Lasten kaverisuhteista, miten toimisitte
Poikani ovat pienessä porukassa pihalla. Aidan taakse tulee Joonas, kysymään kauniisti voiko pojat olla hänen kanssaan. Pojilla on oma leikki menossa, sanovat että eivät voi nyt olla, mutta Joonas tulee kuitenkin pihaan. Yrittää päästä leikkiin mukaan, kun ei pääse poikien juttuihin sisään, katselee vierestä puolikin tuntia ja sitten tulee sisälle kantelemaan itkien minulle kuinka pojat kiusaavat häntä. Tämä toistuu useita kertoja viikossa. Nytkin tuo poika hengailee tuossa lähellä, pojat ovat pyytäneet poistumaan mutta ei vaan lähde. Minun pitäisi mennä kauppaan, enkä oikein pidä siitä että kyseinen henkilö hengailee yksikseen talossani vaikka ei minulla ole mitään häntä vastaankaan. Ei vaan nyt onnistu menemään poikien leikkeihin (on heitä 4 vuotta vanhempi).
Periaatteessa haluaisin, että kaikkien kanssa ollaan. Mutta en voi painostaa lapsia viettämään vapaa-aikaansa ei-toivotun henkilön kanssa. Mitä tekisitte?
Kommentit (29)
Jos menee kiusaamiseksi niin aikuinen puuttuu ilmanmuuta tilanteeseen mutta muuten antaa lasten keskenään sopia asiansa ja päättää kaverinsa. Ei siinä ole kahta puhetta.
No ei tarvitse ottaa teiniä mukaan pikkupoikien leikkiin. Ikävää, jos hänellä ei ole kavereita, mutta se ei voi olla pikkupoikien vastuulla ratkaista tätä ongelmaa.
Näitä kommentteja lukiessa en yhtään ihmettele, että koulukiusaamiselle ei voida mitään. Mammat opettaa pienestä pitäen lapsensa jättämään jonkun ulkopuolelle ja syyllistävät vielä sitä syrjittyä.
Kyllä kaikki pitäisi ottaa mukaan. Hienosti tuet syrjivää asennetta lapsellesi.
Mun mielestä vois joskus koittaa ottaa mukaan, ja katsoa miten sujuu. Ei kuitenkaan joka kerta, jos oikeasti halutaan olla kahden yms. Harmittaa pojan puolesta, itse olin lapsena ja nuorena aina se, kuka jäi ulkopuolelle.
Itse olen lapsilleni opettanut, että ketään ei saa yksin jättää.
Jos sun lapsi olisi se ylimääräinen niin ääni olisi kellossa ihan eri.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapsi olisi se ylimääräinen niin ääni olisi kellossa ihan eri.
Tän huomaa hyvin usein vanhemmissa että millään ei ole mitään väliä, kun omille lapsille on vain kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun lapsi olisi se ylimääräinen niin ääni olisi kellossa ihan eri.
No täytyy tähän kyllä todeta, että jos joskus minun lapsi on se ylimääräinen (ja niinkin on ollut), olen ohjeistanut häntä etsimään toisen kaverin tai tulemaan kotiin että voidaan yhdessä keksiä jotain kivaa. En usko hänen jäävän roikkumaan kaverin pihaan ilman lupaa anelemaan, josko pääsisi mukaan. T: ap
Eiköhän se ole pojan vanhempien vastuulla jutella pojalle omanikäisen seuran etsimisestä, ei ole Ap:n ongelma jos tuo poika ei hyvällä tajua ettei ole toivottu vieras. En myöskään käsitä miksi Ap:n pitäisi pakottaa oma poikansa leikkimään tuon pojan kanssa kun mitään yhteistä tekemistä ei ole.