Kuka muu tykkää asua kerrostalossa, kun kulee elämisen ääniä?

Tykkaan! Tosin olen vahan nirso kylla. Entisessa asunnossa ylakerran naapuri harrasti aerobickia (joo, ihan oikeasti) ja hyppi siihen malliin, etta meilla tippui olohuoneessa lampunvarjostin katosta. Ja tanner tomisi todellakin... En myoskaan jaksa kuunnella pienten lasten oykkarointia ollenkaan, jos suoraan naapurista tulee.

Aanet, joista pidan liittyvat lahinna sellaiseen taustahalyyn (esim. kuulen joskus kun naapuri avaa oven, naapurin linnut aantelevat aamuisin, joskus kuuluu puhelimen pirina...) ja sellainen hiljainen puheensorina on aika rentouttavaa. Asutaan suurkaupungin keskustassa niin menoa ja meininkia on ikkunan ulkopuolella muutenkin. Halyytysajoneuvot, lentokoneet, opiskelijaryhmat yms. ovat jokapaivaisia.

Taytyy sanoa, etta noin yleisesti ottaen itsellani on toleranssi kasvanut entiseen verrattuna. Mutta edelleenkin v*ttuunnun, jos naapurissa huudetaan ja melutaan (esim. bileita, lapsi itkee yokaudet...).

!

Minä

Hep

Minä tykkään asua kerrostalossa ihan muista syistä. Täällä hädin tuskin kuulee "elämisen ääniä" muualta kuin oman kämpän sisältä (yks 2v touhukas poika).

Minä tykkään! o/

Pelottaisi asua jossain korvessa yksinään omakotitalossa.

Mä olin paljon yksin pienenä kun äiti teki pitkää päivää kampaamossa, jotta sai laskut maksettua.

Pidän erityisesti siitä että meteliä kuuluu ja nukunkin paremmin, jos naapurit pitää mölyä. Tuntuu turvallisemmalta kuin jos olisi aivan hiljaista.

Riippuu äänten laadusta. Jos puhutaan normaalista puheen sorinasta päiväsaikaan tai suihkuäänistä illalla niin ei siinä mitään. Mutta jos kyse on ovien paiskomisesta, kantapäillä kävelystä tai basso-musiikin jumputtamisesta täysillä niin silloin ottaa päähän aika helvetisti.