Mikä on ikävintä, mitä opettaja on sanonut sinulle?
Otsikossa kysymys.
Matematiikan opettaja sanoi kerran koko luokan kuullen, että minä tulen epäonnistumaan elämässäni, koska olen tyhmä. Opettajalla oli henkilökohtaisia ongelmia ja lopetti työnsä pian sen jälkeen, mutta se tuntui ikävältä. Osa nauroi.
Kommentit (36)
Olin koululla hakemassa kirjoitusten tuloksia kun törmäsin mun A-kielen opettajaan: "En olis ikinä uskonut että sä pääset läpi."
Eikös Mauno Koivistollekin opettaja sanonut aikanaan, että "Sinusta ei koskaan tule mitään."
"sä et tule koskaan saamaan oikeita töitä. Joudut jonkun tehtaan linjastolle"
Ei suoraan, mutta lukion vanhempainillassa, jossa itse en ollut paikalla, niin yhden aineen opettaja oli vanhemmille mennyt avautumaan miten huono oppilas olen. Oli jotain henkilökohtaisia juttuja ilmeisesti taustalla, että oli päättänyt alkaa tuota tekemään, koska en mielestäni mitenkään erityisen huonosti ollut käyttäytynyt. Sain kurssista muistaakseni ysin ja aineesta kirjoituksissa E:n.
Lukion matematiikan ope sanoi "katson ettei sinusta tule ylioppilasta". Olen huono matematiikassa ja olin jostain asiasta eri mieltä open kanssa. En muista mikä juttu se oli. Ope oli vanha mies viittä vaille eläkeikää.
Pääsin ylioppilaaksi ja vapaaehtoisena kirjoitettu matematiikasta sain A:n.
"Et tule ikinä pääsemään läpi tuolla tasolla."
Englannin opettajani sanoi minulle lukiossa.
Jäi tunne etten ollenkaan osaa englantia ja siksi en oikein edes "uskalla" puhua englantia, koska enhän minä osaa...
Kirjoitin B:n.
Joskus 1980-luvulla valitsin 9-keväällä aineita lukioon. Valitsin pitkän matematiikan, pitkän fysiikan ja jatkavan saksan. Tuleva lukion luokanvalvojani ja oponi kommentoi minulle "miten sinä tuollaisia valitset, kun hyvätkin oppilaat ovat jättäneet tuollaisen yhdistelmän kesken". No, muutama viikko siitä kävin kevätjuhlassa noutamassa parhaan ysiluokkalaisen keskiarvon stipendin.
"Sinusta ei tule ikinä mitään." Kiusaamisesta kertoessa totesi, että "kukaan ei pidä kantelijoista"... Kiusasi järjestelmällisesti minua itsekin, mm. kaatamalla ruokalassa tarjottimeni syliini.
Lukion opo vertasi paniikkihäiriötäni kehitysvammaisuuteen. Minut olisi kuulemma pitänyt potkia pois lukiosta erityisamikseen, koska minun kaltaiset eivät pärjää yhteiskunnassa itsenäisesti.
Uskonnon sijainen lukiossa minulle että sinäkin istut vaa täällä persettäsi levittämässä.
Nice.
"Jos et pääse inssistä ekalla läpi, saat etsiä toisen opettajan." No joo, ei tuo ole kovin pahasti, mutta tuon pahemmin minulle ei ole sanottu. Mutta pääsin ekalla läpi ja sitten aikuisempana se liikenneasennekin, jonka vuoksi opettaja ei minusta pitänyt, korjaantui asialliseksi.
Joitakin älyttömiä lausahduksia kuten lukion matikan miesopettaja "mee äitis luo vai osaako se sun äitiskään mitään". Huuteli muillekin törkeyksiä. Suomen kielen naisopettaja lukiossa "... ei sinusta / siitä mitään tule". Nämä tapahtuivat 80-luvulla, jolloin opettajat tekivät mitä lystäsivät. Nykyisin opet vaan kuriin ja aluehallintovirastoon valituksia tällaisista kusipäistä.
"Sulla ei ole tulevaisuutta!"
Terveisiä tutuille ja oikeassa oli.
Opettaja nimitteli meitä neljäsluokkalaisia tyttöjä katuhuoriksi.
Ei mulle koskaan kukaan mitään ilkeää sanonut, paitsi liikunnanopettaja lukiossa joskus jotain ylipainosta, en enää muista mitä. Olin tosi hyvä koulussa, kaikissa muissa aineissa paitsi liikunnassa. Keilahallilla loistin, se ainoa poikkeus ja suunnistus meni myös oikein hyvin.
Auo suutasi, mutta älä laula - joulujuhlien ohjelmassa esiintyi koko luokka.
Kolmannella luokalla opettaja Ritva Lampiola piti huolen siitä, että Krookilasta Ihalaan tulleet oppilaat tiesimme miten me pilaamme hyvän luokkahengen. Yritti vielä parikymmentä vuotta myöhemmin luokkakokouksessa pilkata, mutta toisin kävi.
Yläasteella opettaja kysyi luokan edessä jotain ja viittasin vastatakseni.
Vastaukseni jälkeen opettaja sanoi minulle "sä tulet jäämään elämässä toisten jalkoihin".
Tänäkään päivänä en ymmärrä mistä tuollainen vastaus johtui tai mihin se liittyi.
Ala-asteen opettaja sanoi, että jos olisi äitini, ei haluaisi tekemääni äitienpäiväkorttia. Kierteli ympäri luokkaa ja pysähtyi kohdalleni vaan sanoakseen tuon.
Olin joku 7-vuotias, miten noin voi sanoa lapselle?
Olin ala-asteella. Hiljainen lapsi,joka pelkäsi englannin opettajaa. Aloin itkeä tunnilla jostain syystä ja opettaja katsoi kuin halpaa makkaraa ja sanoi halveksuvasti "mikä sinulla nyt taas on.."