Mä en oo nauttinut ollenkaan raskausajoista.

Alkuraskauden pahoinvoinnista kärsin. Pelkäsin, että vauvalla ei ole kaikki hyvin, kun ultrassa kaikki oli vain melkein ok tai että synnytyksessä tapahtuu jotain. Mieleni oli tasainen enkä juurikaan itkeksinyt. Kärsin liitoskivuista.



Ei kait kaikki ole yksipuolisesti vain iloa tai kärsimystä?

Mä en kans tykänny yhtään.. vaikka ei kauheeta pahoinvointia ollutkaan.. Tuntee ittensä niin isoksi ja iskias kivut tuli aika aikaseen :( Ja ne liikkeet, tuntuu ettei hallitse omaa kehoaan.. Haluis vain sen vaavin ulos maailmaan.

Oli ehkä masentavaa aikaakin,en osannut nauttia odotuksesta yhtään.

Raskaus oli kivaa aikaa, mutta ekat puoli vuotta yhtä helvettiä. Ei siihen vaikeaa lasta tarvinnut (meillä säännöllinen nukkuja, helppo ja tyytyväinen muutenkin), ihan vaan se hoitamisen yksipuolisuus oli kamalaa. Ekat 3kk itkin päivittäin kun tuntui raskaalta, en sille mitään voinut. Nyt kun lapsi on vuoden, elämä hymyilee!