Mummo leikkasi lapsen hiukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa on sitä mieltä, että aivan turhaa vouhkaamista. Eli suurimmalta osalta saa siis myös leikata hiukset vastoin tahtoaan. Ei väliä, että se on myös rikos. Täällä oli joskus keskustelu kuinka kouluikäiseltä tytöltä oli kaverit leikanneet tukan, moni käski rikosilmoitusta tekemään. Miksi sitten anoppi saa vapaasti touhuta lapsenlapsen hiusten kimpussa saksineen?

Ei todellakaan saa mummu ilman lupaa leikata lasten hiuksia!

Mutta miksi ap vouhkaa ja suuttu miehelleen???

Ja miksi isäkin ei saisi päättää lapsen hiuksista?

Ja miksi pikkulapsella on hiukset, jotka roikkuvat silmillä ja niitä ei kiinnitetä esim. pinnillä?

P.S. Vähänkin isompi lapsi saa itse päättää hiustyylistään.

Ei isäkään ollut antanut lupaa lapsen hiusten leikkaamiselle, ei tuossa vanhempien luvilla pelattu. Mummo oli mennyt leikkaamaan omin luvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

97, lapsi on kaksivuotias ja hän ei tietenkään itse hiuksistaan välitä. Mummo on pysynyt tiukasti kannassaan, hän ei ole tehnyt mitään väärää, ei ole pyytänyt anteeksi eikä myöskään suostu korvaamaan kampaajakäyntiä.

Mies ei ole itse asiaa halunnut itse ratkaista mitenkään. Sanoo, että kasvaahan ne hiukset takaisin ja sanoi äidillensä, että älä jatkossa leikkaa kun tuodaan yökylään.

Minä en ole lapsia enää antamassa yökylään enkä mummon luokse vierailuille ilman, että jompi kumpi huoltajista on valvomassa ettei mummo tee mitään sopimatonta. Ilmeisesti pitää jatkossa olla itse paikalla, koska mistä minä voin tietää, jos mies jättääkin ne lapset sinne ja taas tulee jotain tällaista.

Kyllähän ne hiukset kasvaa joo. Voin viedä lapsen omaan piikkiin kampaajalle.

Mies on nyt pahoillaan ja sanoo, että ansaitsee paremman vaimon, kun minä olen niin törkeä.

Ap

Totta tuo vika lause.

Ansaitsisiko vaimo paremman miehen?

Odottakaa, että mummo nukkuu ja leikatkaa hänelle vastaavanlaiset otsahiukset.

t. Hammurab 

Sun miehesi on anteeksi vaan ihan idiootti mammanpalvoja. Ei nyt jumalauta tuollaista mennä tekemään lapselle äidiltä kysymättä. Mutta kun on sellainen ihminen ettei välitä niin ei välitä. Niille täytyy sitten suuttua ainakin kerran oikein kunnolla. Ymmärrän sua täysin, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

97, lapsi on kaksivuotias ja hän ei tietenkään itse hiuksistaan välitä. Mummo on pysynyt tiukasti kannassaan, hän ei ole tehnyt mitään väärää, ei ole pyytänyt anteeksi eikä myöskään suostu korvaamaan kampaajakäyntiä.

Mies ei ole itse asiaa halunnut itse ratkaista mitenkään. Sanoo, että kasvaahan ne hiukset takaisin ja sanoi äidillensä, että älä jatkossa leikkaa kun tuodaan yökylään.

Minä en ole lapsia enää antamassa yökylään enkä mummon luokse vierailuille ilman, että jompi kumpi huoltajista on valvomassa ettei mummo tee mitään sopimatonta. Ilmeisesti pitää jatkossa olla itse paikalla, koska mistä minä voin tietää, jos mies jättääkin ne lapset sinne ja taas tulee jotain tällaista.

Kyllähän ne hiukset kasvaa joo. Voin viedä lapsen omaan piikkiin kampaajalle.

Mies on nyt pahoillaan ja sanoo, että ansaitsee paremman vaimon, kun minä olen niin törkeä.

Ap

Totta tuo vika lause.

Eikä ole. Nämä kaksi kyllä ihan tasan ansaitsevat toisensa. Se mies kävi täällä haukkumassa muijaansa eli ei ole mikään kultamurunen. Itse on varmaan hirviönsä luonut. Ja ap voisi lakata meuhkaamisen. Mies ja anoppi ovat samasta puusta kun eivät osaa pienessäkään asiasta saati suuresta pyytää anteeksi. Ehkä ap on kuin oma äitinsä, suurtakin suurempi draama kaikesta. Kestättekö toistenne viat vai ette? Erotkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää ei lasten tarvitse mennä sinne muuta kuin korkeintaan valvonnan kanssa. Yökylään ei enää kukaan lapsi sinne jää.

No eikö tuo nyt ole hieman liioiteltua. Hiukset kasvaa aina takaisin, joten miksi sen takia pitäisi pilata lasten suhde mummoonsa? Kyllä mä ymmärrän miksi ap:tä harmittaa, mutta varmaan mummo tarkoitti vain hyvää ja on nyt läksynsä oppinut.

Siis oppii läksynsä jos mies kertoo mummolla.  Huomasitko että mies mököttää eikä ole kertonut mummolle että näi EI saa tehdä ja että nyt lapset eivät tule sinne yökylään jatkossa ainakaan vähään aikaan.  Mutta ap, joko tuon ihminen tajuaa, että EI saa koskea toisen lapsen hiuksiin, tai sitten ei tajua.  Siinä mennään yli sen rajan, joka vieraalla kuitenkin on omaan lapseen. 

Jos mies ei osaa olla lastensa asioissa samalla kannalla kuin puolisonsa ja soittaa vielä mammallensa perään, kun puoliso on jo keskustellut asian, on ap:lla ihan täysi syy olla miehelle suuttunut.

Puolisot pitävät yhtä. Jos miestä ei kiinnosta selvittää lapsen hiusasiaa, silloin hänen vaimonsa selvittää. Kun asia on selvitetty ilman miestä, ei miehen tule mennä enää sekaantumaan siihen. Nyt mies ei ole osannut vielä katkaista napanuoraansa, kun pitää jälkikäteen valita puolet. Ja valitsee sen puolisoaan vastaan.

.

Avioliittolupauksessa mies ja nainen on yksikkö, jotka tukevat toisiansa myötä ja vastamäissä. Ei mies ja hänen äitinsä solmi suhdetta vaimoon. Jos miehelle äiti on vaimoaan tärkeämpi, kannattaa jäädä sinne peräkammariinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

97, lapsi on kaksivuotias ja hän ei tietenkään itse hiuksistaan välitä. Mummo on pysynyt tiukasti kannassaan, hän ei ole tehnyt mitään väärää, ei ole pyytänyt anteeksi eikä myöskään suostu korvaamaan kampaajakäyntiä.

Mies ei ole itse asiaa halunnut itse ratkaista mitenkään. Sanoo, että kasvaahan ne hiukset takaisin ja sanoi äidillensä, että älä jatkossa leikkaa kun tuodaan yökylään.

Minä en ole lapsia enää antamassa yökylään enkä mummon luokse vierailuille ilman, että jompi kumpi huoltajista on valvomassa ettei mummo tee mitään sopimatonta. Ilmeisesti pitää jatkossa olla itse paikalla, koska mistä minä voin tietää, jos mies jättääkin ne lapset sinne ja taas tulee jotain tällaista.

Kyllähän ne hiukset kasvaa joo. Voin viedä lapsen omaan piikkiin kampaajalle.

Mies on nyt pahoillaan ja sanoo, että ansaitsee paremman vaimon, kun minä olen niin törkeä.

Ap

Totta tuo vika lause.

Eikä ole. Nämä kaksi kyllä ihan tasan ansaitsevat toisensa. Se mies kävi täällä haukkumassa muijaansa eli ei ole mikään kultamurunen. Itse on varmaan hirviönsä luonut. Ja ap voisi lakata meuhkaamisen. Mies ja anoppi ovat samasta puusta kun eivät osaa pienessäkään asiasta saati suuresta pyytää anteeksi. Ehkä ap on kuin oma äitinsä, suurtakin suurempi draama kaikesta. Kestättekö toistenne viat vai ette? Erotkaa.

Joo noinhan se menee.

Äitiäni ei tästä voi tosin syyttää. Hän oli tyyppi, joka puolusti miestään kaikista karmeimmissakin asioissa, kun on niin "hyvä mies". Minä olen tuossa asiassa erilainen.

Kannan itse mielelläni vastuun kaikista niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin tai ollut muutekin väärässä. Pyydän anteeksi omaehtoisesti, pyrin hyvittämään aiheuttamani vahingon jos mahdollista, osaan keskustella toisen keskustelutaitoisen kanssa. Katson, että asiat hoidetaan kuntoon ja valmiiksi. Oikeudentuntoni on vahva, en hyväksy mustien lampaiden käyttämistä.

Nämä ovat ne hyvät puolet.

Huonona puolena toki voi nähdä sen, että olen tyly silloin, kun tehdään väärin ja ei millään suostuta asiaa korjaamaan, vaan laitetaan vieläpä ihan muiden piikkiin vaikka homma on ihan selvä. Enkä selvästikään osaa mitenkään toimia järkevästi mieheni kanssa, koska hän katsoo että minua voi noin kohdella. Muiden ihmisten kanssa tulen toimeen, paitsi huonosti käyttäytyvien ihmisten kanssa en välitä olla tekemisissä. Olen aika hyvin onnistunut sellaisia elämässäni välttelemään, ystäväni ovat hyviä. Kotoa löytyy on tämä poikkeus pääsääntöön, mikä on kyllä aika kova paikka omallekin itsetunnolleni. Tosi alas olen itseni pistänyt.

Hyvä on tuo kommenttisi, että kestättekö toistenne viat vai ette?

Minä en tuota mainitsemaani vikaa kestä miehessäni, olen jo pitkään sanonut että sille pitää tehdä jotain. Ei hän ole sille mitään tehnyt, joten oikeasti ei tässä voi yhtään parempaa tulevaisuutta odottaa. Vaikka hän välillä arjessa olisikin kiva, niin heti jos tulee joku asia mikä pitäisi hoitaa tai hänen pitäisi jossain asiassa korjata vaikakpa omaa käytöstään, tulee hirveä älämölö ja vaimon syyttely. Näitä tapauksia on ihan jatkuvasti, useita viikossa.

Jostain syystä mieheni katsoo, että minä ansaitsen tuollaista kohtelua. Varmasti ansaitsenkin, kun olen tähän karmeaan avioliittoon jäänyt. Ihan oma mokahan se on. Mieheni ei jostain syystä halua missään nimessä erota, vaikka hän ei ole toisaalta myöskään ollut valmis tekemään tuolle "vialle" yhtään mitään.

Joku tietenkin voi nähdä, että ei tuo ole vika miehessäni vaan ainoastaan piirre. Sellaisen ihmisen kanssa mieheni varmasti tulisikin paremmin toimeen, joten toivon, että hän joku päivä löytää sen vaimon jonka mielestään ansaitsee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

3 = ap

Tuo miehen puhumattomuus minua myös ärsyttää. Ihan kuin tuollainen asia ei muka minulle kuuluisi, kun kuitenkin yhdessä perheenä eletään. Piti itse huomata ja itse sanella, miten jatkossa mummon kanssa menetellään. Nyt mies mököttää ja kieltäytyy hoitamasta asiaa.

Ap

No äkkiä se tukka kasvaa ja kaksivuotias ei osaa olla asiasta pahoillaan. Nyt turhaa huudatte asiasta, jos varsinkin käytätte mummoa lastenhoitajananne. Pienet ongelmat, jos tuosta pelihousut revitään. Mies suhtautuu asiaan paljon rauhallisemmin, tukka kasvaa ja lapsi ehtii kasvattaa vielä monet irokeesit :D

Vierailija kirjoitti:

9. Jos ihminen on läksynsä oppinut, hän pyytää anteeksi ja pyrkii korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Ei jänkkää vastaan.

Ap

Kuinkas tuo vahinko korvataan? Liimaillaan haituvat takaisin vai peruukki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen ihmisen pitää hoitaa asiat omien vanhempien kanssa. Eli miehen on puhuttava äidilleen, jos rajoja pitää asettaa, ei miniän.

Kyllä jokaisen ihmisen on setvittävä omat skismansa muiden kanssa. Ei mitään välimiehiä asialle.

Ap:lla on nyt kaksi kanaa kynittävänä: yksi anopin kanssa ja yksi miehen kanssa. Ei tilanne siitä selkene että mies yrittää kertoa anopille mitä mieltä ap on mistäkin.

En ole mieheni äidin kanssa muutenkaan ollut juurikaan tekemisissä. Joskus käynyt kahvilla. Jos olisimme enemmän yhteyksissä, takuulla sanoisin ja olisin sanonut asian jo kohdatessa.

En viitsi soitella perään vihaisia puheluita, kun ilmoitin jo miehelle miten toimitaan, kun hän kerta ei halunnut asiaa hoitaa.

Poika ilmoittakoon asian äidillensä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Minä toki voin sanoa asian mummolle, jos jossain elämän vaiheessa tulee vastaan.

Ap

Kovin olivat kylmän sorttiset välit sitten anoppiin jo ennen tukan leikkuuta :(. Mitäs muita konnuuksia anoppi on ap:lle tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus näitä nykymammoja. Ei se elämä siihen otsiksen leikkaukseen kaadu, ehkä ne hiukset tosiaan oli silmillä ja mummo ajatteli hyvää hyvyyttään auttaa. Pian ne kasvaa takaisin, ei ole välienkatkaisun arvoista.

Ai pian ne kasvaa takaisin!!?? No just joo... ei kasva pian, vaan hitaasti kaksivuotiaalla! Sitä pituutta odotellessa saa sitten väkerrellä pinnejä ja pikku ponnaritupsuja silmillä olevaan otsikseen ja ai kuinka kivoja ovatkaan lapsesta...

Omalle lapselleni ei ole koskaan leikattu otsista, otsis jonkun mummon leikkaammana on pahin painajaiseni!

Nyt ekaluokkalaisena tytöllä on tasapitkät, paksut hiukset, lähes takapuoleen asti. Jos joku uskaltasi niihin koskea. niin.... :/

No mitä helvetin väliä miten ne sinappikoneen kaksi karvaa on leikattu..!?!?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa on sitä mieltä, että aivan turhaa vouhkaamista. Eli suurimmalta osalta saa siis myös leikata hiukset vastoin tahtoaan. Ei väliä, että se on myös rikos. Täällä oli joskus keskustelu kuinka kouluikäiseltä tytöltä oli kaverit leikanneet tukan, moni käski rikosilmoitusta tekemään. Miksi sitten anoppi saa vapaasti touhuta lapsenlapsen hiusten kimpussa saksineen?

Nyt puhutaan kuitenkin kaksivuotiaasta, jolle varmaan aika sama, millainen tukka on :). Mikset muuten ap itse ollut huomannut, että tukka meni lapsen silmille? Ei ole kiva, jos tukka menee silmille ja syödessä vieläpä suuhun, niinkuin se tuon ikäisellä helposti menee.

No onhan tuo törkeää, mutta ei kai tässä sentään mistään "aiheutetusta vahingosta" voida puhua...? Ja miten se pitäisi vielä korvata? Maksaa äidille henkisestä kivusta?

Kunhan teet selväksi, ettei leikkaa lasten hiuksia enää ilman sinun lupaasi, jos ei nyt joku purkka ole tarttunut hiuksiin niin ettei sitä muuten saa irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen ihmisen pitää hoitaa asiat omien vanhempien kanssa. Eli miehen on puhuttava äidilleen, jos rajoja pitää asettaa, ei miniän.

Kyllä jokaisen ihmisen on setvittävä omat skismansa muiden kanssa. Ei mitään välimiehiä asialle.

Ap:lla on nyt kaksi kanaa kynittävänä: yksi anopin kanssa ja yksi miehen kanssa. Ei tilanne siitä selkene että mies yrittää kertoa anopille mitä mieltä ap on mistäkin.

En ole mieheni äidin kanssa muutenkaan ollut juurikaan tekemisissä. Joskus käynyt kahvilla. Jos olisimme enemmän yhteyksissä, takuulla sanoisin ja olisin sanonut asian jo kohdatessa.

En viitsi soitella perään vihaisia puheluita, kun ilmoitin jo miehelle miten toimitaan, kun hän kerta ei halunnut asiaa hoitaa.

Poika ilmoittakoon asian äidillensä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Minä toki voin sanoa asian mummolle, jos jossain elämän vaiheessa tulee vastaan.

Ap

Kovin olivat kylmän sorttiset välit sitten anoppiin jo ennen tukan leikkuuta :(. Mitäs muita konnuuksia anoppi on ap:lle tehnyt?

Ei meillä läheisiä ja lämpimiä välejä ole anopin kanssa koskaan ollutkaan, ihan totta.

Yksi syy sille varmasti on se, että miehellä oli monia vuosia välit poikki äitiinsä tämän loukkaavan ja henkilökohtaisia rajoja rikkovan käytöksen vuoksi. Mitäpä minä nyt tuollaiseen kuvioon väliin olisin mennyt, heidän kahdenvälinen asia. Kuuntelin kyllä mieheni juttuja sujuvasti ja pyrin keskustelulla auttamaan, mutta en lähtenyt ottamaan kantaa. Anoppi itse valitsi, miten poikansa kanssa toimi. Sai sitten lopulta välit oman lapsensa kanssa kuntoon, kun nöyrtyi vuosien jälkeen pyytämään pojaltaan anteeksi.

Olisi varmaan kannattanut aiemminkin, niin olisi nähnyt välissä lapsenlapsensa vauvana ja taaperona. Hän kuitenkin jostain syystä halusi toimia noin. Aikuinen ihminen tekee itse valintansa ja päättää, mikä asia on elämässä tärkeintä. Jollekin voi olla hyvin tärkeää se, ettei tarvitse ottaa vastuuta ja pyytää anteeksi, jos on tultu töpättyä.

Omalta puoleltani välit anopin suuntaan ovat tähän päivään asti olleet asialliset, joskin hyvin etäiset. Olen käynyt kahvilla harvakseltaan, jutellut sujuvaa small talkia ja ollut kohteliaan ystävällinen, kuten ihmisten kanssa yleensä. Tänään annoin anopin kuulla kunnian juurikin tuosta, että tekee tuollaista täysin häpeilemättä, eikä edes pyydä anteeksi saati halua korvata vahinkoa, joka tässä tapauksessa olisi ollut se kampaamokäynnin maksaminen.

Enkä kadu tuota, en.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla, ja perhettä kohtasi vielä kriisi samalla. Ei siinä lasten hiuksia mietitty. Jälkeenpäin olen kuvia katsellessani miettinyt, että olisi vaikka mummo voinut saksia ne hiipakkeet.

 Tuo kommenti ei liity mihinkään.

Kyllähän se liittyi! Kirjoittaja tarkoitti tietysti sitä, että lapsen hiusten leikkaus on pieni asia suuren kriisin rinnalla. Et tainnut ihan täysin ymmärtää suomen kieltä , kun kaksoiskonsonantti puuttuu "kommenti" ?

Vierailija kirjoitti:

9. Jos ihminen on läksynsä oppinut, hän pyytää anteeksi ja pyrkii korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Ei jänkkää vastaan.

Ap

Leikkaa itse lapsen hiukset, miksi annat / annatte kasvaa liian pitkiksi? Mummo ehkä vain halusi ettei lapsen silmiin satu. Kukakohan on itsekäs?

Jokainen joskus lapsen hiuksia leikannut tietää, että leikkausoperaatio voi olla todellinen tahtojen taisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus näitä nykymammoja. Ei se elämä siihen otsiksen leikkaukseen kaadu, ehkä ne hiukset tosiaan oli silmillä ja mummo ajatteli hyvää hyvyyttään auttaa. Pian ne kasvaa takaisin, ei ole välienkatkaisun arvoista.

Jos auttaa hyvää hyvyyttään niin ehdottaa ja kysyy että voisin noin hiukset leikata. Mutta nämä nykymummot luulevat voivansa tehdä mitä haluavat ja kaikki pitäisi tehdä heidän säännöillään. Jos mummo ei ole pahoillaan niin hän on tehnyt asiasta valtataistelun. Ja omien lasten kohdalla valta päättää on kylläkin sillä äidillä eikä mummolla.

Mitäs jos apeen äiti lainaa vävyn autoa ja maalauttaa sen eri väriseksi? Entä kun vävy raivostuu asiasta, kun auto on yleensä miehille tärkeämpi kuin ne lapset? Onko kiva kun anoppi sanoo sitten että sehän on vain väriä, sen voi maalauttaa takaisin. Ja lapset ovat ainakin minun maailmassani kaikkein tärkeintä ja auto on vain auto.

Nykymummot ovat vaan tottuneet määräämään kaikesta ja nykymammat eivät sellaista siedä. Menisi leikkaamaan sen oman aikuisen poikansa hiuksia ja jättäisi lapsenlapset rauhaan.

Ketä ne "nykymummot" on, mitähän tarkoitat? Oliko minun mummoni "nykymummo" ,syntyi 1907 ? Sain  itse ja sisarukseni ihan "mummon kädestä" persuuksilleni, kun teimme luvattomuuksia ollessamme mummolassa " kesälapsina". Ja kyllä se ukki leikkasi poikien tukat aina aivan klaneiksi, ei siitä varmaan keskusteltu vanhempien kanssa. Vastuu oli kaikista asioista tuolloin isovanhemmilla ja ei paljon kannattanut pullikoida vastaan. Mistäs ap tiedät, vaikka anoppi on käynyt samanlaisen koulun?

Tuo oli ihan hyvä nosto yhdeltä kirjoittajalta sinällään, mitä kommentoin tuossa kohdassa 118. Jäin oikein miettimään syitä ja seurauksia, taustoja.

Tutustuin kyllä anoppiin jo silloin kun me poikansa kanssa vasta seurusteltiin, mutta heillä oli keskenään jatkuvaa skismaa.

Äitinsä päsmäröi ja käveli yli, meni siivoamaan ja penkomaan poikansa henkilökohtaisia tavaroita muun muassa. Tosin poika itse oli antanut äidin hankkia itselleen vuokrakämpän ja antoi jopa äidilleen sinne avaimenkin. Poika sitten vastaili tuollaiseen kiukuttelulla ja antamalla äitinsä toteuttaa itseään entistä enemmän :D

En ymmärtänyt, miksi niitä oman asunnon avaimia ei vain otettu pois ja työnnetty vaikka mamma kämpästä ulos, jos käy henkilökohtaisiin tavaroihin kiinni, eikä puhetta usko :D Ehkä se olisi ollut pojan mielestä sairasta, kun näitä päivän perusteluja olen taas häneltä kuullut?

Esimerkiksi kun muutettiin miehen kanssa yhteen, niin mehän sitä anopin kanssa miehen tavarat pakattiin (miehen pyynnöstä), kun poikansa ei omaa äitiään kestänyt eikä osannut tai halunnut pitää tälle rajoja. Liekö todellisuudessa halusikin mammansa muuttamaan, kun toimi miten toimi? Miksi se äiti piti edes ottaa sinne aikuisen pojan muuttoa suorittamaan, jos kerta on niin maanvaiva?

Äitinsä siinä laatikoita autoon pakatessa ihmetteli, että miksihän se poika on hänelle koko aika niin kiukkuinen. Minä yritin uuden tuttavuuden kanssa luovia ja kehoitin keskustelemaan asioista suoraan poikansa kanssa.

Noh, tällaisia taustoja. Jos tässä päivässä on jotain hyvää, niin alan nyt ymmärtää noita yhteneväisiä piirteitä äitinsä kanssa. Kotoahan ne tavat on siellä opittu ja omaksuttu. Naureskelen vähän tässä omalle typeryydelle, miten en tajunnut aikaisemmin.

Tuo kiukuttelu on piirre mikä miehessäni on edelleen vahvana. Sen sijaan että hän sanoisi asioita asioina tai kommentoisi niitä samoin, hän aloittaa yleensä kiukuttelun. Siitä meillä on ollut paljon puhetta, mutta mies on pitänyt tavastaan kiinni. Ehkä se on hänelle normaalia ja hyväksyttävää.

Iltapäivällä mies tosin kertoi, että alkaa nyt etsimään itselleen uutta naista, joten jos nämä mieheni käytöstä ymmärtäneet ovat jotkut vapaita, niin nyt olisi namipalaa tarjolla ;)

Ap