Lue keskustelun säännöt.
Mitä erikoislahjakkaaksi (tavalla tai toisella) kehutusta lopulta tuli? Tai siitä josta oltiin huolestuneita?
06.06.2016 |
Aina satunnaisesti kuulee kun vanhemmat (tai muut) kehuvat lastensa erikoislahjakkuuksia tms. Tai joskus toistekin päin, ovat huolissaan siitä, miten lapsi pärjää. Olisi mielenkiintoista kuulla tositarinoita siitä, mitä vanhempien erityislahjakkaiksi kehumista lopulta tuli? Tai mitä niistä, joista oltiin huolestuneita tuli? Eli pitivätkö käsitykset paikkansa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimin junnujen valmentajana eräässä urheilulajissa. Sen olen huomannut, että moni ei tajua suhteellistaa lapsensa lahjakkuutta. Tätä tapahtuu molempiin suuntiin. Joku lapsi on liikunnallisesti todella lahjakas, mutta vanhemmat eivät ole tätä tajunneet. Toiset vanhemma taas saattavat pitää lastaan superlahjakkaana, vaika hän ei sitä ole. Suhteellisen tason tajuaminen vaatii laajaa ja objektiivista vertailupohjaa. Lahjakkuus ei tietty ole lapsen ihanuuden mitta.
Poikani joutui lopettamaan jääkiekon koska hänen murrosikäisiä alkoi myöhemmin kuin muilla. Ei ollut siis tarpeeksi pituutta ja lihaksia eikä sitä aggressiivisuutta. Nyt poika on yli 190-senttinen ja osaa puolustaa ainakin itseään.
Muualla maailmassahan on jo alettu ottaa huomioon valmennuksessa (ja lahjakkuuden arvioinnissa) murrosiän vaiheet. Eli ymmärretään se, että aikaisen murrosiän takia muita parempi (siinä hetkessä parempi) ei välttämättä ole parempi enää kun muut pääsevät murrosiässä samaan pisteeseen. Suomessa tämän kaltainen evaluaatio on vielä vierasta. Mutta pitkällä tähtäimellä mualla saavutetaan parempia tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani mietti, pitkästyyköhän hänen erityislahjakas lapsensa koulussa. Lopputulema oli, ettei enää yläkoulussa pärjännyt muiden tahdissa. Pari muuta, joita pidettiin lahjakkaina (siis muutkin kuin omat vanhemmat) ovat pärjänneet hienosti.
Toki omien vanhempien ja isovanhempien mielestä lähes jokainen on erityislahjakas.
"Erityislahjakas" tyttö ei pärjännytkään enää yläasteella ollenkaan, vanhemmat olivat varmoja, että hänestä tulee juristi.
On montakin esimerkkiä.
Häirikkö, adhd-leimatusta pojastu tuli todella menestynyt yrittäjä ja tunnetusti hyvä, aktiivinen perheenisä.
Toinen opettajien oudoksuma luokkatoverini on nyt professorina huippuyliopistossa. Kivinen oli hänen koulutiensä.
Motorisesti kömpelö poika, liikunnanopettajan ja terveydenhoitajan ym. toimesta, on kilpaileva judoka.
Toinen koululiikunnassa alisuoriutunut on menestynyt juniori tenniksessä.
Lukemattomia muitakin on....