Miten ja mistä äiti-ihminen löytää uuden hyvän kumppanin?

Vaikeaa, jos määrittelet itsesi ensisijaisesti "äiti-ihmisenä". Kai sinussa on muutakin kuin lapsesi?

Etsisin normaalia kumppania hyvän sijaan. Ei yh mammatkaan ole hyviä kumppaneja

No mieti ensin oma identiteettisi uudestaan. Miehiä voi kiinnostaa kultturelli nainen, sivistynyt nainen, sporttinen nainen, menestyvä nainen tai mikä vaan. Mutta kenellekään se ei ole merkittävää että olet äiti-ihminen. Nostat vaan itse sen liian merkittäväksi asiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa, jos määrittelet itsesi ensisijaisesti "äiti-ihmisenä". Kai sinussa on muutakin kuin lapsesi?

Kun se ongelma uuden miehen löytämisessä on se, että on äiti. Tai lapsettomana se oli miljoona kertaa helpompaa.

AP

Tsemppiä! Kumppanin löytäminen on monesti onnekas sattuma. Ole saatavilla esim. nettitreffeillä. Ole siellä varovainen. Monet varatut miehet etsivät siellä kakkosnaista ja monet valehtelevat myös olevansa vapaita. Olen itse joutunut tällä tavalla huijatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Etsisin normaalia kumppania hyvän sijaan. Ei yh mammatkaan ole hyviä kumppaneja

Miten niin ei ole? Enkä ole yh, yhteishuoltajuus meillä on.

AP

miten olisi lapsen isä?   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa, jos määrittelet itsesi ensisijaisesti "äiti-ihmisenä". Kai sinussa on muutakin kuin lapsesi?

Kun se ongelma uuden miehen löytämisessä on se, että on äiti. Tai lapsettomana se oli miljoona kertaa helpompaa.

AP

Olit silloin myös nuorempi. Kumppanin löytyminen vaikeutuu iän karttuessa. Tietty pienet lapset voivat hankaloittaa tutustumista jonkin verran, eivätkä kaikki miehet ehkä halua pikkulapsiperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

miten olisi lapsen isä?   

Mun lapsen vai? Mies ei halua, joten minkäs teet.

AP

No ensinnäkin mä elin omaa elämääni, mulla oli oma luonne, tiedän mitä halua, minne olen menossa, eikä lapsi tai äitiys määrittele sitä kuka olen. Se on kaiken A ja O.

Sä olet varmaan sellainen, joka heti ottaa puheeksi lapsen, kerrot kaiken siitä, ja TEIDÄN elämästä. Mua ainakin naisenakin kiinnostaa, kuka SINÄ olet. Lapset on vain osa sinua, ei sun koko elämä. Tai että on niitä muitakin puheenaiheita ja nautintoja.

Mä tapasin lapsia kammoksuvan nuoremman miehen, ja tein vaikutuksen olemalla täysin oma vahva itseni. Lapset ei tullut puheeksi kuukausiin. Keskityttiin vain kasvattamaan meidän suhdetta. Pikkuhiljaa aloin kertomaan jotain yksittäisiä juttuja lapsista, joskus puolen vuoden päästä näytin vasta kuvia ja aloin ottamaan niitä mun juttuihin mukaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että se on jo luontevaa että mulla on lapsia, koska mies tuntee _minut_ ja nauttii _minun_ seurasta, ja tietää ettei lapsien olemassa olo muuta meidän kahden keskistä suhdetta, tai minua.

Voi kuulostaa kylmältä tekstistä, tai siltä etten piittaa lapsista, ei. Mä suojelen itseäni ja lapsia tältä uudelta suhteelta. Haluan tutustua mieheen, ja meihin yhdessä. Sitten vasta lapset mukaan meidän elämään, kun tiedän että tämä on riittävän vakaalla pohjalla siihen.

Eli hitaasti olemalla oma itsesi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa, jos määrittelet itsesi ensisijaisesti "äiti-ihmisenä". Kai sinussa on muutakin kuin lapsesi?

Kun se ongelma uuden miehen löytämisessä on se, että on äiti. Tai lapsettomana se oli miljoona kertaa helpompaa.

AP

Olit silloin myös nuorempi. Kumppanin löytyminen vaikeutuu iän karttuessa. Tietty pienet lapset voivat hankaloittaa tutustumista jonkin verran, eivätkä kaikki miehet ehkä halua pikkulapsiperheeseen.

Niin. Suht nuori olen edelleen, alle 30v. Ja on kyllä ymmärrettävää, ettei mun pikkulapsiarkeen ole tungosta. Sitä tässä valittelenkin. Että taitaa olla mahdoton urakka löytää ketään. 

AP

Sinappikone...et mitenkään, et koskaan...munaa saat, siihen se jää....

Vierailija kirjoitti:

Mutta kenellekään se ei ole merkittävää että olet äiti-ihminen.

Kyllä se nyt vaan on merkittävää. Äitiys on aivan täydellinen deal breaker.

Minä kaipaisin äiti ihmistä joka pitäisi minua hyvänä,hoitaisi kodin,lapset ja seksiä olisi edes 2kertaa viikossa ja näyttäisit vielä kivalle ilman vaatteitakin,tekisin mitä vaan jos tuntisin että minustakin välitetään eikä vain vittuilla ja väheksytä.

nykyisessä suhteessa mitään tekemääni ei arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa, jos määrittelet itsesi ensisijaisesti "äiti-ihmisenä". Kai sinussa on muutakin kuin lapsesi?

Kun se ongelma uuden miehen löytämisessä on se, että on äiti. Tai lapsettomana se oli miljoona kertaa helpompaa.

AP

Olit silloin myös nuorempi. Kumppanin löytyminen vaikeutuu iän karttuessa. Tietty pienet lapset voivat hankaloittaa tutustumista jonkin verran, eivätkä kaikki miehet ehkä halua pikkulapsiperheeseen.

Niin. Suht nuori olen edelleen, alle 30v. Ja on kyllä ymmärrettävää, ettei mun pikkulapsiarkeen ole tungosta. Sitä tässä valittelenkin. Että taitaa olla mahdoton urakka löytää ketään. 

AP

Sinähän olet tosi nuori. Ei siis huolta. Sinulla on yllin kyllin vuosia miehen löytämiseen. Tarvitseeko sinun nyt juuri etsiäkään? Muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ovat hieman isompia, tilanne on jo helpompi. Olet oikeastaan hyvässä asemassa, kun olet saanut lapset noin nuorena. Kun olet vaikkapa kolmevitonen, lapset ovat jo isoja. Mutta totta kai voit nytkin löytää miehen. Samanikäiset miehet ovat varmaan siinä tilanteessa, että haluavat vielä itsekin lapsia. Miehet saattavat myös pitää siitä, että sinulla jo on perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkin mä elin omaa elämääni, mulla oli oma luonne, tiedän mitä halua, minne olen menossa, eikä lapsi tai äitiys määrittele sitä kuka olen. Se on kaiken A ja O.

Sä olet varmaan sellainen, joka heti ottaa puheeksi lapsen, kerrot kaiken siitä, ja TEIDÄN elämästä. Mua ainakin naisenakin kiinnostaa, kuka SINÄ olet. Lapset on vain osa sinua, ei sun koko elämä. Tai että on niitä muitakin puheenaiheita ja nautintoja.

Mä tapasin lapsia kammoksuvan nuoremman miehen, ja tein vaikutuksen olemalla täysin oma vahva itseni. Lapset ei tullut puheeksi kuukausiin. Keskityttiin vain kasvattamaan meidän suhdetta. Pikkuhiljaa aloin kertomaan jotain yksittäisiä juttuja lapsista, joskus puolen vuoden päästä näytin vasta kuvia ja aloin ottamaan niitä mun juttuihin mukaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että se on jo luontevaa että mulla on lapsia, koska mies tuntee _minut_ ja nauttii _minun_ seurasta, ja tietää ettei lapsien olemassa olo muuta meidän kahden keskistä suhdetta, tai minua.

Voi kuulostaa kylmältä tekstistä, tai siltä etten piittaa lapsista, ei. Mä suojelen itseäni ja lapsia tältä uudelta suhteelta. Haluan tutustua mieheen, ja meihin yhdessä. Sitten vasta lapset mukaan meidän elämään, kun tiedän että tämä on riittävän vakaalla pohjalla siihen.

Eli hitaasti olemalla oma itsesi :)

En missään nimessä kerro lapsista kaikkea tai oikeastaan mitään, ja ymmärrän ettei mun lapset kaikkia kiinnosta. Mutta haluan heti tehdä selväksi, että mulla on lapsia, ja että ne on tietysti iso osa mun elämää. Kumppanin täytyy siksi olla lapsirakas, jos meinaa joskus olla osa mun ja meidän arkea. Mitään kevyttä kahdenkeskistä treffailua en halua, aluksi tietysti joo, mutta loppujen lopuksi haluan jotain vakavaa ja pysyvää.

Sun tekniikka kuulostaa kyllä hyvältä. Mutta miten saisi miehet edes vähän kiinnostumaan ensin. Kun tuntuu, että heti kun mainitsee lasten olemassaolon, niin miehet juoksee karkuun.

AP

Kiinnostut vääränlaisista miehistä elämäntilanteeseesi nähden?

T: yh, jolle ei ole vielä ikinä käynyt niin, että mies olisi juossut karkuun kuultuaan lapsestani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa, jos määrittelet itsesi ensisijaisesti "äiti-ihmisenä". Kai sinussa on muutakin kuin lapsesi?

Kun se ongelma uuden miehen löytämisessä on se, että on äiti. Tai lapsettomana se oli miljoona kertaa helpompaa.

AP

Olit silloin myös nuorempi. Kumppanin löytyminen vaikeutuu iän karttuessa. Tietty pienet lapset voivat hankaloittaa tutustumista jonkin verran, eivätkä kaikki miehet ehkä halua pikkulapsiperheeseen.

Niin. Suht nuori olen edelleen, alle 30v. Ja on kyllä ymmärrettävää, ettei mun pikkulapsiarkeen ole tungosta. Sitä tässä valittelenkin. Että taitaa olla mahdoton urakka löytää ketään. 

AP

Sinähän olet tosi nuori. Ei siis huolta. Sinulla on yllin kyllin vuosia miehen löytämiseen. Tarvitseeko sinun nyt juuri etsiäkään? Muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ovat hieman isompia, tilanne on jo helpompi. Olet oikeastaan hyvässä asemassa, kun olet saanut lapset noin nuorena. Kun olet vaikkapa kolmevitonen, lapset ovat jo isoja. Mutta totta kai voit nytkin löytää miehen. Samanikäiset miehet ovat varmaan siinä tilanteessa, että haluavat vielä itsekin lapsia. Miehet saattavat myös pitää siitä, että sinulla jo on perhettä. 

Niin, lapset pitää mut kyllä kiireisenä, että sikäli voisi sitä yksinkin olla. Ja se tekisi hyvääkin. Mutta toisaalta en voi sille mitään, että kaipaan kumppania ja parisuhdetta. Kyllä mun elämässä sellaiseenkin rako olisi.

Lisää lapsiakin voisin tehdä, jos oikein hyvä kumppani löytyy ja kestävä suhde. Mutta taas toisaalta en tiedä uskallanko lähteä siihen leikkiin enää. Kun tämäkin suhde kaatui ja se on mulle ja varmasti lapsillekin tosi iso pala.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostut vääränlaisista miehistä elämäntilanteeseesi nähden?

T: yh, jolle ei ole vielä ikinä käynyt niin, että mies olisi juossut karkuun kuultuaan lapsestani

Mistä löydät niitä oikeanlaisia miehiä?

AP

Ap, minkälainen olet luonteeltasi ja millaisista miehistä viehätyt? Jos hakeudut pinnallisten vähän päälle 20-vuotiaiden miesten seuraan, niin voit olla varma että he juoksevat pää kolmantena jalkana pakoon kun kuulevat että sinulla on lapsia. Jos toisaalta hakeudut komeiden, menestyneiden ja (toistaiseksi) lapsettomien miesten seuraan, täytyy sinun muistaa että heillä on varaa valita, joten ottavat useimmiten mielellään lapsettoman naisen, jonka kanssa haluavat kokea lapsen saannin sitten joskus yhdessä ensimmäistä kertaa. Anna mahdollisuus myös ihan taviksille, vähän kaljamahaisille, kaljuuntuville, matalasti palkatuille, ujoille ym. miehille, jotka voivat pohjimmiltaan olla todellisia kultakimpaleita. Sinuna myös tutustuisin ennen kaikkea sellaisiin miehiin, joilla on jo itsellään lapsi/lapsia, he ymmärtävät tilanteesi paremmin.