Miksi aviomiehenne ovat aina "sattumalta" hyvätuloisia?

Ei mun mies ole sattumalta hyvätuloinen, vaan suunnitelmallisesti korkeakouluttautunut, väitellyt itsensä tohtoriksi ja hakeutunut sellaisiin työtehtäviin missä on etenemismahdollisuuksia ja palkkaus korreloi työn vaativuuden kanssa.

Myöskään minä en ole sattumalta päätynyt hyväpalkkaiseen vakityöhön. Fiksuilla ihmisillä on yleensä jo yläasteella selvää että tässä elämässä ei pääse eteenpäin ilman vaivannäköä. Ikävää että sinä et ole tehnyt elämäsi,,opiskelujen ja työuran suhteen fiksuja valintoja. Vauvapalstalla ulisemiseen käyttämälläsi tuntimäärällä lukisi jo muutaman pääsykoekirjan. Eri asia on riittääkö kapasiteettia niin että kovien tieteiden opintolinjojen ovet aukeaa. Sieltä niitä hyväpalkkaisia, työllistäviä aloja löytyy.

mun mies on hiukan yli 40v. Ei tarvisi enää rahanpuolesta töissä käydä. Silti se on siellä 12-16h päivä. Itse lähinnä harrastan jotain. Siis vituttaa oikeasti.

Hyvät naiset, älkää turhaan yrittäkö kumota ikityöttömän lompakkoloismiehen Suurta Viisautta. :D

Kiitos, ap, että unohdit mainita yhden sinun ja vertaistesi suosikkisanoista eli feminismin.

Mieheni ei ole peruskoulun jälkeen opiskellut, joten ei ole hyvätuloinen. Mutta ymmärrän miksi kaverini ovat olleet varakkaiden miesten/poikien kanssa.

Yksi arvostaa koulutusta ja hifistelyä, toki sitten ensimmäinen poikis oli rikkaasta perheestä. Itse opiskeleen suomenruotsalaisten seassa arvostetussa yliopistossa, ei yhtäönt ihme, että nykyinen poikaystävä opiskelee Aallossa ja on hyvästä varakkaasta perheestä kuten kaverini itse.

Minun mieheni oli tavatessamme työtön. Olin maailman onnellisin nainen hänen rinnallaan, enkä edes ajatellut rahaa. Menimme naimisiinkin niin, ettei hänellä ollut töitä. Avioliiton aikana hän pääsi yli 30-vuotiaana opiskelemaan yliopistoon, pitkälti minun innostamanani, ja on nyt hyvässä työpaikassa. Olen itsekin ihan hyvässä työpaikassa. Olisin silti hänen kanssaan, vaikka hänellä ei olisi töitä, koska vähemmälläkin tulee toimeen. Rakkaus on tärkeintä.

Ei ole sattumalta hyvätuloinen, on suunnitelmallisesti keskituloinen. Kun tavattiin niin oltiin molemmat ekassa oman alan työpaikassa - silloin mies tienasi minua enemmän, nyt tilanne on toisin päin.

Tapasimme opiskelun merkeissä TKK:lla, aloitimme kumpikin yhtäläisillä tuulenhuuhtomilla p*rseillä ja olemme olleet yhtä hyvätuloisia vuosikymmenet. Käsittääkseni hyvin tyypillinen tarina.

21: Enpä haluaisi olla noin ällöttävän ylimielinen kuin sinä.

Koska kuka tahansa työssä käyvä on hyvätuloinen jos itse saa 500 euroa peruspäivärahaa.

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton aikana hän pääsi yli 30-vuotiaana opiskelemaan yliopistoon, pitkälti minun innostamanani, ja on nyt hyvässä työpaikassa.

Eli naisen antama taustatuki on tärkeää miehen menestykselle. Ilmankos useimpien menestyvien miesten taustalla on kotiin ja perheeseen keskittyvä kotiäiti.

Kuten nähtävästi muillakin, tavatessamme nykyään hyvätuloinen aviomieheni oli silloin opiskelijapoika, joka ei käynyt lainkaan töissä. Mutta oli toki fiksu ja muuten mukava. Suuri osa vakituisista parisuhteista solmitaan alunperin opiskelijoiden kesken, joten tulot eivät siihen kamalasti vaikuta. Ja usein vielä aika samantasoisten alojen opiskelijoiden kesken. Miehillä myöhemmin lasten synnyttyä palkkakehitys ohittaa naisten palkkakehityksen, niin meilläkin kävi. Mutta valmistuttuamme minä itse asiassa sain miestäni parempaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kuka tahansa työssä käyvä on hyvätuloinen jos itse saa 500 euroa peruspäivärahaa.

Miksi naiset eivät kelpuuta työttömiä miehiä kumppaneikseen, kun taas miehet kelpuuttavat työttömiä naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kuka tahansa työssä käyvä on hyvätuloinen jos itse saa 500 euroa peruspäivärahaa.

Miksi naiset eivät kelpuuta työttömiä miehiä kumppaneikseen, kun taas miehet kelpuuttavat työttömiä naisia?

Jaa, kyllä minä ainakin kelpuutin.

Minun mieheni oli pienellä palkalla, kun tutustuimme. Hän aina sanoi, että rahan tekeminen on vain teknistä, ja helppoa. Totesin vain, että jaa.

Ja sitä se hänelle onkin.mjotenkin hän vain taikoo rahas joka paikasta. Annoin hänelle osakesalkkuun 3000 e, ja koko ajan sieltä tulee satasia. Tai töissä tekee bonuksia. Tai ostaa auton myydäkseen, ja taas tippuu muutama tonni.

Mies on hyvätuloinen, jos itse haluaa. Kyllä se minulle tuli ihan sattumalta.

Mulle on tärkeää, että miehellä on samat arvot ja osittain myös tavoitteet, kuin minulla. Näihin kuuluu ahkeruus ja kunnianhimoisuus ainakin siinä määrin, että on saanut opiskelut päätökseen ja on valmis paiskimaan töitä, jos niitä vain suinkin on. Jos on vielä fiksu päästään niin edellämainitut asiat usein johtavat jonkinasteiseen menestymiseen. Molemmat ollaan yliopistosta valmistuneita ja oman alan töissä oltu jo monta vuotta. Mies menestynyt ja edennyt hyvin. Itse olen vielä hoitovapaalla hetken, jonka jälkeen palaan töihin ja pyrin itsekin etenemään urallani. En ajattele niinkään, että pitää saada paljon rahaa ja elää leveästi vaan sitä, että minulla on mies, joka on turvana elämässä, niin henkisellä, kuin myös taloudellisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton aikana hän pääsi yli 30-vuotiaana opiskelemaan yliopistoon, pitkälti minun innostamanani, ja on nyt hyvässä työpaikassa.

Eli naisen antama taustatuki on tärkeää miehen menestykselle. Ilmankos useimpien menestyvien miesten taustalla on kotiin ja perheeseen keskittyvä kotiäiti.

Hyvin harvoin nykyään, tilastojen perusteella kotiäitys on enemmän kouluttamattomien sosiaalituilla elävien "ammatti"

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mies ole sattumalta hyvätuloinen, vaan suunnitelmallisesti korkeakouluttautunut, väitellyt itsensä tohtoriksi ja hakeutunut sellaisiin työtehtäviin missä on etenemismahdollisuuksia ja palkkaus korreloi työn vaativuuden kanssa.

Myöskään minä en ole sattumalta päätynyt hyväpalkkaiseen vakityöhön. Fiksuilla ihmisillä on yleensä jo yläasteella selvää että tässä elämässä ei pääse eteenpäin ilman vaivannäköä. Ikävää että sinä et ole tehnyt elämäsi,,opiskelujen ja työuran suhteen fiksuja valintoja. Vauvapalstalla ulisemiseen käyttämälläsi tuntimäärällä lukisi jo muutaman pääsykoekirjan. Eri asia on riittääkö kapasiteettia niin että kovien tieteiden opintolinjojen ovet aukeaa. Sieltä niitä hyväpalkkaisia, työllistäviä aloja löytyy.

Miten tuollainen fiksu ja varakas ihminen voi noin väärin käsittää, ei ollut kyse "sattumalta hyvätuloisesta", vaan sattumalta puolisoksi valikoituneesta hyvin toimeen tulevasta.

Joitakin kiinnostaa rahaa ja omaisuutta enemmän todella esimerkiksi yritteliäisyys, ahkeruus, koulutus, sivistyneisyys, uskallus, älykkyys, kunnianhimo ja muut vastaavat ominaisuudet. Näiden ominaisuuksien perusteella se kumppani yleensä valitaan, hyvät tulot tulevat sitten usein noiden seurauksena. Ja ei, en väitä, että kaikki etsivät juuri noita ominaisuuksia.

Ei ole sattumalta hyvätuloinen. Kun eronneena hyvätuloisena uranaisena etsin uutta kumppania löytyi paljon enemmän yhteistä vastaavanlaisen miehen kanssa kuin olisi löytynyt elämäns ajelehtimalla eläneen kanssa. Meitä yhdistää älykkyys ja kunnianhimo, työskennelleet erilaisissa työyhteisöissä Suomessa ja ulkomailla ja oppineet hyvksymään, että on useita tapoja elää elämä. Raha ei sinällään ole kummallekaan hirveän tärkeä, tärkeämpää on ymmärtää kuinka työ voi olla antoisaa ja aikaavievää ja kumpikin kokee saavuuttaneensa elämässä tarpeeksi ettei toista kadehdi vaan iloitsee ja tukee.

Niin, kyse on arvoista.

En minä rahaa arvosta, mutta Minä arvostan matkustamista, viiden tähden hotelleja ja shampanjaa.

Sitten tapasin miehen, jonka kanssa halusimme samanlaisen loman. Se ei olisi toteutunut köyhän miehen kanssa. Tai pihin miehen kanssa.

Siksi minun mieheni on sellainen kuin on. Ei se sattumaa ole, vaan yhteisiä arvostuksen kohteita.