Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deitti syö mielialalääkkeitä. Juoksenko?
05.06.2016 |
Mitä se tarkoittaa, en kehdannut oikein kysyä. Onko aina huono juttu? Kuulemma syönyt 7 vuotta. :/
Kommentit (66)
Juokse! Seurasin vuosikymmenen vierestä lääkkeiden käyttäjää, eikä koskaan enää. Tasapainoisia lääkkeettömiä deittejä löytyy varmasti. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä seukkaisi mielialalääkkeitä popsivat miehen kanssa. Sellaisilla on usein vähän enemmänkin ongelmia, kuin esim. lievä masennus. Juokse!
Minusta on positiivista, että on hakenut apua ongelmiinsa. Itse olin yli 10 vuotta naimisissa selkeästi masentuneen miehen kanssa, mutta ei puhettakaan, että olisi mennyt lääkäriin. Välillä oli toki hyviäkin kausia, mutta huonoina purki ahdistuksensa minuun (ei fyysisesti) tai murjotti puhumattomana päiväkausia. Lopulta löysi "lääkkeeksi" uuden suhteen, johon vaihtoi lennosta. Ei edelleenkään usko, että hänessä itsessään on jotain vikaa, koska nyt rakastumisen huumassa uskoo, että minä olin se masennusta aiheuttanut tekijä hänen elämässään. Voihan se toki niinkin olla, mutta uskon silti, että avioliittomme olisi pysynyt kasassa, jos mies olisi hakenut apua mielenterveyteensä.
Kannattaa tosiaan muistaa, ettei se lääkkeettömyys ole myöskään mikään tae terveydestä ja tasapainosta. Ystäväni seurustelee ja nykyään asuu yhdessä miehen kanssa, joka ei käy terapiassa tai käytä lääkkeitä juuri näiden "kaikki on lääkefirmojen pahaa juonta" juttujen takia. Seurauksena on mm se, etteivät he voi käydä juuri koskaan missään ulkona, hän saa raivareita ystävälleni ja syyttää niistä omaa pahaa oloaan..
Minä ja kumppanini taas olemme molemmat käyttäneet mielialalääkkeitä. Olemme nykyään kaksi tervettä, töissä käyvää ja hyvin pärjäävää aikuista, joilla on tasapainoinen ja hyvä parisuhde. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole automaattisesti huono juttu.
Se on automaattisesti huono juttu.
MInkä hemmetin takia joku haluaisi ihmisen kumppanikseen jolla on mielisairaus?
Kenenkään ei kannata tuhota elämäänsä ja ruveta tuollaiseen. Kun niitä on ihmisiäkin joilla ei ole mitään henkisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan muistaa, ettei se lääkkeettömyys ole myöskään mikään tae terveydestä ja tasapainosta. Ystäväni seurustelee ja nykyään asuu yhdessä miehen kanssa, joka ei käy terapiassa tai käytä lääkkeitä juuri näiden "kaikki on lääkefirmojen pahaa juonta" juttujen takia. Seurauksena on mm se, etteivät he voi käydä juuri koskaan missään ulkona, hän saa raivareita ystävälleni ja syyttää niistä omaa pahaa oloaan..
Minä ja kumppanini taas olemme molemmat käyttäneet mielialalääkkeitä. Olemme nykyään kaksi tervettä, töissä käyvää ja hyvin pärjäävää aikuista, joilla on tasapainoinen ja hyvä parisuhde. :)
Mielenterveysongelmista ei voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei oo väliä... jatka deittailua :)
Sillä juuri on väliä. Minimivaatimus kumppanille on että hän on tasapainoinen ja henkisesti hyvinvoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole automaattisesti huono juttu.
No eipä tietenkään ole, kun ylivoimainen enemmistö mielialalääkkeistä menee naisten suihin. :D Olisi aivan eri ääni sinunkin kellossasi tämän asian suhteen, jos et itse niitä nappeja popsisi.
No minäpä en popsi ja olen silti samaa mieltä aiemman kanssa, se ei ole aina huono juttu. Ohis
Sellaisen ihmisen lähelle joka käyttää mielialalääkkeitä ei edes pitäisi päästää lapsia.
Mielummin sitä menee yhteen vaikka 200 kiloisen sotanorsun kanssa joka on rutiköyhä kuin erittäin kauniin ja rikkaan mielenterveyspotilaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hitto jotkut teistä on inhottavia ihmisiä :( Sairastuin 19-vuotiaana masennukseen ja anoreksiaan, sain lääkkeet ja söin niitä aikani kunnes kovan työn tuloksena paranin (nyt olen 22). Ponnistelin oikeasti todella kovasti koska halusin parantua, sain hankittua työpaikan ja taistelin itseni töihin joka päivä (kyllä!), jotta saisin elämääni rutiineja ja pystyisin taas olemaan hyödyksi. Se kaikki muutti minua ihmisenä tosi paljon ja olen ylpeä että pääsin tuollaisesta yli. Ei mielialalääkkeet ole merkki pilalle menneestä ihmisestä. On olemassa täysin terveitä, patalaiskoja ihmisiä jotka ei jaksa töihin mennä tai tehdä mitään muuta kuin piereskellä sohvalla - sellaisia kannattaa välttää ennemmin :/
Kannattaa välttää kumpaakin ihmisryhmää.
Mutta ne patalaiskat voi olla sentään mukavia ihmisiä. Ikinä ei pidä sietää minuuttiakaan masentunutta ihmistä. ne tuhoavat kaiken ympäriltään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä oletuksia ihmisillä SSRI-lääkkeiden käyttäjistä. Oikein käytettynä ne oikeasti auttavat, eikä niitä ole tarkoitus syödä elämänsä loppuun asti. Sivuvaikutuksia tietenkin on, missäpä lääkkeissä ei olisi, mutta nekin häviävät lopettamisen myötä.
Itse olen sairastanut kaksi masennusjaksoa, ensimmäinen oli vakava-asteinen ja toinen keskivaikea (ja sekin johtui siitä että ensimmäisellä kerralla en saanut kunnollista hoitoa silloisessa kotikaupungissani). Kummallakin kerralla söin essitalopraamia, joka ensisijaisesti oli tarkoitettu jaksamisen tukemiseksi, varsinainen parannus tapahtui mtt:n käynneillä, jossa pystyin puhumaan asioistani.
En itsekään mielelläni nappaile tabuja, mutta ymmärsin että tässä tilanteessa se helpottaisi ja nopeuttaisi paranemistani. Kummallakin kerralla minulla oli kumppanini rinnallani, eikä hän hylännyt minua missään vaiheessa. Nykyään elän hyvin tasapainoista ja normaalia elämää, lääkitystä tai keskusteluapua en ole tarvinut vuosiin.
Tiedän kyllä myös niitäkin joilla on lääkitys ollut päällä useamman vuoden putkeen. Heillä sitten yleensä on taustalla useampia ongelmia, jolloin paraneminen on vaikeampaa.
Älä ap ainakaan heti hylkää deittiäsi, hän saattaa paljastua kerrassaan ihanaksi ihmiseksi :)
Minä olen kerran ollut yhdessä ja elänyt masentuneen kanssa. IKINÄ EN ENÄÄ!!!
En suostu edes puhumaan selllaiselle ihmiselle. Sellaisilla ihmisillä on taipumus tehdä myös toisen elämästä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos olet noin pehmeä, niin anna nyt deitin ihmeessä etsiä parempaa seuraa.
Kenenkään ei tarvitse sietää toisen masennusta, toisen jatkuvia mielialanvaihtoja, seksiongelmia tai muitakaan vastaavia mitä noista tulee.
Ja viesteistä 50-56 (oletettavasti yhden ihmisen käsialaa..) näemme, että ihan ilman lääkkeitäkin voi olla mielenterveyden tasapaino vähän horjunut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olet noin pehmeä, niin anna nyt deitin ihmeessä etsiä parempaa seuraa.
Kenenkään ei tarvitse sietää toisen masennusta, toisen jatkuvia mielialanvaihtoja, seksiongelmia tai muitakaan vastaavia mitä noista tulee.
Paitsi tietysti miehen pitää sietää kaikkea tuota naiselta. Ei koskaan toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Ja viesteistä 50-56 (oletettavasti yhden ihmisen käsialaa..) näemme, että ihan ilman lääkkeitäkin voi olla mielenterveyden tasapaino vähän horjunut..
Mitä ihmeellistä noissa viesteissä on?
Olen todella ihastunut ja kiinnostunut tästä miehestä. Ilmeisesti nyt kuitenkin hänen epävarmuus lyö kiilaa väliimme. Vähättelee itseään ja sanoo miten pelkää minun pettyvän häneen. Että ansaitsen parempaa. Mikään vakuuttelu ei tunnu auttavan asiaan. Katseesta näkee hänen lämpimät tunteet mutta käytöksellä työntää pois... ja sanoo että ei tunnista omia tunteita enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olet noin pehmeä, niin anna nyt deitin ihmeessä etsiä parempaa seuraa.
Kenenkään ei tarvitse sietää toisen masennusta, toisen jatkuvia mielialanvaihtoja, seksiongelmia tai muitakaan vastaavia mitä noista tulee.
Paitsi tietysti miehen pitää sietää kaikkea tuota naiselta. Ei koskaan toisin päin.
Ei kumminkaan päin. Kummankaan sukupuolen ei tarvitse sietää noita. Mielummin kannattaa olla yksin kuin tuollaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella ihastunut ja kiinnostunut tästä miehestä. Ilmeisesti nyt kuitenkin hänen epävarmuus lyö kiilaa väliimme. Vähättelee itseään ja sanoo miten pelkää minun pettyvän häneen. Että ansaitsen parempaa. Mikään vakuuttelu ei tunnu auttavan asiaan. Katseesta näkee hänen lämpimät tunteet mutta käytöksellä työntää pois... ja sanoo että ei tunnista omia tunteita enää.
Ap
Muista että mies ei muutu koskaan paremmaksi. Haluatko oikeasti tuollaisen elämän?
Eikö voisi muuttua jos oppisi ajan myötä luottamaan minuun? Jos näkisi että tunteeni ovat aitoja.
Alue: Aihe vapaa
Ihmeellisiä oletuksia ihmisillä SSRI-lääkkeiden käyttäjistä. Oikein käytettynä ne oikeasti auttavat, eikä niitä ole tarkoitus syödä elämänsä loppuun asti. Sivuvaikutuksia tietenkin on, missäpä lääkkeissä ei olisi, mutta nekin häviävät lopettamisen myötä.
Itse olen sairastanut kaksi masennusjaksoa, ensimmäinen oli vakava-asteinen ja toinen keskivaikea (ja sekin johtui siitä että ensimmäisellä kerralla en saanut kunnollista hoitoa silloisessa kotikaupungissani). Kummallakin kerralla söin essitalopraamia, joka ensisijaisesti oli tarkoitettu jaksamisen tukemiseksi, varsinainen parannus tapahtui mtt:n käynneillä, jossa pystyin puhumaan asioistani.
En itsekään mielelläni nappaile tabuja, mutta ymmärsin että tässä tilanteessa se helpottaisi ja nopeuttaisi paranemistani. Kummallakin kerralla minulla oli kumppanini rinnallani, eikä hän hylännyt minua missään vaiheessa. Nykyään elän hyvin tasapainoista ja normaalia elämää, lääkitystä tai keskusteluapua en ole tarvinut vuosiin.
Tiedän kyllä myös niitäkin joilla on lääkitys ollut päällä useamman vuoden putkeen. Heillä sitten yleensä on taustalla useampia ongelmia, jolloin paraneminen on vaikeampaa.
Älä ap ainakaan heti hylkää deittiäsi, hän saattaa paljastua kerrassaan ihanaksi ihmiseksi :)