Miksi köyhän pitää ottaa kiitollisena vastaan kaikki sekin, mitä ei tarvitse?
Toisen ketjun spin off. Miksi köyhän pitää ottaa kiitollisena vastaan XL-koon vaatteita, jos itse on S-kokoa? Miksi köyhän pitää ottaa vastaan huonekaluja, joita hänellä on jo tarpeeksi? Ette te hyvää hyvyyttänne niitä tavaroita lahjoita, vaan haluaisitte päästä itse vähemmällä. On ihan idioottimaista alkaa valittaa, että köyhälle kelpaa vain uusi, jos tämä ei ota risaa sohvaa vastaan, vaikka todellinen syy siihen, ettei ota on se, että itsellä on jo parempi sohva ennestään. Ei sitä ole välttämättä uutena haalittu, tai on, kauan sitten, mutta huonekalut kestää pitkään.
ITse olen vähävaraisesta perheestä ja isäni esimies kuoli. Isäni oli duunari ja vähän isompikokoinen. Johtajan rouva tarjosi äidilleni valkoisia paitoja ja äitini sanoi suoraan, että eipä isäni niitä tarvitse kun juhlia ei kovin usein ole eikä ne taida "Erkille" sopiakaan. Johtajan rouva suuttui ja äiti pahoitti mielensä, kun pitäisi ottaa sellaista, mille ei ole koskaan käyttöä.
Ei ole pakko ottaa vastaan, aina voi sanoa: Ei kiitos.