Jätetyn naisen uusi, entistä parempi elämä

Toivottavasti olisi yleistä. Itse olen keväällä tullut jätetyksi toisen naisen takia ja todella toivon, että löydän vielä uuden ja entistä paremman parisuhteen, kun sen aika on.

Eikö täällä ole ketään jätettyjä naisia, joille olisi loppujen lopuksi auennut uusi, parempi, elämä?

Minulle on. Tulin jätetyksi 20 avioliittovuoden jälkeen.

Ensimmäinen puoli vuotta oli yhtä helvettiä, mutta aurinko alkoi paistaa risukasaan pikkuhiljaa entistä enemmän ja enemmän. Kahden vuoden jälkeen tunsin olevani valmis uuteen suhteeseen, ja 2,5 vuoden jälkeen eräs mies haki minut kirjaimellisesti kotoa.

Paljon se vaati anteeksiantoa, anteeksiantoa, hyväksymistä ja irtipäästämistä menneestä. Jos ei tähän pääse, ei se parempi elämä aukea, vaan menneisyys vaan jatkaa itsensä toistamista.

Siis tässä ei tietenkään ole olennaista se, että naiset on ensin avioliitossaan jätetty. Olennainen juttu on se, että heidän aiempi liittonsa on ollut huono ja mies on toiminut proaktiivisesti ja niin itsekunkin kannattaa tehdä aina ja varsinkin silloin, kun ei ole tyytyväinen asioiden vallitsevaan tilaan. Älä sinäkään odottele passiivisena vaan tee jotain asioiden saattamiseksi paremmiksi. Kohenna liittoa ensiksikin.

Ehkä uuteen ja "parempaan" parisuhteeseen päätyminen voi johtua myös siitä, että katsotaan ja testataan kumppania tiheämmän seulan läpi. Ulkonäkökään ei ehkä ole niin tärkeä pontti kuin sen olevinaan "elämäni miehen" kohdalla. Arvostuksen kohteet muuttuvat ja osataan oppia virheistä ja kenties välttää mahdollisia karikoita paremmin.

Tietenkin luonteiden match on edelleen se oleellisin.

Ja mulla ainakin on kakkoskierros paljon parempi. Vakka & Kansi co.

Minut jätettiin reilun 20 avioliittovuoden jälkeen. Aluksi shokki, mutta pikkuhiljaa pääsin siitä yli ja löysin itseni ja huomasin, että minähän pärjään ja saan tehdä lopultakin asioita joista nautin. Nyt reilun vuoden päästä olen löytänyt parisuhteen, missä olen saanut miehen, joka on myös parhain kaverini. Teemme kaikkea mistä olen haaveillut ennen, yhdessä ei erikseen. Matkustellaan, käydään lenkillä, laitetaan ruokaa, hoidetaan lapset. Elämä on parempaa kuin ennen. Entä entinen mieheni. Sääliksi käy. Ei ole onnellinen. Alkon liikakäyttöä. Tappeluja uuden naisen kanssa. Toivon, että hänkin löytäisi todellisen onnen.

Täällä yksi piloille menneen avioliiton ja vuosien kärvistelyn jälkeen paremman elämän löytänyt nainen. Kuten aiemmassa viestissä jo todetaan, uskon, että sen onnen saavuttaa kun tekee itse oman pään sisällä töitä asioiden eteen. Päästää irti vanhasta, antaa anteeksi itselleen ja exälleen, keskittyy olennaiseen, nykyiseen ja tulevaan. Jos jää rypemään menneeseen, pettymyksiin ja huonoihin kokemuksiin, ei löydä onnellista olotilaa, ei kenenkään kanssa. Jos jotain hyvää on vuosien takaisista vakavista perheongelmista, sairastumisista, masennuksista, pettämisistä ja riidoista löydettävä, on se se, että niiden kokemusten jälkeen osaa todella arvostaa sitä, että ne eivät nykyään elämään kuulu. Näin osaa myös arvostaa nykyistä parisuhdetta ja puolisoa, nauttia kaikesta hyvästä, jolloin hyvä vain kertaantuu ja paranee. Elämä on <3

Ja eiköhän tuo sama kaava, menneiden käsittely itselleen selväksi ja irti päästäminen menneestä, ole niitä avainasioita siinäkin, että hieman väärille urille ajautuneen suhteen saa vielä korjatuksi. Me, jotka emme siihen kyenneet, voimme onneksi saada uuden mahdollisuuden.

Minut jätettiin toisen naisen vuoksi viitisen vuotta sitten. Uutta kumppania en ole löytänyt mutta onnellisempi olen ehdottomasti. Onneni tulee siitä että voin järjestää elämäni mieleisekseni. Nyt olen ostamassa taloa. Ei siihen onneen aina parisuhdetta tarvita. Tulee jos on tullakseen.