Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestä on hassua, että skandinaavisissa kielissä on kaikissa eri sanat pojalle ja tytölle
03.06.2016 |
Ruotsissa pojke ja flicka, tanskassa dreng ja pige, norjassa gut ja jente, islannissa drengur (no tämä on sentään sama kuin tanskassa!) ja stúlka. Varmasti noita sanoja on murteissa vähän ristiin ja rastiin, mutta silti, minusta erikoinen ilmiö, kun kyseessä on noin läheiset sukukielet.
Kommentit (80)
Kuka on Suomen kaikkien aikojen kielitaitoisin laulaja?
Anki Lingvist.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin tämä kenenkään hermoon on käynyt, tämä ei vaan ole hassua tai yllättävää millään tavalla.
Miksi ei?
Ap
No siksi kun se ei ole mitenkään erikoinen ilmiö. Vähän niinkuin "Minusta on hassua että Venäjällä syödään borssikeittoa vaikkei se Suomessa ole kovinkaan tunnettua, naapurimaita kuitenkin ollaan. hihi".
Ehe, ehe. Kyse oli kuitenkin sukulaiskielistä, eikä pelkästään naapurimaista.
Voi tietenkin olla niin, että monelle ihmiselle käsite sukukieli ei ole tuttu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka on Suomen kaikkien aikojen kielitaitoisin laulaja?
Anki Lingvist.
Onkohan hänellä sukukielilävistys?
Ap
Jotta tuo suuri kielitieteellinen ongelma saataisiin ratkaistuksi, pitäisi mennä pitkälle germaanisten kielten historiassa. Voi olla, että löytyisi selitys. Tai sitten ei. Sukukielissäkin voi olla aivan erilaiset sanat yhdelle ja samalle ilmiölle. Jos lähes koko sanasto olisi samaa, niin kyseessä ei enää olisikaan eri kieliä, vaan yhden ja saman kielen murteita. Murteistakin saattaisi löytyä ongelmaan ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Jotta tuo suuri kielitieteellinen ongelma saataisiin ratkaistuksi, pitäisi mennä pitkälle germaanisten kielten historiassa. Voi olla, että löytyisi selitys. Tai sitten ei. Sukukielissäkin voi olla aivan erilaiset sanat yhdelle ja samalle ilmiölle. Jos lähes koko sanasto olisi samaa, niin kyseessä ei enää olisikaan eri kieliä, vaan yhden ja saman kielen murteita. Murteistakin saattaisi löytyä ongelmaan ratkaisu.
Millä tavalla ajattelet, että sanaston variaation selityksen ratkaisu löytyisi kaukaa hostoriasta? Kielen ja murteen raja ei ole lainkaan yksiselitteinen, koska murteet ovat yleensä jatkumoja. Ja sanan "kieli" voi ylipäätään tulkita monella eri tavalla (esim. kun nyt otin tämän sanastoasian esille, puhuin tietenkin kirjakielestä. Kuten jo tässäkin ketjussa on muutamaan kertaan tullut esille, noita aloituksessa mainittuja sanoja on ainakin ruotsissa, tanskassa ja norjassa ristiin rastiin).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja tiesittekö että vaimo on tanskaksi kone
Ainiin, ja tiesittekö, että kullilehmä (sonni?) on ruotsiksi kukko?
Kullilehmä? Siis urosnauta, suomeksi sonni.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa tyttö on myos tjej ja poika myös kille. Flicka ja pojke kai enemmän suomenruotsia (en oo ihan 100 % varma mut muistelen näin).
Flicka ja pojke ovat yleiskieltä niin Suomen kuin Ruotsinkin ruotsissa. Kille ja tjej ovat puhekieltä, vrt. suomen jätkä ja kimma.
Pige ja dreng taas ilmenee suomessa "ammattinimikkeinä" piika ja renki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä sellainen juttu, että saksassa ja skandinaavisissa kielissä sana lapsi on neutri (skandinaavisissakin kielissä on ollut ennen kolme sukua, ett on se entinen neuri ja en maskuliini + feminiini). TÄmä nyt ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta kun genuksesta nyt tässä ketjussa kuitenkin tuli puhe. Ett barn on siis täysin sukupuoleton. Näin on ollut ehkä englannissakin, koska varsinkin vanhemmissa teksteissä lapseen saatetaan usein viitata pronominilla it, vaikka sukupuoli olisikin tiedossa.
Ap
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö myös ranskassa (indo-erurooppalainen kieli kuten skandinaaviset kieletkin) lapsi ole neutri: un enfant? Une enfante tuntuu jotenkin oudolta ...
Hyvä ketju!
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, ap. Valtaosalla av-mammoista ei ole mitään käsitystä filologiasta, lingvistiikasta tai kielihistoriasta. Eivät siksi ymmärrä pointtiasi, joka kyllä on ihan kiinnostava. Äiti on kielen ydinsanastoa ja sukukielissä samanlainen, miksi eivät sitten tyttö ja poika ole?
Suomen kielen äiti on ikivanhaa germaanista lainaa, sanasta joka lausuttiin suunnilleen aithi germaaniksi.
Alkuperäinen suomlais-ugrilainen äiti oli emä tai emo, joka on jäännyt tarkoittamaan vain eläinten äitejä nykysuomeen.
Virossa äiti on edelleen ugrilainen ema, mutta samasta germaanisesta lainasta kuin suomen äiti on jäänyt lainsana eit, joka tarkoittaa vanhaa akkaa.
Germaanisista kielistä aitha-sanan muodot ovat kadonneet, ja kieliin on omaksuttu sanaksi äiti latinalainen laina mater, ja siitä tulevat muodot mor, mother, mutter, yms.
Suomi taitaa siis olla ainoa kieli, jossa elää tuo germaanien alkuperäinen äiti-sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etymologia on kivaa kirjoitti:
Mitenkäs äiti-sanan etymologia menikään? Germaaninen(?) laina, joka korvasi muinaisen emo-, emä-sanan, mutta äiti-sanan tyyppisiä sanoja ei taida olla missään muussa kielessä enää jäljellä, vai onko?
Mamma ja pappa taitavat olla tosi laajassa käytössä - meilläkin isovanhempien nimissä (ja pappi-sanassa).
Karjaisi äiti on mam . Mamma . Mummo isoäiti . Meän kielellä piika tarkoittaa lasta . Joissain kielissä kotiapulaista , kodinhoitaja tai lasten hoitajaa . Mutta alunperin piika sana tarkoittaa lasta tyttölapsi .
Onhan poro Kauris muilla kielillä kuin ukrien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poro on hirvieläin kauris peura jne . Ukrainassa se on poro . Poro nimi on yleinen ihmisilläkin Ukrainassa .
Suomen Karjalassa piika tarkoitti samaa kuin meän kielisille elikkä lasta. Piika on lapsi. Mamman lapsi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on varmaan taustalla jokin salaliitto. Täytyy olla
Vierailija kirjoitti:
Ap, opitko tästä ketjusta sen, että AV-palsta ei ole otollinen keskustelualue lingvisteille?
t. Joskus yrittänyt ja nenilleen saanut :)
Äläpäs nyt, puhutaanhan palstalla Lingvistin pihvistäkin!
Pojke on lainasana suomensukuisista kielistä.
Aloittaja oli huumorimiehiä tai -naisia silloin kymmenen vuotta sitten. Hauskoja kommentteja myös! Joskus tällaistakin.
Skandinaavisia kieliä ovat FÄÄRI, islanti, norja, tanska ja ruotsi. NORNI, jota puhuttiin aikaisemmin Skotlannin rannikolla ja saaristoissa, on kuollut.
Omaksi kielekseen voidaan erottaa myös Pohjois-Ruotsissa puhuttava ÄLVDALSKA ja GUTNISKA sekä sen jo sammunut muoto MUINAISGUTNISKA.
Olen miettinyt, että kun alkaa opetella uutta kieltä, vaikeimpia sanoja ovat ne, jotka tarkoittavat tavallisimpia asioita, eli niitä ei voi helposti johtaa muista kielistä. Jotenkin olen ajatellut, että arkisimmat sanat ovat kuluneimpia tai sekoittuneimpia?
Ehe, ehe. Kyse oli kuitenkin sukulaiskielistä, eikä pelkästään naapurimaista.