Harmittaa omat ajatukset! Olen toooosi kateellinen ystävälle uudesta huvilasta.

mun pitäisi olla aivan haltioissani ja onnellinen ystävän puolesta.

että ihan fiiliksissä hehkutat kateuden kohdetta, eli huvilaa, kaverillesi, tyyliin "siis aivan mieletön toi teidän uus huvila, mä oon aivan vihreenä kateudesta" ym. Kun kateuden (sinänsä ihan normaali ja hyödyllinenkin tunne) pukee sanoiksi, niin se yleensä hellittää, ainakin mulla.

...ja jos saivat perinnöksi sukukin kadehtii... heitä...



Ps. hanki joku IKIOMA juttu



minulla on tärkeä laseitettu parveke- maksoin 2000 e osamaksulla unelmastani---

toisen unelma on huvila,

toisen parveke... ja sekin on ok::)))

Itsekin kadehdin helposti muita ja vertailen omaa elämääni muihin. Toisaalta en ole kaikille kateellinen ja vertailemalla löytää aina myös niitä, joilla asiat huonommin. Enemmänkin ehkä toisaalta ihmettelen joidenkin omaisuutta suhteessa tuloihin ("miten noilla voi olla tuollainen auto, kun tulot ovat X€ ")

Ajoittain tuntuu pahalta, jos jollain on jotain enemmän kuin minulla. Mutta kateuteni pystyn pukemaan sanoiksi ihastelulla ja en koskaan, en edes unelmissani, ole haaveillut toisen nujertamisesta kateuden takia. En koe vahingoniloa tmv.

eikä siinä mitään pahaa ole. Jokainen haluaa että itsellä menisi kaikkein parhaiten... luonnollista.