Otettasiinkohan minut ja ehkä veljeni huostaan, jos olisimme lapsia tänä päivänä lapsuudenkodissamme?

Kuulostaa aika tavalliselta perheeltä. Jos teidät olisi otettu huostaan niin samoin perustein voitaisi helposti ottaa huostaan neljännes tai viidennes lapsista. 300 000 lasta elää tänäkin päivänä alkoholisti perheessä ilman huostaanottoa, siihen verrattuna sulla on ollut ihan normilapsuus ehjässä perheessä.

Ikävältä. Vaikka olisi veloissa ja töitä pitäisi tehdä paljon nii lasten ei pitäisi joutua kärsimään.

Ei, ei teitä otettaisi. Suht normaalilta lapsuudelta kuulostaa aikana jolloin lapsia ei vielä palvottu kuin toisena päivätyönään.

Vierailija kirjoitti:

Ikävältä. Vaikka olisi veloissa ja töitä pitäisi tehdä paljon nii lasten ei pitäisi joutua kärsimään.

Miten lapset ovat kärsineet?

No ei ole huostaanottojen syitä. Lapset ovat ennen kulkeneet enemmän yksikseen jo pienenä ja yksin on iltoja oltu. Nykyään sitä paheksutaan, sillon oli normaalia.

Älä tee ongelmas sinne, missä sitä ei ole. Hyvä lapsuus sulla on ollut, joitain pikkuvikoja vain. Niitä on useimmilla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten ei, koska vanhempanne olivat uskovaisia. Otetaanko uskovaisilta lapsia huostaan?

Meillä ei ollut välttämättä lämmintä ruokaa joka päivä, vaan saattoi olla vain leipää ja pullaa, mitä äiti leipoi. Meillä oli valtavan sekaista aina. Aloin jo tosi pienestä pitäen huolehtia siivoamisesta ja minua myös kannustettiin, mutta en pystynyt mahdottomiin niin sottaisen perheen kanssa. Kun lähdin pyhäkoulun retkelle toiseen kaupunkiin koko päiväksi, sain mukaani markan jäätelöä varten. En mitään muuta, en minkäänlaisia eväitä. Yhdellä ohjaajalla oli ylimääräistä tai sitten antoi omistaan ja sain pannukakkua ja paikan päällä joku osti mulle mehua. Olin seitsemän, eli en oiken osannut itse vielä ajatella, ettei pelkällä jäätelöllä pärjää päivää enkä varmaan edes tajunnut, miten pitkä retki on.

Alle kouluikäisenä kävin kaksi kertaa viikossa kerhossa, sanottiin leikkikouluksi silloin. Olin neljä kun se alkoi ja mulla on selvä muistikuva, että useimmiten minut vei jompikumpi veljistäni, jotka olivat seitsemän tai kahdeksan.

Alkoholia meillä ei käytetty, mutta vanhempani olivat paljon töissä ja olimme illat veljien kanssa keskenämme mummon kuoltua, ja menimme omin nokkimenne nukkumaan. Tosin olin minä jo kuusi mummon kuolessa, ehkä viisi kun joutui sairaalaan eikä enää päässyt pois . Söimme mitä löysimme tai sitten minä tein lihakeittoa, jota opin jo aika pienenä tekemään. Silloin kun meillä oli lämmintä ruokaa, se oli todella usein makaronivelliä tai mannapuuroa.

Meillä oli jatkuvasti laskuja ulosotossa. Opin pitämään verokarhun käyntiä normaalina, vaikka äitiä ne aina stressasi. Jostain syystä isä antoi äidin hoitaa raha-asiat, vaikka äidiltä se homma ei sujunut. (Äidin kuoltua isä alkoi hoitaa ne tunnollisesti, silloin olin jo aikuinen). Kerran mun säästötili oli tyhjennetty velkojen maksuun ja siitä kyllä osasin suuttua, vaikka kiltti tyttö olinkin.

Miltä kuulostaa?

No ei kuulosta kyllä huostaanoton paikalta oikein millään mittarilla.

Tuskinpa otettais huostaan. Ainoa huolestuttava asia tuossa on että teidät jätettiin yksin iltaisin kotiiin noin pienenä. Ruoan ei tarvitse olla lämmintä, kunhan sitä on.  Eikä sitä ole pakko laittakaan, kunhan kaapeissa on jotain syötävää. Ja äitis oli varmaan siinä luulossa että pyhäkouluretkelle on järjestetty ruokailut tai eväät.

Tuskin olisitte edes lastensuojelun asiakkuutta saaneet tänä päivänäkään. Kyllä se vaatii vakavampia ongelmia.

Itse olisin säästynyt paljolta, jos aikoinaan lapsena olisin saanut jotain tukea, jossa olisi koko perhe ja toimimaton vuorovaikutus, vanhempien ongelmat ym. otettu huomioon. Mutta ei "hyväosaisten" eli tavallisten (ja korkeakoulutettujen) perheasioihin helpolla puututa. Jos taas perhe on alempaa sosiaaliluokkaa ja vanhemmat vaikuttavat "ressukoilta" niin voidaan puuttua ilmeisesti aika matalalla kynnyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten ei, koska vanhempanne olivat uskovaisia. Otetaanko uskovaisilta lapsia huostaan?

Meillä ei ollut välttämättä lämmintä ruokaa joka päivä, vaan saattoi olla vain leipää ja pullaa, mitä äiti leipoi. Meillä oli valtavan sekaista aina. Aloin jo tosi pienestä pitäen huolehtia siivoamisesta ja minua myös kannustettiin, mutta en pystynyt mahdottomiin niin sottaisen perheen kanssa. Kun lähdin pyhäkoulun retkelle toiseen kaupunkiin koko päiväksi, sain mukaani markan jäätelöä varten. En mitään muuta, en minkäänlaisia eväitä. Yhdellä ohjaajalla oli ylimääräistä tai sitten antoi omistaan ja sain pannukakkua ja paikan päällä joku osti mulle mehua. Olin seitsemän, eli en oiken osannut itse vielä ajatella, ettei pelkällä jäätelöllä pärjää päivää enkä varmaan edes tajunnut, miten pitkä retki on.

Alle kouluikäisenä kävin kaksi kertaa viikossa kerhossa, sanottiin leikkikouluksi silloin. Olin neljä kun se alkoi ja mulla on selvä muistikuva, että useimmiten minut vei jompikumpi veljistäni, jotka olivat seitsemän tai kahdeksan.

Alkoholia meillä ei käytetty, mutta vanhempani olivat paljon töissä ja olimme illat veljien kanssa keskenämme mummon kuoltua, ja menimme omin nokkimenne nukkumaan. Tosin olin minä jo kuusi mummon kuolessa, ehkä viisi kun joutui sairaalaan eikä enää päässyt pois . Söimme mitä löysimme tai sitten minä tein lihakeittoa, jota opin jo aika pienenä tekemään. Silloin kun meillä oli lämmintä ruokaa, se oli todella usein makaronivelliä tai mannapuuroa.

Meillä oli jatkuvasti laskuja ulosotossa. Opin pitämään verokarhun käyntiä normaalina, vaikka äitiä ne aina stressasi. Jostain syystä isä antoi äidin hoitaa raha-asiat, vaikka äidiltä se homma ei sujunut. (Äidin kuoltua isä alkoi hoitaa ne tunnollisesti, silloin olin jo aikuinen). Kerran mun säästötili oli tyhjennetty velkojen maksuun ja siitä kyllä osasin suuttua, vaikka kiltti tyttö olinkin.

Miltä kuulostaa?

huonolta kuullostaa, aika ankeeta on ollut sinun elämä

Noilla perustein ei millään oteta huostaan. Ensin katsotaan, onko talousasiat ja sosiaalituet kunnossa (että loppuu ruuan puute ei johdu ainakaan rahanpuutteesta). Sitten myös ehkä jotain perhetyöntekijän ohjausta ja yleistä elämänhallinnan opettelua. Tsekataan, johtuisiko lasten laiminlyönti vanhempien mielenterveysongelmista. Kuulostaa siltä, että uskonnolla ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä. Mitään vakavaa laiminlyöntiä ei ole tapahtunut. Tilannetta ehkä seurattaisiin lasussa. Apukeinoja, nk.tukitoimenpiteitä kyllä riittäisi tuohon tilanteeseen. Siis vaihtoehtoja. Esim.lastenhoitoapua, jos kyse on vanhempien työkiireistä ja jaksamisesta. Huostaanotto on aina vihoviimeinen keino eikä siihenkään aina lähdetä,vaikka tarvetta olisi (vrt.Tapaus Eerika).

Ei. Sinulla oli kaikki perustarpeet. Suojaa, vaattet ja ruokaa. Yksi retki ilman ruokaa, no hui.

Ehkä veljeni? Isästä ei tietoa? Ei äidin pettäminen ole vielä syy huostaanottoon.

Vierailija kirjoitti:

Ja äitis oli varmaan siinä luulossa että pyhäkouluretkelle on järjestetty ruokailut tai eväät.

Eli kaikki on ihan ok, kun voi aina sanoa, että "olin luulossa..."?

Joo, tuo lasten itsenäisyys oli ihan tavallista. Minäkin pyöräilin yksikseni 5-vuotiaana leikkikouluun, samoin eskarimatkat hoidin itse, matkaa oli 2 km. Ei siinä mitään outoa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitis oli varmaan siinä luulossa että pyhäkouluretkelle on järjestetty ruokailut tai eväät.

Eli kaikki on ihan ok, kun voi aina sanoa, että "olin luulossa..."?

Yksi kerta tuo vain oli.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo lasten itsenäisyys oli ihan tavallista. Minäkin pyöräilin yksikseni 5-vuotiaana leikkikouluun, samoin eskarimatkat hoidin itse, matkaa oli 2 km. Ei siinä mitään outoa ollut.

Juu, itsellänikin vielä 90-luvulla oli sellainen valvomaton ja itsenäinen lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitis oli varmaan siinä luulossa että pyhäkouluretkelle on järjestetty ruokailut tai eväät.

Eli kaikki on ihan ok, kun voi aina sanoa, että "olin luulossa..."?

Yksi kerta tuo vain oli.

"Luulin, ettei olisi pakkasta ja ettei lapseni paleltuisi kuoliaaksi. Onneksi tapahtui vain kerran."

Koitko väkivaltaa, menitkö nälkäisenä nukkumaan, käyttivätkö vanhempasi aineita? Edes lapsia jotka kokee oman kodin seinien sisäpuolella noita asioita ei oteta huostaan niin miksi hitossa sinut otettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitis oli varmaan siinä luulossa että pyhäkouluretkelle on järjestetty ruokailut tai eväät.

Eli kaikki on ihan ok, kun voi aina sanoa, että "olin luulossa..."?

Yksi kerta tuo vain oli.

"Luulin, ettei olisi pakkasta ja ettei lapseni paleltuisi kuoliaaksi. Onneksi tapahtui vain kerran."

Onko pakko olla noin lapsellinen? Muutaman tunnin retki ilman ruokaa ei ole kenenkään kuolemaksi, eikä syy ottaa huostaan. Ei edes viralliset instanssit tekisi lasua, ei nyt eikä tuolloin.

kysymys olikin siirettynä kertomus nykypäivään. Kyllä tulisi tänäpäivänä sossu käymään jos 4 vuotiasta toisi 7-v. kerhoon. Muut asioista ei ehkä tulisi ulkopuolisille ilmi.