+40-v Tuntuuko sustakin, että uusi mies on mahdoton löytää..
Tai onhan noita miehiä, mutta ehkä kaikki parhaat on varattuja..musta tuntuu, että musta on tullut niin vaativa, että joko mies ei sytytä muuta kun kaverina tai sit, jos sytyttäis muuten, niin sitten on joko varattu tai muuten renttu..
Onko ainoa vaihtoehto löytää joku juuri eroamassa oleva vai onko jolloin onnistanut? Ja oinko mää erityisen vaativa vai onko muillakin tän ikäisillä ollut/on samoja ongelmia?
Kommentit (27)
Mulla on ollut tuollaisia ongelmia ennen neljääkymppiä, mutta nykyään ei. Yksi hyvä mies riittää. Sen löytämiseen meni 15 vuotta.
Jos susta itestäs tuntuu että olet liian vaativa, jokainen mies haistaa sen että OLET jo kilsan päästä
Olenkohan minä sitten vähään tyytyvä.. Minä olen päälle 40 ja erosta on viisi vuotta.
Kolme vuotta olin ihan vapaana ja selvittelin päätäni. Sitten retkahdin ihan toivottomaan suhteeseen ja siitä räpiköin kuiville. Sen jälkeen päätin vain pitää hauskaa..ja pitkän kinuamisen jälkeen menin sinne kolleegan mökille ja sitä on sitten mökillä käyty ja oltu.
Mies on tasapainoinen, hyvässä virassa ja vielä kaiken lisäksi hyvä kuntoinenkin.. Ja löytyi yllättävän vähällä hakemisella. Ainoa negatiivinen asia on meidän kotien välimatka, mutta sekin lyhenee kyllä, kunhan asiat ja lapset saadaan ojennukseen.
Ei mulla ainakaan ole mitään halua edes "löytää" mitään miestä! Senhän takia mä erosin, että saisin olla oma itseni, elää omannäköistä elämääni. Tähän nyt vielä joku äijä haisemaan, ei todellakaan! Seksiä mulla on enemmän ku avioliiton aikana ikinä ja mä oon oikein tyytyväinen elämääni!
Ei ole. Heitä on aina tyrkyllä. Olin sinkku tai en.
Joo, mahdoton tehtävä. Lottovoiton osuminen kohdalla on yhtä todennäköistä kuin se, että meteoriitti osuu päähän. Sopiva mies taas tulee yli nelikymppiselle yhtä todennäköisesti kuin se, että päähän osuu meteoriitti ja saudi-arabialainen matkustajakone yhtä aikaa.
N47
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Ei meillä minulle tullut tarvetta erota, mutta mies petti ja jätti, kun löysi nuoremman. Ja luulin valinneeni hyvän miehen, oli sitä ihan päälle nelikymppiseksi asti. Ja on kai edelleenkin, kun kelpasi nuoremmallekin...
Yhtä vaikeaa se oli nuorenakin. Mä en kerta kaikkiaan ihastu keneenkään. Kaksi suurta rakkautta mulla on elämässäni ollut, ja olisin hyvin hyvin hämmästynyt jos rakastuisin vielä kolmannen kerran. Olen kohta viiskymppinen, sinkkuna nyt neljättä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Ei meillä minulle tullut tarvetta erota, mutta mies petti ja jätti, kun löysi nuoremman. Ja luulin valinneeni hyvän miehen, oli sitä ihan päälle nelikymppiseksi asti. Ja on kai edelleenkin, kun kelpasi nuoremmallekin...
No, eihän se ollut hyvä mies kun muiden perässä juoksi. Nimenomaan luulit valinneesi oikean miehen, mutta joskus erehtyy. Se on inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Ei meillä minulle tullut tarvetta erota, mutta mies petti ja jätti, kun löysi nuoremman. Ja luulin valinneeni hyvän miehen, oli sitä ihan päälle nelikymppiseksi asti. Ja on kai edelleenkin, kun kelpasi nuoremmallekin...
No, eihän se ollut hyvä mies kun muiden perässä juoksi. Nimenomaan luulit valinneesi oikean miehen, mutta joskus erehtyy. Se on inhimillistä.
Ei se varmaan ole toisten perässä juossut. Joskus sitä ihminen vaan rakastuu toiseen, niin voi käydä kenelle tahansa. Vaikka sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Ei meillä minulle tullut tarvetta erota, mutta mies petti ja jätti, kun löysi nuoremman. Ja luulin valinneeni hyvän miehen, oli sitä ihan päälle nelikymppiseksi asti. Ja on kai edelleenkin, kun kelpasi nuoremmallekin...
No, eihän se ollut hyvä mies kun muiden perässä juoksi. Nimenomaan luulit valinneesi oikean miehen, mutta joskus erehtyy. Se on inhimillistä.
Ei se varmaan ole toisten perässä juossut. Joskus sitä ihminen vaan rakastuu toiseen, niin voi käydä kenelle tahansa. Vaikka sinulle.
Ei käy. Siitä pitää huolen avioliitto ilman avioehtoa. Teillä varmaan oli?
No höpsistä! Olen 42 vuotias nainen ja tuntuu, että joka paikassa on mukavia miehiä, joihin olisi tosi mielenkiintoista tutustua! Myös kavereissani on monta oikeasti hyvää 40-50 vuotiasta miestä vapaana. He ovat koulutettuja, työssä käyviä, hyvin toimeen tulevia, fiksuja, kivan näköisiä, huumorintajuisia ja luotettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Ei meillä minulle tullut tarvetta erota, mutta mies petti ja jätti, kun löysi nuoremman. Ja luulin valinneeni hyvän miehen, oli sitä ihan päälle nelikymppiseksi asti. Ja on kai edelleenkin, kun kelpasi nuoremmallekin...
No, eihän se ollut hyvä mies kun muiden perässä juoksi. Nimenomaan luulit valinneesi oikean miehen, mutta joskus erehtyy. Se on inhimillistä.
Ei se varmaan ole toisten perässä juossut. Joskus sitä ihminen vaan rakastuu toiseen, niin voi käydä kenelle tahansa. Vaikka sinulle.
Ei käy. Siitä pitää huolen avioliitto ilman avioehtoa. Teillä varmaan oli?
Juuri päivän HS oli miten miehet hakevat salarakkaita juuri siitä syystä, että erota ei voi kun omaisuus on vaakalaudalla avioliitossa. Ihmeen huonosti näytät käsittävät miten ihmissuhteet toimivat.
Olin 43 kun erosin edellisestä suhteesta ja 51 kun tapasin nykyisen, eli ei se ihan hetkessä käynyt. Mutta olisin mieluummin ollut yksin kuin tyytynyt johonkin.
Ei ole vaikeaa. Miehet ovat löytäneet minut. Ottajia tuntuu olevan,mutta kannattaako alkaa vakisuhteeseen?
t. Eronnut ja leski eli kokemusta miehistä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee jo nuorena hyvän miehen, ei ole edes tarvetta erota...
Ei meillä minulle tullut tarvetta erota, mutta mies petti ja jätti, kun löysi nuoremman. Ja luulin valinneeni hyvän miehen, oli sitä ihan päälle nelikymppiseksi asti. Ja on kai edelleenkin, kun kelpasi nuoremmallekin...
No, eihän se ollut hyvä mies kun muiden perässä juoksi. Nimenomaan luulit valinneesi oikean miehen, mutta joskus erehtyy. Se on inhimillistä.
Ehkä mies oli huono, tai ehkei vaimo pitänyt miehestään huolta. Ehkä sekä että.
Minä olin 35 kun erosin ja alle puolen vuoden päästä löysin unelmieni miehen. Fiksu, kiltti, urheilullinen, komea, hyvässä duunissa, sivistynyt, seksi taivaallista. Mietin joka päivä miten mieletön tuuri minulla kävikään. Erotessa olin varautunut viettämään loppuelämän yksin enkä etsinyt ketään mutta niin vaan tämä mieletön ihminen käveli elämääni. En toki ole huono saalis itsekään :-)
Tuntuu sitä, että minun on mahdotonta löytää miestä. Eronneet ystäväni ovat kyllä löytäneet. Äsken olin ylioppilasjuhlissa, jotka olivat pullollaan onnellisen oloisia keski-ikäisiä pariskuntia. Täytyy sanoa, että kyllä vähän vihlaisi seurata sitä yksinäisenä sivusta. Miksi juuri minä olen jäänyt yksin ja vielä pitkään onnettoman liiton jälkeen. Miksi minä en ole ansainnut/löytänyt onnea.
No, olen toisaalta ihan tyytyväinen nyt elämääni lasten kanssa, mutta eihän tämä henkinen yksinäisyys mikään tavoitetila ole. Varsinkin vanhuus pelottaa....
Mulla sama fiilis, vaikka oon vasta 35.