Elokuvien kliseet ja outoudet *UUSI*

Vierailija kirjoitti:

Edelleen se ikiklishee, että naisilla on meikkiä kasvoilla, kun he heräävät. Nyt en edes puhu mistään nuorista party girleista vaan ihan aikuisista, keskiluokkaisista vaimoista ja äideistä. Sen tyyppisistä ihmisistä, jotka todellakin pesisivät tunnollisesti meikkinsä iltaisin ja käyttäisivät sen päälle laadukasta yövoidetta, ja sitten harjaisivat ja lankaisivat hampaat, ennen kuin kömpisivät yöpaidassaan mankeloitujen lakanoiden väliin. Mutta ei: näilläkin on hyvin usein ripsiväristä, rajauksista ja huulipunasta lähtien pakkelit kasvoilla, kun heitä kuvataan käymässä nukkumaan tai heräämässä.

Toisaalta, kun on kerran niin yleistä, että kaikenmaailman rikolliset tai zombit hyökkäävät keskellä yötä, niin onhan se hyvä olla valmistautunut. :-D

Totta. Luulisi että maskeeraajat osaisivat maskeerata näyttelijät niin että eivät näytä meikatuilta. Naurettavat näköistä kun on rajaukset, huulipunat ja pahimmassa tapauksessa vielä riemunkirjavat luomiväritkin naamassa.

Murhaaja saa rauhallisesti käveleskelemällä täysiä pakoon pinkovan uhrin kiinni helposti, ehtii just sen puun toiselle puolelle minkä taa uhri menee piiloon.

Aamulla aletaan pussailemaan ja sekstailee vaikka kuinka oli morning breath. Oikeassa elämässä käydään aamupissalla ja pestään pikaisesti hampaat:D

Toimintaelokuvien vakio on tilanne, jossa sankarimiehen pelokas nörttikaveri joutuu hakkeroitumaan pahiksen koneelle tai vääntämään koodia, jotta maailma pelastuu esim. räjähdykseltä. Nörtti puurtaa hikisenä, mutta kun sankari vähän tsemppaa, niin nörtti keksiikin viime hetkellä salasanan, joka ei ole koskaan mikään iH73rT47-tyylinen vaan esim. pahiksen tyttären tai mielitietyn nimi tai jotain hassua, usein koneen vieressä on salasanaan viittaava valokuva. Jos ollaan pahiksen toimistossa, niin nörttiä todennäköisesti ammutaan.

Onneksi sen jälkeen kun sankari on pelastanut maailman ja jonkun naisen, juuri ennen lopputekstejä nörtti pääsee sairaalasta (jonne joutui varmaan itse raahautumaan) ja tapaa taas sankaribestiksensä, joka leikkisästi läpsäyttää nörttikaveria haavaan ja murjaisee jonkun vitsin ja kaikki on hyvin.

Fear the walking dead kaudella 2: (ÄLÄ LUE JOS ET HALUA PIENIÄ PALJASTUKSIA!)

Kun kyseessä on tällainen sarja, niin normaalista poikkeavia juttuja on hassua listata, mutta nämä pisti silmään ja vähän ärsyttikin.

- zombie on ollut päiväkausia veden alla veneen potkuriin silpoutuneena ja silti virkoaa heti kun sukeltaja pulikoi viereen.

- narkkipoika kakoo kun avaa zompparin vatsan, mutta kävelee mielellään kauttaaltaan sillä sisuskalumönjällä siveltynä tuntikausia pitkin maita ja mantuja.

- samainen kundi menee pesulle vaatteet päällä, jotka luonnollisesti muutamaa minuuttia myöhemmin ovat kuivat.

- tyyppien persoonat muuttuu parissa tunnissa. Järkeilevästä tulee sekopää ilman mitään syytä, arasta uhkaileva tappaja jne, eikä ketään ihmetytä suuremmin, että mikä hitto tolle nyt tuli.

- 5 minuuttia aiemmin hädin tuskin seisomaan kykenevä tyyppi, jonka jalkapohjat on veristä mössöä, pystyy 5 minuuttia myöhemmin juoksemaan valtavan pellon halki tuli perseessä, vaikka tuli ei ole perseessä.

- äiti, joka vahtii lastaan 24/7 jättää lapsensa kävelemään zomppareiden keskelle ja lähtee itse jatkamaan matkaansa todettuaan pari kertaa, että pliide tuu autoon, ai et, no heippa sit ja katse ikkunan läpi ohi ajavasta autosta :D

- jonkinlaista militaarista koulutusta tms. omaava sarjan "järkeilijä" valuttaa sytytysainetta pitkin lattioita, sytyttää aineen palamaan ja jää itse hajareisin seisomaan tulivanaan.

Ei ole pikkuhakkereita, sitä joko on supernero tietokoneiden suhteen tai ei tajua niistä keskimääräistä enempää.

Likaiset, sairaat tai viikkoja vankityrmissä lojuneet naiset näyttävät hyvältä näennäisestä sotkuisuudesta huolimatta.

Kauhuelokuvissa uhri ei pääse mihinkään kävelyvauhtiakaan, mutta actionelokuvissa kenellekkään ei tuota ongelmia juosta vaikka tuntemattomassa metsässä jalkoihinsa katsomatta. 

Kun tavallinen ihminen joutuu vaaralliseen tilanteeseen, hänestä kuoriutuu ilman minkäänlaista harjoitusta huippukuntoinen toimintasankari, joka tietää koko ajan mitä tekee.

Joku googlaa tietoa älypuhelimella, ja vastaus tulee välittömästi.

Ne elävät kuolleet zombit ei mätäne ja homehdu, oikeasti olisivat muutamassa viikossa niin huonoissa kantimissa etteivät kenenkään perässä pystyisi juoksemaan (miettikää mitä käy jos jätätte lihapalan huoneenlämpöön muutamaksi viikoksi).

Kukaan ei tajua jos silmälasipäinen on kaunis tai komea, vaan vasta kun lasit otetaan pois muut ovat mykistyneitä ulkonäöstä. Taitaisi muillakin olla tarvetta rilleille...

Tietokoneella hakukone ei ole Google, vaan joku ikivanhan näköinen sivu. Tiedonhakija klikkaa linkkiä suoraan avaamatta sivua uudelle välilehdelle.

Salaiset tiedostot esim. tietokannat ihmisistä tai salaisista suunnitelmista ovat ultramoderneja yleensä sinisellä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

No siis se, että aina kun ihmiset siirtyvät leffassa aikakaudelta toiselle, heille kaikille löytyy heti sopivat ja hyvin istuvat vaatteet siltä ajalta. Ihan sama, missä tämä tapahtuu, vaikka nyt tuossa aloittajan mainitsemassa leffassa laivalla! 

Joskus käy kyllä niinkin, että naispääosan esittäjälle ei löydy kuin pari numeroa liian pieni paita, jossa tissit melkein tunkevat paidan napinlävistä ulos ja shortsitkin ovat hyvin kireät ja pakaran kohdalta hieman revenneet paljastaen ruskettunutta reittä pitkälle ylös...

Sinkutkin nukkuvat aina leveällä sängyllä. Yöpöydällä on digitaalinäyttöinen herätyskello, joka painetaan kiinni siitä ylhäältä kädellä väsyneesti läpsäyttämällä. Kukaan ei käytä kännykkää herätyskellona.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin pari jaksoa sarjaa 11.22.63, jossa päähenkilö aikamatkaa nykyajasta 60-luvulle. Hän pystyy toimimaan täysin normeihin sopeutuvasti, ei käytä outoja sanoja tai ilmauksia, käyttäydy omituisesti, ole tietämätön jostain kaikkien tuntemasta asiasta. Ainoa virhe oli puhua jostain elokuvasta, joka on tehty pari vuotta kyseistä vuotta aikaisemmin. Ainakin 60-luvun Suomeen siirrettynä naisena käytökseni olisi varmaan tosi kummallista ja puheeni omituista.

Ohi aiheen, mutta sanonpa kuitenkin: kannattaa lukea tuo kirja. Siinä on satoja sivuja juuri tuota ajan ja kulttuurin kalahtelua, jota ei millään pysty siirtämään filmille. Heti ensimmäinen siirtyminen 60-luvun alkuun jäi mieleen hajuaistin kautta. Hieno kirja.

Olen joskus ennenkin kommentoinut vastaavaan ketjuun, kuinka ärsyttää toimintaleffojen takaa-ajokohtaukset, joissa kaahataan kaupungin läpi. Autot kaasuttavat jalkakäytävillä ja aina auton edestä sukeltaa viime hetkellä joku nuori mies, koskaan ei yksikään lapsi tai mummeli jää auton alle. Eteen sattuu aina pari hedelmäkojua, joista hedelmät lentelevät autojen päälle ja kiukkuinen hedelmänmyyjä jää puimaan nyrkkiä perään.

Kun pahis on lopulta saatu kiinni, kukaan ei koskaan muistuta sankarille, että tuli taas pantua 140 autoa ja puoli kaupunkia paskaksi. Ja vaikka sankarilta olisi kuollut poliisipari, äiti, lapsi tai muija, niitä ei koskaan muistella kun lopputaistelu on ohi.

Niin, ne lopputaistelut! Aina on suurkonna ja sankari viimeisinä pystyssä, ikinä se läski poliisipari ei saa sitä pahista niitattua vaikka kuinka ampuisi Uzilla metrin päästä. Vasta viimeinen nyrkkitappelu ratkaisee kaiken ja vaikka sankari saa kuinka kaameaa niittiä päähän, hän lopulta selviää yhdellä ohimolle laitettavalla laastarilla. Lopussa voi vähän irvistää kun kuuma lääkintävosu pyyhkii naarmuja pumpulilla.

Poliisipari löytää aina helposti spurguksi ajautuneen tärkeän henkilön ensimmäisen sillan alta.

Jokainen maallikkokin pystyy helposti toteamaan kuoleman koskettamalla kaulaa. "hii/shiisded"

Sankari voittaa huvipuistossa aina jättipehmon.

Ruumishuoneella on aina hauskaa, lakanaa raotellessa.

Sairaalassa meikit kestävät viikosta toiseen, vuodepotilaan suoli ja rakko tyhjenevät taianomaisesti, vainaja ei koskaan laske alleen.

Jokainen nainen osaa "puhdistaa haavan" ja välineet löytyy. Sankari irvistää kerran puhdistuksen alkaessa.