Lue keskustelun säännöt.
Miten voi ihminen olla koko iän yksin?
06.06.2016 |
Olen pian 40v nainen. Tein lapset nuorena ja erosin, ex mies ei ole juurikaan osallistunut lasten kasvatukseen. Rahaakaan en juuri ole pyydellyt, koska olen hyvin koulutettu ja ihan ok palkkaisessa työssä. En ole vaan löytänyt uutta miestä. Tapailin yhtä miestä muutaman vuoden n.2kk välein, mutta sekään ei onnistunut. En tajua mikä mussa on vikana etten saa ketään! Yksinäisyys raastaa. Olen ollut n.15v ilman vakituista suhdetta. Kaikki juhlat yksin ja se masentaa. Teen paljon töitä, ompahan ainakin rahaa lapsille. Mutta tässäkö elämän sisältö? Työ? Kotona ruuan teko ja siivoaminen? Nettitreffejä en ole kokeillut. Tuntuu että oon liian vanha ja ruma moisiin.
Mistä ihan tavallinen nainen sais ihan tavallisen miehen? Ei Tinderistä..
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?
Aloittaisitko keskustelun keski-ikäisen naisen kanssa, jonka vyötärölinja on vähän kateissa ja kasvoiltaan tavallinen suomalainen pallinaama?
En, mutta se ei johdu naisen ulkonäöstä vaan ujoudestani. Tarkemmin ajatellen: tavallisen näköistä naista olisi helpompi lähestyä kuin huomiota herättävän kaunista. Sama se, olen jo hyväksynyt yksinäisyyteni, enkä enää aktiivisesti yritä saada siihen muutosta.
Jaa, minä luulin, että tässä oli kyse oikeasti koko ikän yksin olleesta ihmisestä. Eihän sitä sitten ole koko ikäänsä ollut yksin jos on onnistunut jo lapsiakin saamaan ja 40 vuodesta ollut 15 sinkkuna.
T: ikänsä yksin ollut, neitsyt edelleen
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuulostit jotenkin minua paljon vanhemmalta ja elämäänsä kyllästyneeltä, kunnes luin uudelleen ja tajusin, että olen ihan saman ikäinen, pian 40 (tai ehkä en vaan itse ole sisäistänyt, että olen JO 40). Mutta en näe elämääni ollenkaan noin ilottomana, vaikka parisuhdetta ei tällä hetkellä olekaan! Tulee jos on tullakseen, olen opetellut olemaan onnellinen yksinkin. Miksi olet juhlat yksin, mikset hakeudu sukulaisten tai ystävien seuraan?
Olen myös ihan tavallinen nainen ja haussa tavallinen mies, mutta ennemmin kuin epätoivoinen että "miksei mulla oo miestä", olen jännityneen odottavalla kannalla, "voin tavata sen erityisen ihanan miehen ihan koska vaan"! Eikä niiden tapaamisessa ole ongelmaa, koska teen itsekin liikkeitä siihen suuntaan. Käyn ulkona, juttelen ihmisille ja olen siellä Tinderissäkin; mikä sinulla on sitä vastaan? Sen kautta olen käynyt 4 treffeillä ja jokainen ollut oikein mukava tapaus, vaikka mitään suurta rakkaussuhdetta ei olekaan syntynyt. Olisi voinut kuitenkin. :) Ja ajattelen mieluummin, että onneksi olen vapaa ennemmin kuin jossain huonossa parisuhteessa vain ettei tarvitsisi olla yksin; nyt ainakin olen täysin available, jos/kun se hyvä mies kohdalleni sattuu, ei tarvitse hankkiutua eroon jostain huonosta suhteesta, särkeä kenenkään sydämiä tai säätää mitään, vaan voimme vain rakastua ja ratsastaa yhdessä auringonlaskuun ilman mitään esteitä... :D
Tsemppiä kesään, ehkä jo piankin kohtaat sen sinulle sopivan miehen... :)
Kiitos tästä piristävästä viestistä, täällä yksi "kohtalotoveri".
Lähes vuoden kestänyt parisuhde on parhaillaan katkolla, ja olo sekava. Tässäkö sitä taas ollaan..? Miksi en onnistu? Lasten isästä eron jälkeen tämä suhde on ollut pisin ja vakavin, ja olin ihan tosimielellä mukana. Muuten on ollut vain yksittäisiä treffejä.
Olenko oikeasti loppuelämäni yksin? En haluaisi. Haluan jakaa elämäni jonkun kanssa, kokea läheisyyttä ja luottamusta, itkeä ja nauraa.
En ole yksinäinen, minulla on paljon tekemistä ja ihmisiä ympärilläni. Ehkä joskus voin kokea myös suuren rakkauden 😊. Tulee jos tulee.
Olen vielä vanhempi, mutta ihan nätti ja vartalo kunnossa. Teinejä kotona, ystäviä monessa suunnassa. Ei huvita etsiä seuraa, etenkin kun yksi ihastus pyörii mielessä. Siitä ei kehittynyt suhdetta, mutta se estää vielä kiinnostumasta kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen löytänyt miehen kaverin kautta tai baarista. On ollut huono onni miesten suhteen avioeron jälkeen. Suhteet kestäneet n.1-2v. Seksin vonkaajia aina löytyy ja hyväksi käyttäjiä. Parempi tyytyä olemaan yksin. 46v.
Samoin kuin 27. Olen tapaillut muutamaa miestä ja yhden kanssa oli lyhyt seksisuhde. Ei ainoatakaan miestä, jonka kanssa voisi seurustella. Kotia en jaa enää kenenkään kanssa, olen jo tottunut elämään kodissani omilla ehdoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keski-ikäinen mies ja viimeisimmän suhteen jälkeen aikani kaipasin läheisyyttä ja seuraa, mutta nykyään kaikenlainen suhteilu tuntuu kovin etäiseltä ja ei niinkään tärkeältä, mutta silti...kun olen ihmisten ilmoilla ollut ja alkoholi on ollut kuvioissa mukana, niin olen ollut käytökseltäni ihan eri ihminen, mikä kyllä on pistänyt minut miettimään sitä, että onko minulla sittenkin jotain kaipuuta olemassa päivätajunnan takana? Ei pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?
Mun kanssa voi ryhtyä juttusille vaikka kaupan kassajonossa. Ulkonäkö ei ole este. Luonne ja koulutus ratkaisee. Odotan miehellä olevan hyvät tulot. Elättäjäksi en ryhdy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppinen mies, jolla on sekä pää että talous kunnossa, on joko parisuhteessa tai katselee itseään 10 vuotta nuorempia naisia. Näin se vaan valitettavasti on.
Olen 41v, lapseton, enkä ole käynyt edes yksilläkään treffeillä koko tällä vuosituhannella (seksistä puhumattakaan). Että huonomminkin vois mennä.