Miten voi ihminen olla koko iän yksin?

Lähipiirissäni yleisin tapa löytää puoliso on nettitreffit, esim. minä itse.

Lakkaa ulisemasta. Et tiedä yksinolosta mitään. 

Miten niin koko iän yksin? On ollut parisuhde ja lapsia. Kuules, monella ei ole koskaan noista kumpaakaan ja vielä rahastakin pulaa toisin kuin sinulla.

Jos kohta 40 v kokee olevansa vanha ka ruma niin vika on korvien välissä. Ulkonäölleen ja samalla itsetunnolleen voi tehdä vaikka mitä etenkin jos raha ei ole este. Rupea treenaamaan, hanki nätit vaatteet, käy kampaajalla, kosmetologilla. Rupea myös harrastamaan jotain ei-naisvaltaista.

Miks sulla on oltava mies voidakseen hyvin ja että olisi seuraa juhlapyhynä? Eikö lapset riitä?

Vierailija kirjoitti:

Jos kohta 40 v kokee olevansa vanha ka ruma niin vika on korvien välissä. Ulkonäölleen ja samalla itsetunnolleen voi tehdä vaikka mitä etenkin jos raha ei ole este. Rupea treenaamaan, hanki nätit vaatteet, käy kampaajalla, kosmetologilla. Rupea myös harrastamaan jotain ei-naisvaltaista.

Ja lisäyksenä vielä että parinmuodostuksesta tekee erityisen vaikeaa, jos itse et pidä itseäsi juuri minään. Eihän sellaista partneria kukaan halua. Eli ekaksi itsetunto niin löytyy se parikin.

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Onko ap:n sinusta pakko tyytyä johonkin ikääntyneeseen hevariin kun ei muuta saa vai mistä tuo esimerkki? Mä ajattelen että yksinäisenkään ei kannata laskea rimaa niin alas että joutuu ojasta allikkoon ja elämään ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli kyllä ap:llakin saa ja pitää olla kriteereitä. Tietty realismi on hyvä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Onko ap:n sinusta pakko tyytyä johonkin ikääntyneeseen hevariin kun ei muuta saa vai mistä tuo esimerkki? Mä ajattelen että yksinäisenkään ei kannata laskea rimaa niin alas että joutuu ojasta allikkoon ja elämään ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli kyllä ap:llakin saa ja pitää olla kriteereitä. Tietty realismi on hyvä myös.

Tässäpä se vastaus ap:n yksinäisyyteen taisi tullakin. Hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Onko ap:n sinusta pakko tyytyä johonkin ikääntyneeseen hevariin kun ei muuta saa vai mistä tuo esimerkki? Mä ajattelen että yksinäisenkään ei kannata laskea rimaa niin alas että joutuu ojasta allikkoon ja elämään ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli kyllä ap:llakin saa ja pitää olla kriteereitä. Tietty realismi on hyvä myös.

Tässäpä se vastaus ap:n yksinäisyyteen taisi tullakin. Hyvää jatkoa.

Ahaa. Mutta jos olet itse se yksinäinen ikääntynyt hevari, niin mikset pukeutuisi sinäkin vähän kivemmin (ne farkut etenkin se bändit-paita kun ON monelle naiselle kauhistus), kävisi parturissa ja harjaisi hampaasi, lopettaisi tupakointia ja käyttäisi alkoholia vain kohtuudella ja lakkaisi säälimästä itseäsi, niin varmasti sinun ja jonkun mukavan naisen tiet kohtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Onko ap:n sinusta pakko tyytyä johonkin ikääntyneeseen hevariin kun ei muuta saa vai mistä tuo esimerkki? Mä ajattelen että yksinäisenkään ei kannata laskea rimaa niin alas että joutuu ojasta allikkoon ja elämään ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli kyllä ap:llakin saa ja pitää olla kriteereitä. Tietty realismi on hyvä myös.

Tässäpä se vastaus ap:n yksinäisyyteen taisi tullakin. Hyvää jatkoa.

Ahaa. Mutta jos olet itse se yksinäinen ikääntynyt hevari, niin mikset pukeutuisi sinäkin vähän kivemmin (ne farkut etenkin se bändit-paita kun ON monelle naiselle kauhistus), kävisi parturissa ja harjaisi hampaasi, lopettaisi tupakointia ja käyttäisi alkoholia vain kohtuudella ja lakkaisi säälimästä itseäsi, niin varmasti sinun ja jonkun mukavan naisen tiet kohtaisi?

Tämä juttu ikääntyvästä hevarista on nyt ihan omaa mielikuvitustasi, eikä enää vastaa edes heittämääni esimerkkiä (joka muuten ei kaljuuntumista lukuunottamatta edes täsmää itseeni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Onko ap:n sinusta pakko tyytyä johonkin ikääntyneeseen hevariin kun ei muuta saa vai mistä tuo esimerkki? Mä ajattelen että yksinäisenkään ei kannata laskea rimaa niin alas että joutuu ojasta allikkoon ja elämään ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli kyllä ap:llakin saa ja pitää olla kriteereitä. Tietty realismi on hyvä myös.

Tässäpä se vastaus ap:n yksinäisyyteen taisi tullakin. Hyvää jatkoa.

Ahaa. Mutta jos olet itse se yksinäinen ikääntynyt hevari, niin mikset pukeutuisi sinäkin vähän kivemmin (ne farkut etenkin se bändit-paita kun ON monelle naiselle kauhistus), kävisi parturissa ja harjaisi hampaasi, lopettaisi tupakointia ja käyttäisi alkoholia vain kohtuudella ja lakkaisi säälimästä itseäsi, niin varmasti sinun ja jonkun mukavan naisen tiet kohtaisi?

Tämä juttu ikääntyvästä hevarista on nyt ihan omaa mielikuvitustasi, eikä enää vastaa edes heittämääni esimerkkiä (joka muuten ei kaljuuntumista lukuunottamatta edes täsmää itseeni).

Okei, mutta monella tuntemallani miehellä on kyllä ikävä kyllä niinkin pienestä asiat kiinni kuin alkoholin käyttötavasta tai hampaiden pesusta, ettei sitä naista löydy... Tällaisia kriteereitä siis tarkoitan, en mitään sen korkealentoisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kohta 40 v kokee olevansa vanha ka ruma niin vika on korvien välissä. Ulkonäölleen ja samalla itsetunnolleen voi tehdä vaikka mitä etenkin jos raha ei ole este. Rupea treenaamaan, hanki nätit vaatteet, käy kampaajalla, kosmetologilla. Rupea myös harrastamaan jotain ei-naisvaltaista.

Olen samassa tilanteessa ja treenaan musiikin parissa useita tunteja viikossa.

Voihan ap olla ihan hyvännäköinen jo valmiiksi mutta ei vaan jää huonohin suhteisiin, tunnen todella rumia yksinhuoltajia jotka tyytyy kunhan on joku suteeseen, ap ilmeisesti ei tyydy.

Sulla on lapsia. Voi yhyy kuinka yksinäinen oletkaan... HUOH.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kohta 40 v kokee olevansa vanha ka ruma niin vika on korvien välissä. Ulkonäölleen ja samalla itsetunnolleen voi tehdä vaikka mitä etenkin jos raha ei ole este. Rupea treenaamaan, hanki nätit vaatteet, käy kampaajalla, kosmetologilla. Rupea myös harrastamaan jotain ei-naisvaltaista.

Olen samassa tilanteessa ja treenaan musiikin parissa useita tunteja viikossa.

Oletkohan nyt vähän kirjaimellinen? Ap kokee olevansa ruma ja vanha - treenaaminen on tapa löytää oma kehonsa ja oppia tykkäämään siitä ja hallita sitä. Se ei tietenkään ole pelkästään avain onneen.

Apua, kuulostit jotenkin minua paljon vanhemmalta ja elämäänsä kyllästyneeltä, kunnes luin uudelleen ja tajusin, että olen ihan saman ikäinen, pian 40 (tai ehkä en vaan itse ole sisäistänyt, että olen JO 40). Mutta en näe elämääni ollenkaan noin ilottomana, vaikka parisuhdetta ei tällä hetkellä olekaan! Tulee jos on tullakseen, olen opetellut olemaan onnellinen yksinkin. Miksi olet juhlat yksin, mikset hakeudu sukulaisten tai ystävien seuraan?

Olen myös ihan tavallinen nainen ja haussa tavallinen mies, mutta ennemmin kuin epätoivoinen että "miksei mulla oo miestä", olen jännityneen odottavalla kannalla, "voin tavata sen erityisen ihanan miehen ihan koska vaan"! Eikä niiden tapaamisessa ole ongelmaa, koska teen itsekin liikkeitä siihen suuntaan. Käyn ulkona, juttelen ihmisille ja olen siellä Tinderissäkin; mikä sinulla on sitä vastaan? Sen kautta olen käynyt 4 treffeillä ja jokainen ollut oikein mukava tapaus, vaikka mitään suurta rakkaussuhdetta ei olekaan syntynyt. Olisi voinut kuitenkin. :) Ja ajattelen mieluummin, että onneksi olen vapaa ennemmin kuin jossain huonossa parisuhteessa vain ettei tarvitsisi olla yksin; nyt ainakin olen täysin available, jos/kun se hyvä mies kohdalleni sattuu, ei tarvitse hankkiutua eroon jostain huonosta suhteesta, särkeä kenenkään sydämiä tai säätää mitään, vaan voimme vain rakastua ja ratsastaa yhdessä auringonlaskuun ilman mitään esteitä... :D

Tsemppiä kesään, ehkä jo piankin kohtaat sen sinulle sopivan miehen... :)

Vierailija kirjoitti:

Voihan ap olla ihan hyvännäköinen jo valmiiksi mutta ei vaan jää huonohin suhteisiin, tunnen todella rumia yksinhuoltajia jotka tyytyy kunhan on joku suteeseen, ap ilmeisesti ei tyydy.

Ap itse kokee olevansa ruma ja vanha. Eikä tosiaan tarvitse tyytyä ihan mihin tahansa - hänen eikä kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa paikoissa mies voi luontevasti yhtyä juttusille kanssasi? Voisitko itse tehdä aloitteen? Miten reagoit jos viisikymppinen, vähän vatsakas ja kaljuuntuva farkut + T-paita -mies aloittaa keskustelun?

Aloittaisitko keskustelun keski-ikäisen naisen kanssa, jonka vyötärölinja on vähän kateissa ja kasvoiltaan tavallinen suomalainen pallinaama?

Ap mukaan vaan nettitreffeille! Kun on mukana siellä, niin huomaan muutenkin olevani avoimempi uudelle ihmissuhteelle. Ajattelen kuten 17, olen onnellinen itsekseni ja se oikea tulee vielä joskus vastaan. Ennen sitä urheilen ja teen töitä, nautin lapsista ja elämästä. Välillä kyllä yksin oleminen musertaa, mutta silloin yritän ajatella positiivisesti ja urheilla..