Mun mielestä on hassua, että skandinaavisissa kielissä on kaikissa eri sanat pojalle ja tytölle

Taitavat nuo ruotsin tjej ja kille olla murre- tai puhekielisiä nimityksiä samaan tapaa kuin suomen jätkä, kundi, heppu, jäbä, likka, mimmi, bööna, donna, tipu,...

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jonka mielestä tämä aloitus oli mielenkiintoinen pohdinta?

Ihmetyttää, miksi ihmiset, joita asia ei kiinnosta yhtään, edes kommentoi ketjuun.

Pohdinta on erittäin relevantti, koska juuri mm. sukulaissuhteisiin liittyvät sanat ovat vanhimpia, jolloin niiden oletetaan olevan samankaltaisia sukulaiskielissä.

Ja mitä tulee noihin tjej- ja kille-sanoihin, ne on puhekielillisiä synonyymejä flicka- ja pojke-sanoille. Niitä käytetään myös suomenruotsissa.

Et ole ainoa. :)

t. nro 33

Mitenkäs äiti-sanan etymologia menikään? Germaaninen(?) laina, joka korvasi muinaisen emo-, emä-sanan, mutta äiti-sanan tyyppisiä sanoja ei taida olla missään muussa kielessä enää jäljellä, vai onko?

Mamma ja pappa taitavat olla tosi laajassa käytössä - meilläkin isovanhempien nimissä (ja pappi-sanassa).

Vielä sellainen juttu, että saksassa ja skandinaavisissa kielissä sana lapsi on neutri (skandinaavisissakin kielissä on ollut ennen kolme sukua, ett on se entinen neuri ja en maskuliini + feminiini). TÄmä nyt ei  liity varsinaisesti aiheeseen, mutta kun genuksesta nyt tässä ketjussa kuitenkin tuli puhe. Ett barn on siis täysin sukupuoleton. Näin on ollut ehkä englannissakin, koska varsinkin vanhemmissa teksteissä lapseen saatetaan usein viitata pronominilla it, vaikka sukupuoli olisikin tiedossa.

Ap

Ap, opitko tästä ketjusta sen, että AV-palsta ei ole otollinen keskustelualue lingvisteille?

t. Joskus yrittänyt ja nenilleen saanut :)

Vierailija kirjoitti:

tanskassa dreng ja pige

Oho, renki ja piika. :O Tää on mielenkiintoista!

Mutta eikös varsinaisia suomen sukulaiskieliä ole loput suomalais-ugrilaiset kielet? Ruotsi, norja, tanska ja islanti ovat nimittäin kaikki germaanisia kieliä. Mutta tokihan myös naapurimaista on otettu paljon lainasanoja, esim. tässäkin keskustelussa tuli esille se poika ja pojke -juttu. On silti mielenkiintoista, että sanat ovat noinkin erilaiset keskenään, vaikka eihän sukulaiskielissä kaikki sanat tietenkään muistuta toisiaan. 

"Tjej" on mielestäni omituinen sana, jopa ruotsin sanaksi. Mikähän sen etymologia on?

Etymologia on kivaa kirjoitti:

Mitenkäs äiti-sanan etymologia menikään? Germaaninen(?) laina, joka korvasi muinaisen emo-, emä-sanan, mutta äiti-sanan tyyppisiä sanoja ei taida olla missään muussa kielessä enää jäljellä, vai onko?

Mamma ja pappa taitavat olla tosi laajassa käytössä - meilläkin isovanhempien nimissä (ja pappi-sanassa).

Pappi on venäjästä suomeen tullut laina, ei siis skandinaavista perua.

Vierailija kirjoitti:

"Tjej" on mielestäni omituinen sana, jopa ruotsin sanaksi. Mikähän sen etymologia on?

https://en.wiktionary.org/wiki/tjej

Pige-sana muuten on myös norjan kielessä muodossa "pike". Suomessa taas on "piika". Kummastahan kielestä alunperin?

Minä en oikein ymmärrä mitä siinä on niin ihmeellsitä?

Skandinaavisissa kielissä, vaikka sukulaiskieliä ovatkin, on paljon erillaisuuksia... ihan perussanoissakin.

Alkujaan tanska ja ruotsi ovat "East Norse" alkuperää ja norja ja islanti vastaavasti "West Norse" alkuperää. Hassua sinänsä koska juuri norja ja tanska jakavat yhteiset aakkoset æ ja ø -kirjaimineen ja sanojen kirjoitusasut ovat mielestäni lähempänä toisiaan kuin tanskan ja ruotsin sanat.

t: Tanskassa asunut

Ainiin ja tiesittekö että vaimo on tanskaksi kone

Vierailija kirjoitti:

Etymologia on kivaa kirjoitti:

Mitenkäs äiti-sanan etymologia menikään? Germaaninen(?) laina, joka korvasi muinaisen emo-, emä-sanan, mutta äiti-sanan tyyppisiä sanoja ei taida olla missään muussa kielessä enää jäljellä, vai onko?

Mamma ja pappa taitavat olla tosi laajassa käytössä - meilläkin isovanhempien nimissä (ja pappi-sanassa).

Pappi on venäjästä suomeen tullut laina, ei siis skandinaavista perua.

Juu voi ollakin, mutta ymmärtääkseni se on tullut kaukaa historiasta (ööh... latinasta?) juontuvasta käytännöstä, että pappia puhutellaan isäksi, kuten katolisesta kirkosta tiedämme. Jos jostain oikein luin, niin lähes kaikkien pappia ja isää tarkoittavien sanojen taustalla on jokin pope-, papa-tyyppinen sana. Ok, jäi kyllä tämä muistelukseni vähän epämääräiseksi... Mikäs pappi on muuten venäjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö ja poika, tiedätkö mitkä ovat vastaavat sanat meidän sukulaiskielissä, unkarissa ja virossa (en jaksanut googlata, sori)?

Myös Ruotsissa käytetään tytöstä sanaa jänta, Norjassa olen kuullut käytettävän tytöstä sanaa pige (pike?). N. 100 vuotta sitten suomenruotsalaiset, ainakin Helsingin seudulla, käyttivät pienestä tytöstä sanaa pia, pian. 

Viroksi tyttö on tüdruk ja poika on pois. Unkari on niin kaukainen sukukieli, että yhteinen sanasto on yleensä maallikolle tunnistamatonta (esim. käsi on kez ja kala on hal). (Mutta sanakirjan mukaan unkariksi tyttö on lány ja poika on fíu, voi ne tähän laittaa!) Kannattaa vertailla lähimmistä sukukielistä, mutta valitettavasti en osaa sanoa, mikä karjalaksi tai vepsäksi on poika tai tyttö. Karjalan kielen sanakirja on olemassa netissä, mutta se haku toimii lähinnä karjalasta suomeen. Poika on kyllä sellainen sana, joka ainakin jostain karjalan kielestä/murteesta löytyy, mutta en osaa sanoa, vastaako se ihan samaa kuin suomen sana poika.

-

Mä arvelinkin noin, että nuo skandinaaviset sanat tytölle ja pojalle löytyvät kyllä eri murteista ristiin rastiin. 

Ap

Etymologia on kivaa kirjoitti:

Mitenkäs äiti-sanan etymologia menikään? Germaaninen(?) laina, joka korvasi muinaisen emo-, emä-sanan, mutta äiti-sanan tyyppisiä sanoja ei taida olla missään muussa kielessä enää jäljellä, vai onko?

Mamma ja pappa taitavat olla tosi laajassa käytössä - meilläkin isovanhempien nimissä (ja pappi-sanassa).

Etymologia on juuri noin, se on lainautunut sanasta *aidei (jossa d ei ole d, vaan soinnillinen dentaalispirantti). Virossa on samaa perua oleva sana eid, joka tarkoittaa ämmää, akkaa. Virossa äiti on ema. En osaa sanoa, onko missään germaanisessa kielessä käytössä sanaa, joka vastaisi tuota sanaa, joka suomeen on lainautunut!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Etymologia on kivaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla kaikissa muissa kielissä näin paitsi suomessa. Ei tuu mieleen yhtään kieltä jos olis vain yksi hän.

Et ymmärtänyt ap:n mietiskelyä. Mut OT: Suomi on maailman tasa-arvoisin kieli, ei ole mitään she, he, der die ja das, on vain hän ja se.

Mutta tavan kansa puhekielineen menee kaikkein pisimmälle tasa-arvossaan. Ihan kaikki on SE. Nainen, mies, lapsi, kissa, koira, naapurin setä, arkkipiispa, vetoketju, työ, pomo, työkaveri, työpaikka, työpaikan kahvihuoneen pöytä, avaruus, leikkokukka, maksapasteija, pölynimuri, rakkaus, haava, Suoli Niinistö, USA, rasismi, työttömyys. Kaikki on SITÄ samaa. Se oli mukava mies, se raastaa tuo rakkaus, se perkele puri mua nilkkaan, se antoi mulle potkut, se saarnasi tekopyhästi norsunluutornistaan...jne jne. Sitähän se kaikki on.

Suomen kielessä on muuten vanhastaan ollut käytössä vain se-sana, jota käytettiin myös ihmisistä. Sitten jossain vaiheessa haluttiin hienostella ja lainattiin ruotsista han- ja hon-sanat muodossa hän.

Aika lailla yhtä "tasa-arvoisia" ovat myös mm. viro ja unkari. Ei niissäkään erotella mies- ja naispuolisia eri pronomineilla eikä erilaisilla artikkeleilla. 

Saksan maskuliineja, feminiineja ja neutreja en ole koskaan ymmärtänyt, millä perusteella joku esine tai asia on miespuolinen ja toinen naispuolinen.

Ruotsin en ja ett ovat yhtä hämäriä. Onko niille mitään sääntöjä? 

Mä en osaa kauhean perusteellisesti tätä selittää, mutta nuo suvut ovat muovautuneet sitä kautta, että niitä on alunperin käytetty luonnollisesti sukupuolisista asioista, josta sitten on muovautunut kieliopillinen systeemi. Suomessakin on (varsinkin puhe)kielessä artikkelimaisuutta, artikkelien sijaan käytetään esim. se- ja yksi-sanoja. Mutta suomessa on tietenkin myös sijajärjestelmä, jolla ilmaistaan samoja asioita kuin artikkelikielten artikkelimaisuudella. 

-

Ruotsin suvut ovat loogisempia, kun tietää, että en on yhdistynyt maskuliini ja feminiini, ett on neutri. Skandinaavisissa kielissäkin on ollut aiemmin kolmen suvun systeemi, ja joissain murteissa on vieläkin. Esim. ihmistä tarkoittavat sanat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina en. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein ymmärrä mitä siinä on niin ihmeellsitä?

Skandinaavisissa kielissä, vaikka sukulaiskieliä ovatkin, on paljon erillaisuuksia... ihan perussanoissakin.

Alkujaan tanska ja ruotsi ovat "East Norse" alkuperää ja norja ja islanti vastaavasti "West Norse" alkuperää. Hassua sinänsä koska juuri norja ja tanska jakavat yhteiset aakkoset æ ja ø -kirjaimineen ja sanojen kirjoitusasut ovat mielestäni lähempänä toisiaan kuin tanskan ja ruotsin sanat.

t: Tanskassa asunut

Mulla on tapana miettiä näitä rinnakkaisesimerkkejä. Usein löytyy säännönmukaisuuksia, mutta se on mielenkiintoista, kun on poikkeama. Sille voi tietenkin miettiä syitäkin. Ehkäpä syynä voisi olla se, että lapsia tarkoittaville sanoille on yleensä aika paljon synonyymeja (joilla on erilaisia merkitysvivahteita). Jotkut ilmiöt ovat sellaisia atraktiokeskuksia, että ne synnyttävät paljon sanastoa. Eri skandinaavisissa kielissä eri sanat ovat sitten vakiintuneet.

-

Norjassa on kaksi kirjakieltä, bokmål on lähempänä tanskaa, koska se on käytännössä tanskaa. Tanska oli aikaisemmin norjan kirjakieli. Norja on se kieli, joka on kaikille skandinaaveille helpoiten ymmärrettävä, näin olen joskus kuullut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pige-sana muuten on myös norjan kielessä muodossa "pike". Suomessa taas on "piika". Kummastahan kielestä alunperin?

Todennäköisesti suomeen tullut myöhemmin. Indoeurooppailaisiin kieliin on otettu todella vähän lainasanoja suomalais-ugrilaisista kielistä, lainasanat on menny lähes aina toiseen suuntaan. (Sen sijaan su-kielistä pn tarttunut kielirakenteita ie-kieliin.)

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja tiesittekö että vaimo on tanskaksi kone

Ainiin, ja tiesittekö, että kullilehmä (sonni?) on ruotsiksi kukko?