Lapsi aloittaa viikko-viikko nyt 2v.

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas mielipiteitä. Onkohan teillä, jotka pidätte lapsia heittopusseina, vuoroviikkolapsia itsellänne?

Meillä on uusperhe, mieheni lapsi on meillä joka toinen viikko, minun lapsi kokoajan ja yhteinen tietenkin kokoajan. Kirjoitan nyt mieheni ja minun lapsista selvyyden vuoksi, he kaikki ovat meidän lapsiamme.

Miehen lapsen poissaollessa pistämme ranttaliksi, ravintolaruokaa, elokuvia ja kalliita aktiviteetteja. Kun hän taas tulee meille, syömme makaronilaatikkoa ja pakasteseitä ja köyhäillään kirppisvaatteilla ja patterin takaa kaivetuilla legoilla. :)

Lapsen äiti varmaankin syö kaviaaria ja maistelee viinejä uuden perheensä kanssa kun lapsi on meillä.

Voi jestas teitä :)

Voi miehen lapsiraukkaa. Tuntee itsensä varmasti todella ulkopuoliseksi, tulee kuin kylään toiseen perheeseen. 

Parempi sentään, että on vain omat biologiset sisarukset mukana oli sitten äidillä tai isällä. Äläkä ala nyt selittää kuinka viihtyy jne. Lapset eivät ilmaise tunteitaan tuollaisessa tilanteessa helposti. 

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Paha olo ei näy ulospäin aina, hyvin joustava persoona ei välttämättä uskalla näyttää pahaa mieltä, pelkää hylkäystä tai ettei hyväksytä niin haluaa miellyttää.

Olkaapa tarkkana!

Mikä olisi palstamammojen mielestä paras ratkaisu näihin huolto- ja tapaamiskuvioihin erotilanteessa? Jos vuoroviikot eivät toimi, niin onko se sitten se perinteinen joka toinen vkl -malli? Silloin kyllä vaarana vieraantuminen toisesta vanhemmasta ihan kokonaan. Ja kyllä, ihan varmasti parasta olisi olla eroamatta, mutta se ei aina ole vaihtoehto. Minultakaan ei kukaan kysynyt, haluanko hajottaa perheeni, kun eksä löysi uuden...

Itse olin nelisen vuotta äitipuoli, joista viimeiset 2-v lapsi oli viikko-viikko. Ja kuvatusti se meni: kun lapsi oli meillä, äiti piti laatuaikaa "uusien" lasten kanssa. Reissasivat, kävivät hoplopissa. Kun lapsi meni äitinsä luo, oli tavallista arkea.

Meillä taas oikea arki oli silloin kun lapsi oli poissa. Lapsen ollessa elettiin hänen ehdoilla, arki oli eteenkin minulle suorittamista. Minun oletettiin olevan 24/7 palvelija.

Lapsi alkoi oireilla ja pahasti. Siirtyi takaisin äidin luo asumaan, mutta oireilee nyt tosi pahasti. Vanhemmat ei halua nähdä asiaa, ja siksi erosin miehestä joka olisi halunnut perustaa kanssani perheen. Omalla toiminnalla aikaansaatiin kivasta tytöstä hirviö, ja nyt kukaan ei halua ottaa vastuuta vaan kumpaankin osoitteeseen olisi haluttu vääntää lapsia. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii tuosta, että on vaan heittopussi.

Lapsi oppii myös, että on tärkeä molemmille vanhemmille.

Lapsi oppii, että on erilaisia tapoja, eli oppii joustamaan.

Kukaan ei tiedä, mitä se lapsi viime kädessä oppii...

Minun lapseni menivät vuoroviikkosysteemiin hieman alta 10-vuotiaina.

Toinen lapsi, joka oli jo pienenä rutiineja tarvitseva, juuri tiettyyn aikaan nukkuva, huusi kuin syötävä ellei saanut ruokaa kellonlyömällä.... Hän Koki vuoroviikkoilun stressaavana.

Toinen lapsi, joka on luonteeltaan joustava, ei tappele tuulimyllyjä vastaan, ei hermostu pienistä... Hän haluaa edelleen olla vuoroviikkolapsi.

Miksi ihmeessä 2-vuotiaan pitäisi oppia joustamaan siksi, että vanhempansa eroavat? Kyllä se on vanhempien asia joustaa tällöin. Eli vanhempi pakatkoon matkalaukkunsa ja muutelkoon viikon välein asuinpaikkansa. Ei taida houkuttaa?

Meillä harkittiin tätä vaihtoehtoa, mutta se kariutui siihen, että eksän uusi ei halunnut miehensä asuvan "vanhassa" kodissaan edes joka toinen viikko. Tämä olisi siis ollut väliaikaisratkaisu, kunnes saadaan vanha koti myytyä ja molemmille uudet, pysyvät kodit. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi palstamammojen mielestä paras ratkaisu näihin huolto- ja tapaamiskuvioihin erotilanteessa? Jos vuoroviikot eivät toimi, niin onko se sitten se perinteinen joka toinen vkl -malli? Silloin kyllä vaarana vieraantuminen toisesta vanhemmasta ihan kokonaan. Ja kyllä, ihan varmasti parasta olisi olla eroamatta, mutta se ei aina ole vaihtoehto. Minultakaan ei kukaan kysynyt, haluanko hajottaa perheeni, kun eksä löysi uuden...

Ennakointi ja riskien minimointi. Mietitään, onko resursseja vanhemmuuteen. Onko sinulla, onko miehellä? Lapset tehdään avioliittoon, ja jos siihen ei toinen suostu, se oli sitten siinä.

Lapset tehdään yhteisestä päätöksestä, eikä siksi että ehkäisy pettää. Jos suhteessa on ongelmia, lasta ei tehdä.

Joskus voi kuitenkin kusta vaikka kuinka yrittäisi. Silloin vuoroviikonloput+satunnaiset viikkotapaamiset ja etä hoitaa esim jonkun harrastuksen kokonaan jotta pääsee bondaamaan lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii tuosta, että on vaan heittopussi.

Lapsi oppii myös, että on tärkeä molemmille vanhemmille.

Lapsi oppii, että on erilaisia tapoja, eli oppii joustamaan.

Kukaan ei tiedä, mitä se lapsi viime kädessä oppii...

Minun lapseni menivät vuoroviikkosysteemiin hieman alta 10-vuotiaina.

Toinen lapsi, joka oli jo pienenä rutiineja tarvitseva, juuri tiettyyn aikaan nukkuva, huusi kuin syötävä ellei saanut ruokaa kellonlyömällä.... Hän Koki vuoroviikkoilun stressaavana.

Toinen lapsi, joka on luonteeltaan joustava, ei tappele tuulimyllyjä vastaan, ei hermostu pienistä... Hän haluaa edelleen olla vuoroviikkolapsi.

Miksi ihmeessä 2-vuotiaan pitäisi oppia joustamaan siksi, että vanhempansa eroavat? Kyllä se on vanhempien asia joustaa tällöin. Eli vanhempi pakatkoon matkalaukkunsa ja muutelkoon viikon välein asuinpaikkansa. Ei taida houkuttaa?

Meillä harkittiin tätä vaihtoehtoa, mutta se kariutui siihen, että eksän uusi ei halunnut miehensä asuvan "vanhassa" kodissaan edes joka toinen viikko. Tämä olisi siis ollut väliaikaisratkaisu, kunnes saadaan vanha koti myytyä ja molemmille uudet, pysyvät kodit. 

Ja sinä syytät miehen nyxää siitä ettette saa lastanne hoidettua. :D Anna mun kaikki kestää. Nyxä toimi ihan ymmärrettävästi, exäsi oli todellisuudessa se joka torpedoi tuon kauhean idean. Ja joo, ihan tuhoon tuomittu idea! Ei matkalaukkuelämä ole elämää kenellekkään, ei aikuiselle eikä lapselle.

Liian pieniolemaan viikko ja viikko systeemissä. Itse en suostuisi. Lyhyt vl isän luona ja viikolla muutama tunti yks kaks kertaa.

Vittu mitä paskaa. Olisi kiva tietää, mitkä olivat syyt eroon useissa tapauksissa. Eivätkö suomalaiset pysty ratkomaan ongelmiaan? Erottiinko liian heppoisin perustein? Paraniko se elämä uuden kumppanin myötä? Mitä vittua niitä penskoja sitten tehdään niin helvetisti, jos tuloksena on järkyttävät asumisvuororumbat? Mielestäni useimmat eronneet ovat henkisesti vajavaisia, anteeksi nyt vaan.

Ei missään nimessä viikko-viikkoa vielä 2-vuotiaalle! Meille joku sanoi, että max ikä+2yötä eli meillä oli pienempi 2,5v kun erottiin niin noin kolmen yön sykleissä mentiin. Ja kun oli niin pieni niin nähtiin päivittäin riippumatta siitä missä nukkui. Nyt takana vuosi, 4-5 yötä kerrallaan toisen luona ja 1-2 päivää voi mennä ettei toista vanhempaa näe, yleensä nähdään edelleen päivittäin riippumatta siitä missä nukkuu. Ne on niin pieniä vielä, eikä ero ainakaan meillä poistanut sitä tosiasiaa, että lasten ehdoilla eletään.

Sukulaisperheessäni on ero hoidettu harvinaisen hienosti. Lapsi oli vasta vuoden, kun erosivat. Poika jäi pääasiallisesti asumaan äidilleen, mutta isä oli alkuun kylässä joka toinen ilta, viikonloppuisin oli alkuun yhden yön isällään ja siitä ovat pikkuhiljaa laajentaneet kuviota. Välillä kun vanhempien välit oli tulehtuneemmat, äiti poistui kotoaan vaikka lenkille kun isä tuli kylään. Nyt lapsi on jo eskari-ikäinen ja elää kahdessa kodissa, isällään ja äidillään niin, että molemmat vanhemmat edelleen kyläilevat toisillaan aktiivisesti ja vanhemmatkin ovat toisilleen jos ei nyt ihan ystäviä, niin läheisiä kuitenkin. Lapsi ei siis ole koskaan ollut ilman toista vanhempaansa viikkoa, koska äiti käy katsomassa poikaa myös isän viikolla ja toisinpäin. Nykyään on molemmilla myös uudet (tervejärkiset) kumppanit ja hyvin sovussa toimii kuvio edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi palstamammojen mielestä paras ratkaisu näihin huolto- ja tapaamiskuvioihin erotilanteessa? Jos vuoroviikot eivät toimi, niin onko se sitten se perinteinen joka toinen vkl -malli? Silloin kyllä vaarana vieraantuminen toisesta vanhemmasta ihan kokonaan. Ja kyllä, ihan varmasti parasta olisi olla eroamatta, mutta se ei aina ole vaihtoehto. Minultakaan ei kukaan kysynyt, haluanko hajottaa perheeni, kun eksä löysi uuden...

Ennakointi ja riskien minimointi. Mietitään, onko resursseja vanhemmuuteen. Onko sinulla, onko miehellä? Lapset tehdään avioliittoon, ja jos siihen ei toinen suostu, se oli sitten siinä.

Lapset tehdään yhteisestä päätöksestä, eikä siksi että ehkäisy pettää. Jos suhteessa on ongelmia, lasta ei tehdä.

Joskus voi kuitenkin kusta vaikka kuinka yrittäisi. Silloin vuoroviikonloput+satunnaiset viikkotapaamiset ja etä hoitaa esim jonkun harrastuksen kokonaan jotta pääsee bondaamaan lapsen kanssa.

Meillä lapsi tehtiin avioliittoon ja resursseja vanhemmuuteen oli monta vuotta. Suhteessa ei ollut ongelmia, kun lapsi tehtiin, mutta ilmeisesti niitä oli siinä vaiheessa, kun mies totesi, että arki on tylsää ja vähemmän tylsää se olisi nuoremman työkaverin kanssa. Olisin toki voinut tuota yrittää ennakoida ja muuttaa arkea jännittävämmäksi, mutta valitettavasti en tunnistanut merkkejä ajoissa. Nyt sitten yritetään löytää joku kaikille osapuolille sopiva ja lasta mahdollisimman vähän stressaava tapaamismalli.

Kokemusta on, jos teillä on suht samanlaiset kasvatustyylit ja ero isän ja äidin luona olossa ei ole huomattava, niin toimii.

Meillä ei toiminut, koska isän luona oli niin erilaista, meni 3 päivää jo pelkästään siihen, että totutteli taas minun luona oleviin sääntöihin. Pelkkää kiukuttelua siis tuo 3 päivää. Vähän sama juttu isän luona.

Jos teillä on tosiaan suht samanlaiset kasvatustyylit (meillä aivan ääripäät), niin antakaa palaa, äkkiä sen huomaa jos ei sovi lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisena kasvattajana olen nähnyt paljonkin näitä viikko-viikko lapsia. Harvoin näissä lapsen etu toteutuu. Heittopussi se lapsi on, molemmat vanhemmat elävät elämäänsä vuoroviikoin (matkustelevat, käyvät ravintoloissa ja tapahtumissa) ja uhrautuvat vuoroviikoin. Luuletteko, ettei se lapsi huomaa sitä? 95% viikko-viikko -lapsista kokee olevansa tiellä koko ajan.

Tämä on valitettavasti omakin mielikuvani. Lisäksi minulla on ihan perhepiiristä kokemusta tästä ja nyt jo aikuistunut lapsi sanoo, että oli sellainen fiilis, että kumpikin vanhempi piti tärkeimpänä vapaaviikkojaan ja niistä oltiin tarkkoja. Olisi joskus halunnut olla toisella toisen viikon aikana ja se ei tietenkään sopinut sille, jolle oli se vapaaviikko.

Parhaimmillaan toimii hienosti, mutta ei todellakaan aina ole lapsen etu.

Minä kyllä säälin lapsia jotka ovat viikko-viikko -systeemissä.

En itse suostunut äitinä viikko-viikko-systeemiin, vaikka mies sitä vaati ja lastenvalvoja hymisteli. Mielestäni oli paras että lapsi tapaa isäänsä viikottain, mutta asuu pääosin äidillä.

Nyt kun pari vuotta on kulunut, en voi olla kuin tyytyväinen että pidin pääni. Lapsella on perusturvallisuus kunnossa, ja meillä on normaalia arkea ja hän tapaa paljon isäänsä. Isänsä voisi olla aktiivisempikin, ja harrastaa jotain lapsen kanssa, mutta kun se ei häneltä ydinperheessäkään onnistunut, mihin hän siitä nyt olisi ihmeen kautta muuttunut.

Olin aika varma, että hän halusi viikko-viikko-systeemin välttääkseen elatusmaksuja. Lapsen edun ja bondaamisen kanssa sillä oli aika vähän tekemistä. Sen huomaa siitä, että hän surutta peruu tapaamisia erilaisten harrastustensa ja viihdemenojensa takia, ja kun hän löysi uuden rakkauden, hänestä ei kuulunut kuukausimääriin mitään. Itse jos joutuisin olemaan lapsesta erossa yli viikon, minulla olisi jo fyysisesti paha olo eikä mikään menisi lapsen tapaamisen edelle.

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa:

Tämä tyttö on myös ns joustava persoona. on jo pienestä pitäen ollut sellainen, että kaikki käy ja kaikki on ok.

Tottunut vain pienestä pitäen siihen, että hänen mielipidettään ei oteta huomioon.

Mitään vieraantumista ei tapahdu, jos etävanhempi pitää huolen siitä, että osallistuu lapsensa elämään. 2-vuotiaan, kuten vielä 2. luokkalaisenkin paikka on yhdessä kodissa, joten siellä asumaton vanhempi voi vaikka joka päivä hakea lapsen koulusta/päiväkodista/harrastuksista tai ottaa kyläilemään tunniksi pariksi. Isot lapset voivat yökyläillä ja viikonloppu-asua toisen vanhemman luona, vuoroviikkosysteemi ei sovi kaikille lapsille lainkaan. Joillekin sopii, mutta EI MISSÄÄN NIMESSÄ 2-VUOTIAILLE.

Itse olen tehnyt lasu-ilmoituksen tapauksessa, jossa siskoni kaveri kokeili vuoroviikkoasumista 2,5-vuotiaalle lapselleen.

Eikös narsistinen persoonallisuushäiriö kehity juurikin varhaislapsuudessa kun lapsen ja lähimmän huoltajan vuorovaikutus häiriintyy?

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas mielipiteitä. Onkohan teillä, jotka pidätte lapsia heittopusseina, vuoroviikkolapsia itsellänne?

Meillä on uusperhe, mieheni lapsi on meillä joka toinen viikko, minun lapsi kokoajan ja yhteinen tietenkin kokoajan. Kirjoitan nyt mieheni ja minun lapsista selvyyden vuoksi, he kaikki ovat meidän lapsiamme.

Miehen lapsen poissaollessa pistämme ranttaliksi, ravintolaruokaa, elokuvia ja kalliita aktiviteetteja. Kun hän taas tulee meille, syömme makaronilaatikkoa ja pakasteseitä ja köyhäillään kirppisvaatteilla ja patterin takaa kaivetuilla legoilla. :)

Lapsen äiti varmaankin syö kaviaaria ja maistelee viinejä uuden perheensä kanssa kun lapsi on meillä.

Voi jestas teitä :)

Taitaa olla kieli poskella kirjoitettu? Nythän on kuitenkin niin että tässä ketjussa kirjoitetaan oikeasta ihmisestä (ja jos provo niin tällaisia tilanteita oikeasti on) ja siksi hieman prispektii.

Meillä lastenvalvoja sanoi, että he eivät tee viikko-viikkosopimusta alle 3-vuotiaille, enkä minäkään siihen olisi suostunut. Lapsi on nyt melkein 6-vuotias ja vieläkin homma hoidetaan 3-4 yön sykleissä. Toinen vanhempi myös soittaa joka ilta, kun lapsi ei ole hänen luonaan. Usein myös me vanhemmat kyläillään puolin ja toisin. Kyseessä on herkkä ja rutiineja vaativa lapsia. Näin homma on toiminut hyvin.

Ja kyllä, jotkut lapset ovat temperamentiltaan mutkattomia. Meidän 2-vuotias on sellainen, ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettei osaisi pitää puoliaan ja kertoa omaa mielipidettään. Tuokin puoli hoituu kyllä.