Mä oon niin kyllästyny..

Mua ottaa niin paljon päähän.



Elämä ei mee yhtään niin kuin olisin sen halunnut menevän (no, en varmaan oo ainoa, mutta se ei nyt paljoa lohduta). Tuntuu, että en saa mitään niistä asioista mitä olisin halunnut saada. Ja että mies on se joka jarruttaa joka ikistä asiaa...



Yksi (ja se tärkein!) on lapsi ja mies on edelleen monen vuoden jälkeen eri mieltä. En oikeesti ymmärrä että kuinka monta vuotta se olettaa mun odottavan, että se muuttais mielensä (tässä reilu kolme vuotta jo olen odotellut, että mieskin haluaisi lapsen). Kuulemma haluaa lapsen, mutta...ei vielä. Mitään varsinaista " järki-syytä" ei tähän haluttomuuteen ole (molemmilla on työt jne.). Eikä voi väittää, että mies ei olisi valmis isäksi, kun hänellä on jo lapsia edellisestä suhteesta.



Tuntuu, että tämän pidempään en enää jaksa odottaa. Ja toisaalta kun en haluaisi erotakaan! Mutta onko tässä nyt enää muita vaihtoehtoja? Mä olisin halunnut saada lapset nuorena, mutta nyt sekin oikeestaan on jo myöhäistä.



Kuinka kauan te muut olisitte valmiita odottamaan, että mieskin haluaa lapsen? Ja kuinka moni on eronnut sen takia, että toinen ei haluakaan lasta (vielä)?



*huoh* Välttämättä ei edes tarvitse kenenkään vastata yhtään mitään...Piti vaan purkaa osa ajatuksista jonnekin....