Lapsi aloittaa viikko-viikko nyt 2v.

Vierailija kirjoitti:

Eikös narsistinen persoonallisuushäiriö kehity juurikin varhaislapsuudessa kun lapsen ja lähimmän huoltajan vuorovaikutus häiriintyy?

Huhhuh, mitä keittiöpsykologisointia. Rauhoittukaa nyt tuon narsisti-asian kanssa.

Aikuisten ei pidä ajatella itseään vaan lasta ja noin pienelle ei oo hyväksi viikko siellä toinen täällä. Äidin luona pääasiassa ja isä näkee la-su ja viikolla ja vieläpä niin että voi olla äidin ja lapsen kotona ja äiti voi mennä harrastamaan vaikka painonnostoa. 

Oma kokemukseni:

Vanhempani erosivat, kun olin 5v ja siskoni oli 2v. Isä muutti pois, mutta tästä ei tehty mitään suurta ongelmaa. Isä haki meidät joka päivä päiväkodista ja viikonloppuisin kyläilimme hänen yksiössään. Meillä oli todella lämpimät välit isään, mutta ei hän ollut pelkkä viihdyttäjä. Isä oli myös esim. vanhempainilloissa (yleensä ainoana isänä) ja vieraili myös meidän kodissamme, vaikka äidillä oli melko pian jo uusi mies. Meidän kaikkien välit säilyivät hyvinä ja vanhempani ovat nykyään taas ystäviä, vaikka lapsuudesta muistan, kuinka molemmat kertoivat vaikeista väleistään avoimesti meille lapsille.

Saman ikäisen kaverini vanhemmat erosivat, kun olimme ekaluokkalaisia. Heillä (lapset 4-8v) oli heti vuoroviikkosysteemi ja nyt 20v myöhemmin tuloksena on 3 mielenterveyden häiriöistä kärsivää nuorta aikuista. Välit myös poikki molempiin vanhempiin.

Eq

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös narsistinen persoonallisuushäiriö kehity juurikin varhaislapsuudessa kun lapsen ja lähimmän huoltajan vuorovaikutus häiriintyy?

Huhhuh, mitä keittiöpsykologisointia. Rauhoittukaa nyt tuon narsisti-asian kanssa.

Narsismi ja psykopatia nimenomaan kehittyy aikuisten arvaamattomuudesta, pikkuisella ei ole kykyä ymmärtää aikaa, mutta aikuisella on. Ja aikuisella on minusta myös sen tuoma vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperheessäni on ero hoidettu harvinaisen hienosti. Lapsi oli vasta vuoden, kun erosivat. Poika jäi pääasiallisesti asumaan äidilleen, mutta isä oli alkuun kylässä joka toinen ilta, viikonloppuisin oli alkuun yhden yön isällään ja siitä ovat pikkuhiljaa laajentaneet kuviota. Välillä kun vanhempien välit oli tulehtuneemmat, äiti poistui kotoaan vaikka lenkille kun isä tuli kylään. Nyt lapsi on jo eskari-ikäinen ja elää kahdessa kodissa, isällään ja äidillään niin, että molemmat vanhemmat edelleen kyläilevat toisillaan aktiivisesti ja vanhemmatkin ovat toisilleen jos ei nyt ihan ystäviä, niin läheisiä kuitenkin. Lapsi ei siis ole koskaan ollut ilman toista vanhempaansa viikkoa, koska äiti käy katsomassa poikaa myös isän viikolla ja toisinpäin. Nykyään on molemmilla myös uudet (tervejärkiset) kumppanit ja hyvin sovussa toimii kuvio edelleen.

Miksi ylipäätään erosivat? Kuulostavat unelma parilta.

Meillä poika oli 1,9 kk kun aloitettiin sellainen vuoroviikko systeemi, että sen viikon aikana kun on toisella vanhemmalla niin näkee toista 1-2 päivänä tuon viikon aikana. On usein yhden yönkin. Hyvin on sujunut. Tähän vuoroviikotteluun päädyttiin koska kumpikin vanhempi rakastaa lasta ja haluaa olla tämän kanssa, mutta kummallakin on omat ongelmansa ja poika oli varsinkin pienempänä aika haastava.

Vierailija kirjoitti:

Eq

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös narsistinen persoonallisuushäiriö kehity juurikin varhaislapsuudessa kun lapsen ja lähimmän huoltajan vuorovaikutus häiriintyy?

Huhhuh, mitä keittiöpsykologisointia. Rauhoittukaa nyt tuon narsisti-asian kanssa.

Narsismi ja psykopatia nimenomaan kehittyy aikuisten arvaamattomuudesta, pikkuisella ei ole kykyä ymmärtää aikaa, mutta aikuisella on. Ja aikuisella on minusta myös sen tuoma vastuu.

Tämä kommentti kertoo, ettet oikeasti tiedä psykiatriasta. Psykopatia näkyy aivoissa, joten kyseessä on ensisijaisesti aivopohjainen häiriö. Psykopatia puhkeaa tietynlaisissa olosuhteissa, mutta joillakin välttämättä ei puhkea niissäkään. Kyse ei ole kausaalisuhteista.

Toinen juttu on se, että narsismi on liitetty nimenomaan siihen, että vanhempien elämä on pyörinyt täysin lapsen ehdoilla. Eli lapsi sairastuu ns. Napoleon-kompleksiin. Juu, häiriö lähimmissä vuorovaikutussuhteissa voi aiheuttaa narsismia, mutta viikko-viikkoasumisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Voi luoja näitä kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi palstamammojen mielestä paras ratkaisu näihin huolto- ja tapaamiskuvioihin erotilanteessa? Jos vuoroviikot eivät toimi, niin onko se sitten se perinteinen joka toinen vkl -malli? Silloin kyllä vaarana vieraantuminen toisesta vanhemmasta ihan kokonaan. Ja kyllä, ihan varmasti parasta olisi olla eroamatta, mutta se ei aina ole vaihtoehto. Minultakaan ei kukaan kysynyt, haluanko hajottaa perheeni, kun eksä löysi uuden...

Ennakointi ja riskien minimointi. Mietitään, onko resursseja vanhemmuuteen. Onko sinulla, onko miehellä? Lapset tehdään avioliittoon, ja jos siihen ei toinen suostu, se oli sitten siinä.

Lapset tehdään yhteisestä päätöksestä, eikä siksi että ehkäisy pettää. Jos suhteessa on ongelmia, lasta ei tehdä.

Joskus voi kuitenkin kusta vaikka kuinka yrittäisi. Silloin vuoroviikonloput+satunnaiset viikkotapaamiset ja etä hoitaa esim jonkun harrastuksen kokonaan jotta pääsee bondaamaan lapsen kanssa.

No niin, vaikka lapset tehdään avioliittoon ja jos ero tulisi niin silloin molemmat vanhemmat katsotaan tasavertaisiksi, eli lapsi ei sitten automaattisesti jää äidille tai isälle. Ja jos vanhemmat eivät voi eikä halua vapaaehtoisesti luovuttaa huoltajuutta ja asumisjärjestelyä toiselle niin siinäpä sitten onkin se ongelma että miten järjestetään asuminen jos molemmat vanhemmat haluaa lapsen luokseen asumaan eikä kumpikaan suostu esim.joka toinen vkl tapaamisiin. Vaihtoehdot on sitten ne että joko vanhemmat pyrkivät sopimaan asiasta keskenään, jolloin lopputuloksena on jonkun sortin kompromissi mutta jos tähän ei kyetä niin asian ratkaisee käräjäoikeus.

Ihan jokainen voi miettiä omalle kohdalleen että suostuuko itse vapaaehtoisesti tapaamaan lastaan vain joka toinen vkl. Ihan kaikkeen ei millään pysty varautumaan eikä kaikkea ennakoimaan. Enpä olisi itsekään uskonut että muuten fiksusta ex-aviomiehestä kuoriutui avioerossa hankala ja kaikkea vastustava.

Tän päivän nuoret aikuiset, joiden vanhemmat ei ole eronneet, vaikuttaa jotenkin häiritsevän naiiveilta ja tyhmiltä verrattuna erolapsuuden kokeneisiin tuntemiini ihmisiin. Jotenkin siinä jalustalle nostetussa "ehjässä" perheessä kasvaneille tyypeille kehittyy kitukasvuinen tunneäly ja ne on ehkä vähemmän muuttuviin tilanteisiin sopeutuvia ja empatiakyvyttömämpiä. Pikemminkin huonossa parisuhteessa lasten takia elävät kuin vuoroviikkovanhemmat on niitä jotka laittaa sairaalla tavalla lapsen elämässä etusijalle. Sit se lapsi luulee että tämä on kaikkien tavoittelemaa rakkautta, kun yhdessä olo ei merkkaa mitään ja vanhemmat ei juttele tai koske toisiaan. Huhuhuhuhuuhuh. 

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Itse olen muuten ns. helppo lapsi. Samoin veljeni. Vanhemmat pystyi helposti laistamaan vanhemmuudestaan tai olemaan vanhempia silloin kun itseä huvitti kun kumpikaan lapsista ei valittanut. Tämä näkyy sitten aikuisuudessa.

Toivon todellakin että hiljaiset, rauhalliset, joustavat ja fiksut lapset otetaan paremmin huomioon eikä jätetä yksin kun on kerran on saanut noin "käteviä" ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas mielipiteitä. Onkohan teillä, jotka pidätte lapsia heittopusseina, vuoroviikkolapsia itsellänne?

Meillä on uusperhe, mieheni lapsi on meillä joka toinen viikko, minun lapsi kokoajan ja yhteinen tietenkin kokoajan. Kirjoitan nyt mieheni ja minun lapsista selvyyden vuoksi, he kaikki ovat meidän lapsiamme.

Miehen lapsen poissaollessa pistämme ranttaliksi, ravintolaruokaa, elokuvia ja kalliita aktiviteetteja. Kun hän taas tulee meille, syömme makaronilaatikkoa ja pakasteseitä ja köyhäillään kirppisvaatteilla ja patterin takaa kaivetuilla legoilla. :)

Lapsen äiti varmaankin syö kaviaaria ja maistelee viinejä uuden perheensä kanssa kun lapsi on meillä.

Voi jestas teitä :)

Taitaa olla kieli poskella kirjoitettu? Nythän on kuitenkin niin että tässä ketjussa kirjoitetaan oikeasta ihmisestä (ja jos provo niin tällaisia tilanteita oikeasti on) ja siksi hieman prispektii.

Voi huokaus. Meillä on todella kuvatun kaltainen uusperhe. Ilmeisesti yritykseni tuoda sarkasmin muodossa esille seikka että elämme ihan normaalia arkea lasten kanssa, ei ihan onnistunut. Tän palstan kuvitelman mukaan vuoroviikoin lasten kanssa elo on tuollaista kuin kirjoitin ylempänä.

Ei se ole. Lapsi on jo esiteini ja jäjestelmä on ollut käytössä kohta 10 vuotta. Ei hän mun mielestä kovin kärsivältä näytä mutta tehän sen tiedätte. Kutsuu minua etunimellä mutta äitiäni mummoksi. Ovat minun lapseni kanssa kuin sisarukset, tappeluineen kaikkineen. Olemme olleet kaikki tyytyväisiä järjestelyyn. Mieheni ei olisi koskaan suostunut joka toinen viikonloppu järjestelyyn ja koska asumme pyöräilymatkan päässä (bussillakin pääsee) lapsen äidin luota, hän voi mennä tarvittaessa sinne vaikka onkin "isä-viikko". Koskaan ei ole halunnut mutta sekin varmaan kertoo jostain pahasta olosta mitä minä en näe mutta te näette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi palstamammojen mielestä paras ratkaisu näihin huolto- ja tapaamiskuvioihin erotilanteessa? Jos vuoroviikot eivät toimi, niin onko se sitten se perinteinen joka toinen vkl -malli? Silloin kyllä vaarana vieraantuminen toisesta vanhemmasta ihan kokonaan. Ja kyllä, ihan varmasti parasta olisi olla eroamatta, mutta se ei aina ole vaihtoehto. Minultakaan ei kukaan kysynyt, haluanko hajottaa perheeni, kun eksä löysi uuden...

Ennakointi ja riskien minimointi. Mietitään, onko resursseja vanhemmuuteen. Onko sinulla, onko miehellä? Lapset tehdään avioliittoon, ja jos siihen ei toinen suostu, se oli sitten siinä.

Lapset tehdään yhteisestä päätöksestä, eikä siksi että ehkäisy pettää. Jos suhteessa on ongelmia, lasta ei tehdä.

Joskus voi kuitenkin kusta vaikka kuinka yrittäisi. Silloin vuoroviikonloput+satunnaiset viikkotapaamiset ja etä hoitaa esim jonkun harrastuksen kokonaan jotta pääsee bondaamaan lapsen kanssa.

No niin, vaikka lapset tehdään avioliittoon ja jos ero tulisi niin silloin molemmat vanhemmat katsotaan tasavertaisiksi, eli lapsi ei sitten automaattisesti jää äidille tai isälle. Ja jos vanhemmat eivät voi eikä halua vapaaehtoisesti luovuttaa huoltajuutta ja asumisjärjestelyä toiselle niin siinäpä sitten onkin se ongelma että miten järjestetään asuminen jos molemmat vanhemmat haluaa lapsen luokseen asumaan eikä kumpikaan suostu esim.joka toinen vkl tapaamisiin. Vaihtoehdot on sitten ne että joko vanhemmat pyrkivät sopimaan asiasta keskenään, jolloin lopputuloksena on jonkun sortin kompromissi mutta jos tähän ei kyetä niin asian ratkaisee käräjäoikeus.

Ihan jokainen voi miettiä omalle kohdalleen että suostuuko itse vapaaehtoisesti tapaamaan lastaan vain joka toinen vkl. Ihan kaikkeen ei millään pysty varautumaan eikä kaikkea ennakoimaan. Enpä olisi itsekään uskonut että muuten fiksusta ex-aviomiehestä kuoriutui avioerossa hankala ja kaikkea vastustava.

Samoin meillä. Ex-aviomies oli aviomiehenä ja isänä oikein fiksu, mutta eron jälkeen muuttui aivan eri ihmiseksi. Ja hän oli kuitenkin se, joka halusi erota, koska löysi uuden. Nyt ei sitten pystytäkään sopimaan mistään.

Eron jälkeen kahdessa kodissa asuvat lapset ovat onnellisempia

Vanhempien eron jälkeen kahta kotia säännöllisesti asuvilla lapsilla on vähemmän stressikokemuksia kuin yhteen kotiin jääneillä.

Heillä on myös muita lapsia parempi itsetunto ja vähemmän psykosomaattisia ongelmia.

Tiedot selviävät Tukholman yliopiston tutkijan Jani Turusen vuoroasumista ja lasten stressikokemuksia koskevasta tutkimuksesta.

Turunen tutkii aihetta Euroopan unionin Families and Societies -hankkeessa, jossa on mukana 15 maata.

Ruotsissa useampi kuin joka kolmas lapsi asuu vanhempien eron jälkeen kahta kotia. Vuoroasumista tukee esimerkiksi lapsilisän jakaminen.

Tutkijat uskovat käytännön lisääntyvän myös Suomessa, jos lapsilisä jaettaisiin, asumistukea saisi molempien vanhempien asuntoon ja koulukyydit järjestyisivät molemmista kodeista.

Suomessa vain noin joka kymmenes lapsi asuu säännöllisesti kahdessa kodissa.

Suomessa kahteen kotiin päätyvät yli kolmekymppiset, hyvin koulutetut vanhemmat, kertoo erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula.

Vuoroasumista tutkineen Hanna-Riikka Linnavuoren mukaan lapset pitivät kahta kotia eron jälkeen parhaana vaihtoehtona.

Lähde: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/04/27/eron-jalkeen-kahdessa-kodissa-asuvat-lapset-ovat-onnellisempia, tuolta voi sitten vielä googlailla nuo alkuperäiset tutkimukset.

Pisti silmään tuo, että kun täällä teilataan vuoroviikko alimpaan helvettiin, niin sehän näyttääkin olevan niin että "Suomessa kahteen kotiin päätyvät yli kolmekymppiset, hyvin koulutetut vanhemmat, kertoo erikoistutkija". Ja meillä tosiaan ollaan yli kolmikymppisiä, hyvin koulutettuja, joilla lapset asuu vuorotellen kahta kotia. Lyhyet pätkät vielä kun toinen lapsi vasta kolme ja eron jälkeen ollaan pysytty ystävinä, kyläillään lähes päivittäin sen luona jolla lapset kulloinkin on. Erosta vuosi, tilanne normalisoitunut enkä ymmärrä miten tämä voi olla huonompi ratkaisu kuin se, ettei lapset näkis isäänsä/äitiään kuin parin viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi palstamammojen mielestä paras ratkaisu näihin huolto- ja tapaamiskuvioihin erotilanteessa? Jos vuoroviikot eivät toimi, niin onko se sitten se perinteinen joka toinen vkl -malli? Silloin kyllä vaarana vieraantuminen toisesta vanhemmasta ihan kokonaan. Ja kyllä, ihan varmasti parasta olisi olla eroamatta, mutta se ei aina ole vaihtoehto. Minultakaan ei kukaan kysynyt, haluanko hajottaa perheeni, kun eksä löysi uuden...

Ennakointi ja riskien minimointi. Mietitään, onko resursseja vanhemmuuteen. Onko sinulla, onko miehellä? Lapset tehdään avioliittoon, ja jos siihen ei toinen suostu, se oli sitten siinä.

Lapset tehdään yhteisestä päätöksestä, eikä siksi että ehkäisy pettää. Jos suhteessa on ongelmia, lasta ei tehdä.

Joskus voi kuitenkin kusta vaikka kuinka yrittäisi. Silloin vuoroviikonloput+satunnaiset viikkotapaamiset ja etä hoitaa esim jonkun harrastuksen kokonaan jotta pääsee bondaamaan lapsen kanssa.

No niin, vaikka lapset tehdään avioliittoon ja jos ero tulisi niin silloin molemmat vanhemmat katsotaan tasavertaisiksi, eli lapsi ei sitten automaattisesti jää äidille tai isälle. Ja jos vanhemmat eivät voi eikä halua vapaaehtoisesti luovuttaa huoltajuutta ja asumisjärjestelyä toiselle niin siinäpä sitten onkin se ongelma että miten järjestetään asuminen jos molemmat vanhemmat haluaa lapsen luokseen asumaan eikä kumpikaan suostu esim.joka toinen vkl tapaamisiin. Vaihtoehdot on sitten ne että joko vanhemmat pyrkivät sopimaan asiasta keskenään, jolloin lopputuloksena on jonkun sortin kompromissi mutta jos tähän ei kyetä niin asian ratkaisee käräjäoikeus.

Ihan jokainen voi miettiä omalle kohdalleen että suostuuko itse vapaaehtoisesti tapaamaan lastaan vain joka toinen vkl. Ihan kaikkeen ei millään pysty varautumaan eikä kaikkea ennakoimaan. Enpä olisi itsekään uskonut että muuten fiksusta ex-aviomiehestä kuoriutui avioerossa hankala ja kaikkea vastustava.

Samoin meillä. Ex-aviomies oli aviomiehenä ja isänä oikein fiksu, mutta eron jälkeen muuttui aivan eri ihmiseksi. Ja hän oli kuitenkin se, joka halusi erota, koska löysi uuden. Nyt ei sitten pystytäkään sopimaan mistään.

Näinpä. Siinä joutuu miettimään että antaako toiselle periksi että edes joku rauha säilyy ja luopuu omista oikeuksistaan vai tekeekö kaiken vaikeimman kautta ja lähtee riitelemään huoltajuudesta ja asumisesta oikeudessa.

Nämä kun ei ole niin mustavalkoisia asioita mitä monet eroamattomat tuntuvat kuvittelevan.

Vuoroviikkoasuminen on ihan pienellekin lapselle ainoa oikea vaihtoehto, jos vanhempien suhde on keskenään hyvä ja kasvatusperiaatteet yhteneväiset. Molemmissa kodeissa on samat, toimivat rutiinit eikä lapsi joudu miettimään, saako isin kotona nyt tehdä sitä mitä äidin kotona saa. Vanhempien suhde on terve, he pystyvät keskustelemaan asioista ja istumaan saman pöydän ääressä ilman kiristelyä. Tälläisten vanhempien "viikkolapset" kokevat varmasti kahden kodin rikkautena.

Mutta jos vanhemmat ovat kasvatuksellisesti ääripäitä, eivät kykene kommunikointiin, puhuvat lapsen läsnäollessa toisistaan halveksuvasti eivätkä kykene edes kohtaamaan toisiaan ilman ajatusta "toi tekee kaiken väärin", ei vuoroviikkoasumiseen kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasuminen on ihan pienellekin lapselle ainoa oikea vaihtoehto, jos vanhempien suhde on keskenään hyvä ja kasvatusperiaatteet yhteneväiset. Molemmissa kodeissa on samat, toimivat rutiinit eikä lapsi joudu miettimään, saako isin kotona nyt tehdä sitä mitä äidin kotona saa. Vanhempien suhde on terve, he pystyvät keskustelemaan asioista ja istumaan saman pöydän ääressä ilman kiristelyä. Tälläisten vanhempien "viikkolapset" kokevat varmasti kahden kodin rikkautena.

Mutta jos vanhemmat ovat kasvatuksellisesti ääripäitä, eivät kykene kommunikointiin, puhuvat lapsen läsnäollessa toisistaan halveksuvasti eivätkä kykene edes kohtaamaan toisiaan ilman ajatusta "toi tekee kaiken väärin", ei vuoroviikkoasumiseen kannata lähteä.

Tuollaisissa tilanteissa lapset kärsii, ihan sama miten asumisjärjestelyt on hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasuminen on ihan pienellekin lapselle ainoa oikea vaihtoehto, jos vanhempien suhde on keskenään hyvä ja kasvatusperiaatteet yhteneväiset. Molemmissa kodeissa on samat, toimivat rutiinit eikä lapsi joudu miettimään, saako isin kotona nyt tehdä sitä mitä äidin kotona saa. Vanhempien suhde on terve, he pystyvät keskustelemaan asioista ja istumaan saman pöydän ääressä ilman kiristelyä. Tälläisten vanhempien "viikkolapset" kokevat varmasti kahden kodin rikkautena.

Mutta jos vanhemmat ovat kasvatuksellisesti ääripäitä, eivät kykene kommunikointiin, puhuvat lapsen läsnäollessa toisistaan halveksuvasti eivätkä kykene edes kohtaamaan toisiaan ilman ajatusta "toi tekee kaiken väärin", ei vuoroviikkoasumiseen kannata lähteä.

Tuollaisissa tilanteissa lapset kärsii, ihan sama miten asumisjärjestelyt on hoidettu.

Miksi tätä on alapeukutettu? Jos vanhemmat ei tule eron jälkeen toimeen ja unohtavat lapsen parhaan oman itsekkyyden takia, on ihan sama miten asuvat. Vuoroviikkolapset on onnellisempia eron jälkeen varmasti suurelta osin senkin takia, että vanhemmat kunnioittavat toisiaan eivätkä suolla toisesta paskaa.

Minä aikanani suostuin vuoroviikkoon, koska mies vaati. Tiesin, ettei mies suostu muuhun. Ja todella suosittelen, että jos mies on tietynlainen, niin suostukaa.

Kun poika murrosikäisenä halusi luopua siitä ja muutti kokonaan minun luokseni, alkoivat murheet:

Mies syytti minua lapsen manipuloinnista. Teki valituksen maistraattiin, ettei ollut antanut hyväksyntää.

Kun huomasi, ettei voi estää, niin otteet kovenivat. Syytti minua etäännyttämisestä. Ei suostunut luopumaan lähihuoltajuudesta, jotta saisi alemmat elarit. Ei suostunut maksamaan kuin minimielarit, vaikka lapsen harrastuskin oli enemmän...

Joskus on vaan helpompi suostua toisen vaatimuksiin...

Nimim. Oikeuteen menossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eq

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös narsistinen persoonallisuushäiriö kehity juurikin varhaislapsuudessa kun lapsen ja lähimmän huoltajan vuorovaikutus häiriintyy?

Huhhuh, mitä keittiöpsykologisointia. Rauhoittukaa nyt tuon narsisti-asian kanssa.

Narsismi ja psykopatia nimenomaan kehittyy aikuisten arvaamattomuudesta, pikkuisella ei ole kykyä ymmärtää aikaa, mutta aikuisella on. Ja aikuisella on minusta myös sen tuoma vastuu.

Tämä kommentti kertoo, ettet oikeasti tiedä psykiatriasta. Psykopatia näkyy aivoissa, joten kyseessä on ensisijaisesti aivopohjainen häiriö. Psykopatia puhkeaa tietynlaisissa olosuhteissa, mutta joillakin välttämättä ei puhkea niissäkään. Kyse ei ole kausaalisuhteista.

Toinen juttu on se, että narsismi on liitetty nimenomaan siihen, että vanhempien elämä on pyörinyt täysin lapsen ehdoilla. Eli lapsi sairastuu ns. Napoleon-kompleksiin. Juu, häiriö lähimmissä vuorovaikutussuhteissa voi aiheuttaa narsismia, mutta viikko-viikkoasumisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Näinhän se on, kiitos arviostasi. Ennen kuin jatkat pidemmälle, tarkista faktat. Sitä ennen voisit lukea oman tekstisi uudestaan - ehkä huomaat sisältöristiriidat.

Hyviä lukuhetkiä! 😀