Elokuvien kliseet ja outoudet *UUSI*
Aloitetaan uusi ketju elokuvien kummallisuuksista. Mitkä asiat elokuvamaailmassa ihmetyttävät ja huvittavat sinua?
Itse kiinnitin tänään huomiota Prinssi Kaspianin seikkailuja (Narnian tarinat) katsoessani erääseen aika yleiseen leffaoutouteen. Yliluonnollisessa maailmassakin on omat yliluonnollisensa, kuten tästä elokuvasarjan osasta selvisi. Vaikka lapset pääsevät Narniaan vaatekaapin tai taulun kautta, ja päätyvät maailmaan, jossa on fauneja, velhoja ja jossa eläimet puhuvat, onkin täysin mahdotonta, että joku epäilee, että tuntemattomilla vesillä olisi merihirviöitä. "Merihirviöitä, älä puhu pötyä!, sanotaan kapteenille, joka näin älyttömiä epäilee. :-D
Kommentit (74)
Kirje aukeaa kuin ei kiinni olisikan, sisällä on yksi paperi, kuori voidaan hävittää katsomatta olisiko toista
Ostoksilla ei tarvitse miettiä, kärryyn mätetään vuorotellen oikealta ja vasemmalta käden korkeudelta. Tavarat pakataan kahteen valtavaan kahvattomaan paperipussiin, joiden kanssa ajaudutaan avun tarpeeseen. Pusseja ei pureta
Jokainen poika Amerikassa on perinyt isänsä baseball-räpylän ja -mailan, joita pitää korvaamattomina aarteinaan.
Uudelle paikkakunnalle muuttava pa yh saa heti ison asunnon ja töitä baarista. Sitten unelmamieheltä näyttävä pahis alkaa ahistaa.
Toimintaleffoissa esimerkiksi agentit ovat aina ykköset yllä. Miehillä puku ja puvunkengät, naisilla korkokengät, kynähame, sopivasti raollaan oleva kauluspaita ja jakku.
Kellään ei tule mieleenkään pukeutua käytännöllisemmin vaikkapa verkkareihin ja lenkkareihin, vaikka toimenkuvaan kuuluu jahdata tyyppejä pitkin kattoja, katuja, metsiä ja ojanpohjia.
Korkkarijuoksu taitaakin olla kaikista tärkein oppiaine salaisten palveluiden koulutuksissa.
Puhumattakaan näistä Supermanien ym. sankarittareiden catsuiteista ja saappaista - todella hengittävää ja joustavaa materiaalia tuo nahka!
Esimerkiksi Paon kolmoskaudella nauratti se tummatukkainen pahisnainen. Ihan sama missä hän ryönäsi, kaahasi ja jahtasi tyyppejä, aina oli toimistoasu vimpan päälle ja meikit myös. Korkeintaan muutama suortuva seksikkäästi irtosi kampauksesta.
Putkiremontista seuraa aina valtava vesisuihku, sähkökorjauksesta räjähdys.
ElämäkuinelokuvAA kirjoitti:
Toimintaleffoissa esimerkiksi agentit ovat aina ykköset yllä. Miehillä puku ja puvunkengät, naisilla korkokengät, kynähame, sopivasti raollaan oleva kauluspaita ja jakku.
Kellään ei tule mieleenkään pukeutua käytännöllisemmin vaikkapa verkkareihin ja lenkkareihin, vaikka toimenkuvaan kuuluu jahdata tyyppejä pitkin kattoja, katuja, metsiä ja ojanpohjia.
Korkkarijuoksu taitaakin olla kaikista tärkein oppiaine salaisten palveluiden koulutuksissa.Puhumattakaan näistä Supermanien ym. sankarittareiden catsuiteista ja saappaista - todella hengittävää ja joustavaa materiaalia tuo nahka!
Esimerkiksi Paon kolmoskaudella nauratti se tummatukkainen pahisnainen. Ihan sama missä hän ryönäsi, kaahasi ja jahtasi tyyppejä, aina oli toimistoasu vimpan päälle ja meikit myös. Korkeintaan muutama suortuva seksikkäästi irtosi kampauksesta.
Poikkeuksena ne poikatyttöagentit, joilla on matalat kengät ja mahtavasti mustankiiltävää rekvisiittaa vyöllä toimistossakin. Ja vaikkeivät poikatyttöagentit välitäkään ulkonäöstään ollenkaan, heillä on täydellinen meikkipohja ja monta luomiväriä häivytettynä toisiinsa ja joka päivä vaihtuvat korut.
Juuri nuo käsittämättömän hyvännäköiset naiset. Ihan sama, minkä huippuylipiston käynyt nainen olisi kyseessä ja valmistunut vaikka ydinfyysikoksi, niin prioriteetti ykkönen tuntuu olevan ulkonäöstään huolehtiminen. Vaikka maailma olisi tuhoutumassa, on hiukset kiharrettu ja laitettu. Samoin joka paikassa juostaan kutrit hulmuten, vaikka jokainen pitkähiuksinen laittaisi hiukset vähintään ponnarille, jotta ne eivät olisi tiellä tai tarttuisi pusikoihin matkan varrella.
Samoin kaikissa loppurytinöissä on sankarittarella huomattavan vähän kangasta sisältävät vaatteet päällä, vaikka siihen saakka oltaisiin oltu ihan muissa vetimissä. Hiki ei koskaan valu rumasti pitkin päätä, vaan sitä valuu lähinnä avonaiseen rintavakoon ja ehkä helmeilee hieman ohimon seksikkäissä suortuvissa.
Kaikki päähenkilöt ovat suoraan mallikatalogista. Rumemmat ihmiset, silmälasipäiset ihmiset, tai ihmiset, jotka pukeutuvat tai puhuvat hassusti, ovat statisteja, jotka hyvin usein kuolevat elokuvan alkumetreillä.
Mitä auvoisempi elokuvan alun asetelma on, sitä kamalampia käänteitä juoni tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt aikuisiällä, kun olen kauhuelokuvia katsellut, niin olen tajunnut yhden hassun ja epärealistisen seikan. Raakojen, tunteja tai vuorokausia kestäneiden veristen ja piinavien takaa-ajojen ja teurastusten jälkeen henkilöt jatkavat elämäänsä kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ei mitään henkisiä traumoja tai ahdistusta... Ainoastaan huojentuneita ollaan, kun hengissä selvittiin, mitä nyt muutama lahdattiin omien silmien edessä jonkin yliluonnollisen hirviön toimesta! Heitetään vielä jotain kevyttä läppää hyvässä tunnelmassa. The end :) Ja todellisuudessa kenen tahansa mielenterveys järkkyisi samanlaisista tapahtumista ja pahasti.
Usein nuo tapahtumien aiheuttamat ongelmat tai vähintään jonkunlainen pelot tulevat esille vasta jatko-osassa (jos sellainen on), esim. Hostel-elokuvan toisen osan alussa selviytynyt hahmo kärsii painajaisista ja on eristäytynyt kotiinsa.
Jos pääosa pysyy samana, niin hän pysyy yleensä jotenkin kasassa tai jopa rohkeana sankarina, esim. Scream-elokuvat.
Se imelän ihana hetki, kun pitäisi suudella ihastustaan. Joko joku soittaa, ovikello soi tai jokin muu syy keskeyttää tapahtuman. Sit ollaan ihan noloina.
No se perus, jos nainen synnyttää leffassa. Lapsivesi menee, niin kauhella hädällä kiirehditään sairalaan, jossa viiden minuutin kuluttua syntyy n. kuukauden ikäinen vauva, vähän jotaim verta saattaa olla otsassa, mutta muuten puhdas. Ja vastasynnyttäneellä äidillä tietenkin meikit ennallaan ja hiukset hyvin, muutama hikipisara ehkä.
Kun kaksi ihmistä ovat sängyssä tai heillä on muuten tärkeä hetki ja toisen puhelin soi, mutta hän ei halua vastata, koska haluaa keskittyä siihen toiseen ihmiseen, hän ei kuitenkaan hiljennä soittoääntä. He odottavat, että puhelin lakkaa soimasta. Tilanne jatkuu kiusallisena, kun puhelin jatkaa soimistaan. Lopulta puhelimen omistajan on pakko vastata. Puhelimeen vastannut joutuu puhelun loputtua todennäköisesti lähtemään jonnekin. Jos ei, niin hetki on muuten vain pilalla...
Perus: painajaisesta herätään aina istuma-asentoon.
Tietokoneella kirjoitetaan todella nopeasti ja kymmensormijärjestelmällä. Veikkaan, että näyttelijä ei oikeasti kirjoita mitään, korkeintaan jfhkkfvjfhjf...
Vierailija kirjoitti:
Usein nuo tapahtumien aiheuttamat ongelmat tai vähintään jonkunlainen pelot tulevat esille vasta jatko-osassa (jos sellainen on), esim. Hostel-elokuvan toisen osan alussa selviytynyt hahmo kärsii painajaisista ja on eristäytynyt kotiinsa.
Jos pääosa pysyy samana, niin hän pysyy yleensä jotenkin kasassa tai jopa rohkeana sankarina, esim. Scream-elokuvat.
Täysin OT, mutta tuo Hostel on ehdottomasti järkyttävin elokuva, jonka olen ikinä nähnyt. Se tulee näköjään myös tänään telkusta, mutta enpä ajatellut katsoa. Hrrrr...
Poliiseilla on aina heti saatavilla mittava määrä tietoa ja valokuvia eri elämänkaaren vaiheista rikoksesta epäillystä. Tiedot on joko paksussa pahvikansikansiossa tai modernisti koneella, mutta joka tapauksessa tiedoista löytyy ihan kaikki.. työpaikat, parisuhteet, lempiruoat ja kaverisuhteet sekä harrastukset.
Etsiväparista nainen + mies, he ovat heti kuin kissa ja koira, kunnes mies nappaa naista selän takaa, kiskaisee itseään vasten niin, että lonkkaluut paukkuu yhteen ja sitten suudellaan kuin zombiet.
Jos pari on mies+mies, on oletettavaa, että toisella on a) parisuhdeongelmia, b) päihdeongelmia tai c) auktoriteettiongelmia. Usein 2 tai jopa 3 mainituista.
Seurantakameroilla voi seurata ketä tahansa, missä tahansa ja minne tahansa, mutta samat kamerat eivät koskaan toimi kun pitäisi tarkistaa kuka sen vainajan pisti kylmäksi samassa paikassa.
Jos rikos tapahtuu valvontakamerapaikassa, se on aina joko huollossa tai akku sökönä.
Rikostutkijoiden työpäivät ovat 24/7 ja he suhaavat omatoimisesti oman pään mukaan kuten haluavat. Harvoin kukaan kyselee perään.
Kännykät ovat aina katveessa silloin kun niitä tarvitaan.
Porukka on jollain mökillä. Yksi toisensa jälkeen ne listitään. Silti mennään aina yksin hakemaan lisää polttopuuta, autolle, kellariin ja pimeisiin nurkkiin. Ei käy mielessä pysyä porukassa samassa huoneessa hampaisiin saakka aseistettuna kaikella mahdollisella mitä mökistä löytyy.
Puhelimella soittaja osaa aina numeron ulkoa vaikka soittaisi mihin.
Aamiaisella on aina pan cakea. Joita äiti on noussut klo 5:15 paistamaan.
Jos useampi toimintasankari tekee yhteistyötä, he puhaltavat yhteen hiileen täydellisesti. Jos yksi vaikka heittää jotain vihollista päin, hän voi luottaa siihen, että siinä keskellä oleva kaveri osaa väistää esinettä juuri oikealla hetkellä.
Aeen äänenvaimennin vaimentaa myös luodin osumisen äänen ;-)