haluaa sinne. Ei ne siellä joka päivä melttoa, tai vaikka melttoaisi, antaa meltota. Voin käydä vaikka välillä tervehtimässä. Vaihdetaanko asuntoja, ota sie nämä jokapäiväelämääsvieressäkyttäävät. Toivottavasti vaihdossa ei haittaisi, että kyylät ovat asettaneet puutarhatuolit parveekkeesi eteen, pitäähän uusinta asukasta tarkkailla.
13 käy kohta juttelemassa kyylien kanssa, istuvat vielä tuolla kun päivänvaloa on. Odottavat varmaan, että laittaisin kaikki valot päälle tunnelmavalaistuksen lisäksi, jotta tämänkin päivän leffa tai jotain mielenkintoista olisi seurattavana, alaston nuori nainen kotonaan. Oikeasti! ? Mihin tästä voisi valittaa?
Olisit nyt suoraan sanonut olevasi pervo ja kiihottuvasi paneskelun äänimatosta.
Minä, yksinäinen. Tosin riitelyä kuullessani lähden pois jos mahdollista, ja jos ei, niin olen ainakin hiljaa etteivät he kuule että kuulen, ja laitan esimerkiksi telkkarin päälle kuulokkeilla.
... Yllätyksellinen ero ja oli aikaa pari viikkoa kun piti saada asunto. Siis mulle oli ihan se ja sama mistä kunhan vaan sai tavarat pakattua ja avaimet käteen. Noh, kerrostalosta löytyi (ylläripylläri) ei kuitenkaan kaupungin omistama mutta ei ihan slummi tai vastaavaa. Vuoden verran siinä sinnittelin ja yritin sopeutua. Jouluna jouduin soittamaan poliisit kun biletettiin, seinän toisela puolella teini kirkui pahaa oloa vuorokaudesta huolimatta, elämän ääntä juu. Mutta ei ihan mielestäni normaalia sillä on myös otettava toiset huomioon kun asutaan kuin sillit purkissa.
Korvatulpat toi tietynlaista helpotusta kyllä, joskus.. Nekin alkoi pitkän käytön jälkeen sattumaan korviin.
En todellakaan tottunut asumaan siinä talossa.
Nyt on tilanteeni aivan toinen. Ostin omakotitalon maalta ja täälä on ollut niin hiljaista etten edes saa itseäni ylös sängystä sillä vuoden aikaiset univelat tulee nukuttua nyt putkeen.
Nostan hattua heille, nille jotka pystyvät elämään siinä että kuulee kitä muut elää ja touhuaa. Itse haluan rauhaa ja seestisyyttä ympärilleni ja haluan elää ilman korvatulppia, festareita lukuunottamatta..
Oho.. Tulipas pitkä juttu. Viinillä ehkä syynsä ;)
Vierailija kirjoitti:
Meidän talossa on yleensä hyvin hiljaista, niin hiljaista, että kuulen kun naapurin mies käy kusella öisin.
Mä kuulen kun yläkerran ukko käy aamupas....
Vaihdetaanko?
Ihana kuulla samanlaista "normilapsiperheen" arkea naapureista kuin itselläkin on: tömistelyineen, hekotteluineen, uhmailuneen, komenteluineen.. kikatuskohtauksineen, joka iltana (samaan aikaan) toistuvineen iltahepuleineen ja sen jälkeiseen hiljaisuuteen.. :) Eli kun muutkin ovat yöpuulle laittamassa/nukkumassa.. <3 Toivottavasti pysyisi kauan näin... Naapuritkin voi yhtäkkiä muuttua... ja muuttuvatkin. Mutta nyt hyvä näin. Normi elämän äänet ainakin minua rauhoittavat paremminkin. Ei tunne olevansa niin yksin. Hyvää kesää kaikille tänne. <3
Olenkohan ihan sekopää kun rakastan riitelyn ääniä 😂