Miksi pettäjä ei myönnä, vaikka jää kiinni?

Minäkin haluaisin tietää. Oma mieheni jäi joulukuussa kiinni nettisuhteesta työkaveriin ja kielsi aluksi kaiken, vaikka asia lävähti suoraan silmilleni. Näin jälkikäteen ajatellen se valehtelu siinä vaiheessa, kun todisteet olivat esillä, loukkasi paljon enemmän kuin se, että mies olisi rehellisesti heti tunnustanut tapahtuneen ja katunut sitä.

Ehkä tuollaisessa tilanteessa pettäjän defenssit menevät päälle. Hän ei ehkä paljastumisen hetkeen saakka ole ajatellut kiinnijäämistä, ja hänen saattaa itsensäkin olla vaikea sovittaa pettäjän määritettä omaan minäkuvaansa. Niinpä hän yrittää puhua asian tapahtumattomaksi.

Oletko yhä suhteessa miehesi kanssa? Uskotko, että voit unohtaa? Minä en voinut ja siksi yhä rakastamani mies on ex. Ap

Varmaan pettäjä ajattelee ettei voita enää mitään sillä jos vapaaehtoisesti myöntää jotain. Joutuu vaan kertomaan enemmän ja enemmän ja tilanne menee entistä huonommaksi.

... koska miesten käsikirjassa lukee, että älä koskaan, ikinä myönnä mtn, ja lopulta uskovat itsekin siihen...

Olen edelleen yhdessä mieheni kanssa. Meillä on takana yli 15 yhteistä vuotta, ja aina tapahtuneeseen asti olin pitänyt meitä joistain vaikeista vaiheista huolimatta hyvin onnellisena parina. Kävimme pettämisen selvittyä miehen aloitteesta pariterapiassa ja halusimme molemmat jatkaa yhdessä.

En kuitenkaan väitä, että asia olisi unohtunut puolessa vuodessa. En itse asiassa usko, että se ihan kokonaan unohtuu koskaan, mutta toivon, että se asettuu ajan kanssa mittasuhteisiin. Mies on alkureaktionsa jälkeen katunut toimintaansa syvästi ja vilpittömästi. En ole enää hänen suhteensa sinisilmäisen luottavainen (ja suren sitä menetettyä luottamusta, jonka voi menettää vain kerran), mutta ymmärrän syitä, jotka hänen toimintaansa johtivat. En haluaisi luovuttaa näin "vähästä", meidän suhteemme on kuitenkin selvinnyt niin monesta ja ollut elämäni tukipilari. Kuitenkin asia on läsnä, enkä edellenkään kaikista hyvistä toiveista huolimatta voi sanoa varmuudella, selviääkö suhteemme varmasti.

- eka vastaaja

Vierailija kirjoitti:

... koska miesten käsikirjassa lukee, että älä koskaan, ikinä myönnä mtn, ja lopulta uskovat itsekin siihen...

Kaikki pettäjäthän tunnetusti ovat miehiä. Lukee siellä "miesten käsikirjassa".

Osaisiko joku itse pettänyt selittää?

Up

Mä en ole koskaan päässyt miehen päähän miksi ei myönnä pettämisiään. Ja niitähän on lukuisia. Taktiikka on aina sama. Kärähtää-> ei myönnä mitään-> syyttää vainoharhaseksi-> pakoilee tilannetta(väsytys taktiikka)->anelee takaisin, kerron kaiken-> kertoo vain osatotuuden.

Nyt jäi taas kiinni. Tällä kertaa oikein kuukauden kestänyt suhde. Tapaamisia viikonloppuisin ja jatkuvaa viestittelyä. 

Nyt katkesi mun kamelin selkä. Olen hommannut asunnon, pakannut kamat ja muuttanutkin jo osan. Ottanut yhteyttä pankkiin asuntolainalle lyhennysvapaata. NYT MÄ REVIN ITSENI TÄSTÄ PASKASTA IRTI!

Terveisin: 7 vuotta yhdessä. 3 vuotta täyttä helvettiä..

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Oma mieheni jäi joulukuussa kiinni nettisuhteesta työkaveriin ja kielsi aluksi kaiken, vaikka asia lävähti suoraan silmilleni. Näin jälkikäteen ajatellen se valehtelu siinä vaiheessa, kun todisteet olivat esillä, loukkasi paljon enemmän kuin se, että mies olisi rehellisesti heti tunnustanut tapahtuneen ja katunut sitä.

Ehkä tuollaisessa tilanteessa pettäjän defenssit menevät päälle. Hän ei ehkä paljastumisen hetkeen saakka ole ajatellut kiinnijäämistä, ja hänen saattaa itsensäkin olla vaikea sovittaa pettäjän määritettä omaan minäkuvaansa. Niinpä hän yrittää puhua asian tapahtumattomaksi.

Mikä kumma on "nettisuhde"? Jos osapuolet eivät ole tavanneet, niin mitä pettämistä se muka on?

Kaikenlaisia ihanuuksia tekin olette kumppaneiksenne valinneet. Joo ei saisi ilkkua eikä olla jälkiviisas, mutta jos teille on tärkeää, että sivusuhteita ei ole, mutta silti tiedätte tai epäilette, että toisella niitä on, niin miksi jatkaa? Tässä näkee, miksi yhdessä asuminen on huono ajatus: vaikea lähteä huonosta suhteesta, koska asuntolainat jne.

Samaa ihmettelen itsekin. Heiluttelin todisteita miehen silmien edessä ja hän kielsi edelleen kaiken. Sanoi jossain välissä, että pelkää minun suuttuvan. Tuollaisesta loukkauksestaa saa suuttua. Olisi todella paljon parempi, jos pettäjä osoittaisi selkärankaa edes kerran ja myöntäisi. Pistin miehen ulos talosta, kun sain tietää. Minulla oli sikäli hyvä tilanne, että olin exää parempituloisempi. Myönnän, että olen salaa nauttinut, kun nyt ex pyristelee rahapulassaan.

Tuo pakonomainen kieltäminen ei varmaankaan perustu mihinkään järkiperäiseen syyhyn. Toisaalta, jos parisuhteessa on esitetty uhkaus, että "jos vieraisiin haksahdat, niin se on sitten kerrasta poikki!", niin tässä tapauksessa pettäjän ei kannata tunnustaa missään tilanteessa. Paitsi silloin, jos pettäjä itse on lähdössä, jolloin suhteella ei ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia ihanuuksia tekin olette kumppaneiksenne valinneet. Joo ei saisi ilkkua eikä olla jälkiviisas, mutta jos teille on tärkeää, että sivusuhteita ei ole, mutta silti tiedätte tai epäilette, että toisella niitä on, niin miksi jatkaa? Tässä näkee, miksi yhdessä asuminen on huono ajatus: vaikea lähteä huonosta suhteesta, koska asuntolainat jne.

Maailmassa ei olisi ainoatakaan miehen ja naisen välistä suhdetta, jossa ei sivusuhteen/vieraissakäymisen/pettämisen mahdollisuutta ole. Aina on. Miehistä jokainen haluaisi jossain elämänsä vaiheessa vierasta, ihan jokainen. Tuon suhteen prosentti on tasan sata.

Tietenkään ihan kaikki ei petä, koska osa ei yksinkertaisesti saisi lainkaan ja osa ei sellaista jota haluaisi ja osa taas ei uskalla ottaa riskiä, vaikka ehkä tsäänssejä olisikin. Kuitenkin korostan vielä: ihan jokainen mies haluaisi vierasta ainakin joskus, ihan jokaikinen. Minä sen tiedän, koska olen mies.

M47

Miksi myöntäisi? Mitä siitä saisi?

Myös minun ex jäi useasti kiinni pettämisestä. Koskaan ei voinut myöntää mitään, valehteli viimeiseen asti. Viimeisellä kerralla jouduin keräämään todistusmateriaalin itse, kun ei ollut miestä kertomaan totuutta. Pistin miehen pihalle saman tien, kun totuus valkeni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi myöntäisi? Mitä siitä saisi?

Parisuhteen, jossa ollaan rehellisiä toisilleen? Onko liikaa vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia ihanuuksia tekin olette kumppaneiksenne valinneet. Joo ei saisi ilkkua eikä olla jälkiviisas, mutta jos teille on tärkeää, että sivusuhteita ei ole, mutta silti tiedätte tai epäilette, että toisella niitä on, niin miksi jatkaa? Tässä näkee, miksi yhdessä asuminen on huono ajatus: vaikea lähteä huonosta suhteesta, koska asuntolainat jne.

Maailmassa ei olisi ainoatakaan miehen ja naisen välistä suhdetta, jossa ei sivusuhteen/vieraissakäymisen/pettämisen mahdollisuutta ole. Aina on. Miehistä jokainen haluaisi jossain elämänsä vaiheessa vierasta, ihan jokainen. Tuon suhteen prosentti on tasan sata.

Tietenkään ihan kaikki ei petä, koska osa ei yksinkertaisesti saisi lainkaan ja osa ei sellaista jota haluaisi ja osa taas ei uskalla ottaa riskiä, vaikka ehkä tsäänssejä olisikin. Kuitenkin korostan vielä: ihan jokainen mies haluaisi vierasta ainakin joskus, ihan jokaikinen. Minä sen tiedän, koska olen mies.

M47

Hyvä, että myönsit tämän itsestään selvän asian. Tämän takia en voi yhteenkään mieheen luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi myöntäisi? Mitä siitä saisi?

Parisuhteen, jossa ollaan rehellisiä toisilleen? Onko liikaa vaadittu?

EIKÖ SE JUNA OLE JO MENNYT, MITÄ LUULISIT?! :OO

Olen aikanaan pettäny miestäni. (Ollaan nyt erottu). Mieheni tajusi mikä on homman nimi ja kysyi monta kertaa ollaanko enempi kuin kavereita. Valehtelin koska häpesin sitä mitä tein miehelleni. En halunnu myöntää koska tiesin kuin paljon se satuttaa miestä.